Miten suhtautua kälyn sanomisiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Itkua ja hammasten kiristystä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Itkua ja hammasten kiristystä

Vieras
Oltiin lapsettomuushoidoissa, aloin odottaa kaksosia mutta muutaman viikon päästä saatiin tietää, että toinen on menehtynyt. Se ei ehkä tule minusta ulos ennenkuin toisen lapsen syntyessä. Raskaus siis vasta yhdeksännellä viikolla. Täysin normaalia ja luonnon valinta, että näin kävi mutta iso menetys meille.

Kerroimme toisen sikiön menehtymisestä miehen siskolle, joka tiesi, että kaksosia odotamme. Hän vastasi tekstiviestillä, että "Mä on niin tottunut uollaiseen kaverin keskenmenojen ja koiramaailman kanssa, että oon oppinu ettei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa".

Loukkaannuin tuosta suunnattomasti. Turhaanko?
Minä koen asian niin, että meidän kovasti odotettu ja rakastettu tuleva perheenjäsenemme menehtyi. Ikäänkuin keskenmeno mutta samaan aikaan toinen raskaus jatkuu samassa kropassa. Sikiöt olivat yksilöitä ja suru toisen menettämisestä pitää surra. Olisiko sillä ollut eroa jos sikiö olisi ollut vaikka 36 viikolla ja kuollut pari minuuttia ennen syntymäänsä? Miksi minusta tuntuu, että hän vähätteli asiaa?
Tänään on tulossa mielenkiintoinen pääsiäislounas anoppilassa jos hän päästä tuollaista suustaan..

Kertokaa tekin mielipiteenne.
 
Hmm... ehkä hän valitsi sanansa vähän väärin, ja hänellä oli sitten vaan realistiset odotukset, että näinkin voi käydä. Tai ehkei osaa pitää menetystä niin suurena koska toinen sikiö jatkaa kuitenkin elämäänsä, olisi tietenkin voinut olla hienotunteisempi.

Olen pahoillani menetyksestänne. :hug:
 
Olihan se tökerösti vastattu, mutta tuskin hän sitä loukatakseen kirjotti. Tietenkin se on suuri menetys, ihmisen joka sitä itse ei ole kokenut on sitä vaikea ymmärtää. Ja koiriin vertaaminen on typerää, itsekkin olen koiria kasvattanut ja koirat keskenmenoja saanut, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten keskenmenojen kanssa.
 
Aika ajattelemattomasti todettu. Olen pahoillani menetyksenne vuoksi! En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, miten ihmisten ja eläinten kuolemia verrataan toisiinsa. Mutta minulla on rajallinen ymmärryskyky kuten monilla muillakin...! Olen itsekin jäänyt hiukan sanattomaksi hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa. Siskoni sairastui kolmatta kertaa syöpään, tiesimme koko perhe siskoani myöten, että kuolema sieltä tulee. Kerroin tuosta työpaikalla, ja eräs koiraihminen ei todennut muuta, kuin että "häntäkin niin kauheasti pelottaa, kun löysi kyhmyn koiran vatsasta". Joo-o.
 
Et todellakaan loukkaantunut turhaan! Kyllä minäkin olisin loukkaantunut, jos joku olisi minulle noin sanonut, kun itse menetin lapseni rv.20. Ihmisten, jotka eivät ole keskenmenoa itse kokeneet, on vaikea tajuta miten suuren surun menetys tuo. Lapsi on kuollut, eikä häntä saa takaisin, eikä kukaan muu voi menetettyä korvata.

Olen pahoillani menetyksestäsi. Kovasti voimia jatkoon ja pikkuiselle kilokaupalla tarrasukkia mukaan.
 
Voih, olen todella pahoillani meneyksesänne :hug: Nykyään jostain syystä ihmiset eivät kauheasti osaa enään sympatiseerata.....olemme kokeneet kanssa keskenmenon jossa oletettavasti (eivät osanneet sanoa ultrassa varmasti) menetimme kaksoset. Eipä juurikaan suvulta lohduksen sanoja tullut. Iloitkaa keskenänne ja surkaa keskenänne ihan rauhassa ja jätäkää muiden mielipiteet ulkopuolelle. Osa ihmisistä on niin itsekkäistä etteivät osaa toisen osaan asettua. Mua välillä taas itkettää jo pelkkä ajatus että menettäis vauvansa Anna kevätauringon helliä kasvojasi ja koita löytää positiivisia ajatuksia ja voimaa, sillä sitä vatsassasi oleva vauva tarvitsee. :heart:
 
...niin ja toinen lapseton 60-vuotias työkaveri lohdutti lapsensa onnettomuudessa menettänyttä kollegaa näillä sanoilla:"Jäihän sinulle vielä kolme muuta lasta, minulla ei ole lasta ollenkaan". Kuulin tämän tältä lohdutuksen antajalta itseltään. Hän oli oikein ylpeä siitä, miten hienosti oli osannut sanansa valita. Luoja.
 
Kiitos lohdutuksesta.. Täällä on itketty ja surtu asiaa. Ei kukaan toinen lapsi voi korvata tätä menettyä, joka oli ihan yhtä rakastettu ja odotettu.
Eipä tässä nyt ruoka muutenkaan maistu, että ei haitanne vaikka tulisi lähtö päivällispöydästä.
 
Meitä lohdutettiin vauvan kohtukuolemasta että säästyypähän uusi sohvamme pitempään hyväkuntoisena kun ei ole lasta sitä sotkemassa :headwall: Ei kyllä sillon lohduttanut sitten yhtään, mutta nyt jälkikäteen ymmärrän miten vaikea on yrittää löytää lohduttavia sanoja tai mitään sanottavaa kun tällaset asiat on niin mykistäviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lässynlää:
Hmm... ehkä hän valitsi sanansa vähän väärin, ja hänellä oli sitten vaan realistiset odotukset, että näinkin voi käydä. Tai ehkei osaa pitää menetystä niin suurena koska toinen sikiö jatkaa kuitenkin elämäänsä, olisi tietenkin voinut olla hienotunteisempi.

Olen pahoillani menetyksestänne. :hug:

Peesaan tata... Voimia :hug:
 

Yhteistyössä