Miten suhtautua sukulaisten myönteiseen asenteeseen lasten kuritusväkivaltaa kohtaan?

["..."]

Olen todella hämilläni.

Mieheni sukulaiset suhtautuvat myönteisesti lapsiin kohdistuvaan kuritusväkivaltaan, ja heidän perhekulttuuriinsa kuuluu muutenkin erityäin tiukka kuri sekä halveksuva asenne "kaiken maailman vapaata kasvatusta" kohtaan, joksi he ilmeisesti laskevat muun kuin fyysisellä kurittamisella kasvattamisen. Kerron pari esimerkkiä, jotka ovat tapahtuneet tässä parin kuukauden sisällä.

Olimme appivanhemmillani kylässä, ja 3-vuotias ei malttanut istua kahvipöydässä paikallaan, vaan vääntelehti tuolillaan, vaikka syöminen oli kesken. Kielsin kerran, mutta se ei auttanut kuin hetkeksi, ja kohta lapsi aloitti taas levottoman vääntyilyn. Siihen mieheni isä hermostui ja ärjäisi: "Jos ei tottele mitä sanotaan, niin on otettava tukasta kiinni!" Olin itse tulkinnut tilanteen niin, että lapsi on jo väsynyt, enkä itse olisi odottanut hänen jaksavan istua pöydässä aikuisten seurassa puolta tuntia, mutten kehdannut sanoa, että mene vain leikkimään, koska leipä oli vielä syömättä ja tiesin appivanhempieni vaativan, että lapsi syö lautasen tyhjäksi ennen poistumistaan. Kotona olisin laittanut leivän jääkaappiin ja tarjoillut sitä sitten seuraavalla ruokailulla.

Menin tästä ärjäisystä aivan hämilleni ja olin tyrmistynyt. Kuinka appeni kehtasi? Eikö hän tiedä, että lasten ruumillinen kuritus, myös tukistaminen tai edes sillä uhkailu on laissa kielletty jo 80-luvulla? Kun sain puhekykyni takaisin, tokaisin, että eikös se ole lailla kiellettyä. Appi siihen mutisi vastaukseksi, että on se kummallista, kun ei lapsi tottele kun sanotaan, pitäisi olla enemmän kuria... Tulkitsin sen jonkinlaiseksi vihjaukseksi tai kritiikiksi meidän tapaamme kasvattaa kohtaan.

Toinen tapaus sattui sukujuhlissa, jossa oli paikalla mieheni sukua. Sukulaislapsi (3-vuotias myös) tutki ja koski kukka-asetelmaan pöydällä, ja vaikka häntä muutamaan kertaan kiellettiin koskemasta, niin lapsi ei totellut (ei ollut kuulevinaankaan tai sitten ei oikeasti kuullut, koska oli niin keskittynyt, en tiedä). Lapsen täti meni sitten ja otti lasta tukasta kiinni ärjyen samalla, että eikö sana kuulu, siihen ei saa koskea. Kaikki paikallaolijat näkivät tilanteen (myös lapsen vanhemmat), mutta kukaan ei puuttunut mitenkään. Myös oma lapseni (3-v) näki tilanteen. Vanhempi väki eli appivanhempani ja appeni vanhemmat päinvastoin kehuivat lapsen tätiä, että tomerasti toimittu.

Olin taas aivan järkyttynyt ja hämilläni. En saanut sanaa suustani. Minua on jäänyt vaivaamaan, olisiko sittenkin pitänyt sanoa jotakin. Eniten vaivasi yleinen ilmapiiri, joka oli ilmeisen hyväksyvä kuritusväkivaltaa kohtaan. Mietin, että jos olisin ollut virassa olevana viranhaltijana paikalla, lastensuojelulain mukaan minulla olisi virkavelvollisuus tehdä asiasta lastensuojeluilmoitus. En sitä kuitenkaan haluaisi tehdä, koska koen sen tässä tapauksessa "kiusaamisena". Huoli tästä kuitenkin herää, miten itse toimisitte?

 

["..."]

Jatkan vielä vähän äskeistä viestiäni ja sen aihepiiriä

Sukulaiseni ja me olemme uskovaisia, mutta suhtaudumme moniin asioihin todella eri tavoin. Olen kuullut appivanhempieni toistavan Raamatun sanaa "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa" ja "joka kuritta elää, se kunniatta kuolee". En silti itse hyväksy väkivaltaa tai sillä uhkailua missään muodossa. En henkistä tai fyysistä, en lapseen tai aikuiseen kohdistuvaa. Lapsella on sama ihmisarvo kuin kaikilla muillakin. Eihän kukaan ystäväänsäkään tukista, jos tämä ei usko heti puhetta. Eihän? Jeesus itse arvosti lapsuutta niin paljon, että asetti lapset esikuvaksi aikuisille.

Tältä pohjalta en voi ymmärtää, miten jotkut uskovat ihmiset käyttävät Raamattua puolustuksenaan kuritusväkivaltaa kohtaan. Jos paikalla on uskovaisia tai muita kristinuskosta kiinnostuneita, olisi mielenkiintoista myös kuulla, miten teidän mielestänne nuo yllä olevat raamatunkohdat pitäisi ymmärtää (etenkin vitsan, kuria voi olla ilman väkivaltaakin). Vai ovatko ne vain aikaansa sidottuja juttuja? Itse kyllä ajattelen, että Raamattu on pyhä kirja, ja sen sisältökin on pyhää.

Toivottavasti keskustelu pysyy kuitenkin alkuperäisessä aiheessa eikä mene Raamatusta kiistelyksi.

 

[vierass]

Porvoossa ei saada suuta auki.

 

["VVV"]

Maailmanlaajuisesti koko kuritusväkivalta-käsite on ylipäänsä aika vähän levinnyt. Helsingistä reilun sadan kilometrin säteelläkin löytyy kaksi valtiota, joissa lasten ruumiillinen kurittaminen on täysin laillista.

Sitä kannattavien ajattelussa ruumiillinen kuritus koetaan samantyyppiseksi asiaksi kuin se, miten valtaosa vanhemmista Suomessa kokee vaikkapa lapsen raahaamisen jäähypenkille tai laittamisen kotiarestiin. Eli ei siis miksikään "kuritus-laittomaksi vapaudenriistoksi" vaan ihan hyvillä tarkoitusperillä tehdyksi kasvattamiseksi.

"Mutta kun ei aikuisiakaan" -argumenttiin vastataan kannattajaleiristä sillä, että tehdään lapsille monia muitakin asioita, joita ei tehtäisi vaikkapa puolisolle, työkaverille tai muulle aikuiselle. Väkivalta mielletään ruumiillisesta kurituksesta erilliseksi toiminnaksi, missä pyritään pahantahtoiseen vahingoittamiseen sen sijaan, että rangaistaisiin kipua (mutta ei vammoja) tuottamalla hyvää tarkoittaen ja käytöksen parantaminen mielessä.

Voisi myös mainita sen, että esim. tukistusta jotkut perustelevat sillä, että kun lapsi päätyy "en kuuntele puhetta" -tilaan, niin tukistuksen kipu ns. herättää lapsen tästä ja avaa silmät ja korvat.

 

[miniä myös]

Mun anoppi on myös tukistamisen kannalla. Ei enää itse pysty tukistamaan huonon kunnon vuoksi, mutta on monesti minua neuvonut lasten kasvatuksessa, että ota tukasta kiinni. Miniän sanahan ei tässä mitään paina, niin sanoin kerran puolileikilläni, että sitten kun lapset kertovat tukistamisesta päiväkodissa, niin kohta on lastensuojeluviranomaiset oven takana. Anoppi tokaisi: "onko ne aivan hulluja".

 

[ps.]

Kehitysmaamaahanmuuton myötä kuritusväkivalta tulee Suomessa vain lisääntymään. Mamut ovat kotimaissaan tottuneet siihen, että esimerkiksi koulussa opettaja antaa kepistä, jolleivät koraaninlauseet muistu mieleen, ja tätä perinnettä jatketaan kodeissa myös Suomeen saapumisen jälkeen.

Ghettoutumisen edetessä mamulähiöihin tulee myös syntymään etnisiä kouluja ja lastentarhoja, missä omaan kulttuuriin sisältyvää kuritusperinnettä jatketaan kaikessa hiljaisuudessa, koska kenelläkään (varsinkaan vanhemmilla) ei ole intressejä kannella siitä viranomaisille. Ja vaikka joku kantelisikin, pitää rasismileiman pelko huolta siitä, että asialle tuskin tehdään mitään.

 

["..."]

Itse haluan käyttää kuritusväkivalta-termiä, koska sitähän se juuri on, käytetään henkistä / fyysistä ylivaltaa lapseen, joka ei osaa / kykene puolustautua. Tämä voi vaikuttaa hyvinkin musertavasti lapsen kehittyvään itsetuntoon. Toisaalta lapset ovat hyvinkin erilaisia: toiset ovat kuin teflonia, toiset todella herkkiä. Lähtökohtaisesti aikuinen ei voi kuitenkaan tietää kuritusväkivaltaa käyttäessään, miten se tulee ko. lapseen vaikuttamaan.

Lastensuojelulaki on tässä ehdoton. Pienestäkin epäilystä on virkavelvoite tehdä ilmoitus joko poliisiin tai sosiaalitoimeen, eikä kulttuuriset perusteet tai etniset juuret ole mikään lieventävä asianhaara. Maassa maan tavalla, ja maahanmuuttajille on entistä tärkeämpää kertoa oikeaa tutkimistietoa kuritusväkivallan vahingollisuudesta sekä tietoa Suomen laista. Eri asenteet ovat varmasti tiukassa sekä vanhallakansalla että muista kulttuureista tulevillakin, mutta pikkuhiljaa edetään kohti kaikille, myös lapsille, yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja modernia sivistysvaltiota...

 

[Smoke]

Kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Tukkapöllyt ja muut ovat täysin asiallisia keinoja.

 

["mie"]

Tosi yleistä kristillisissä piireissä. Toisaalta usein niissä lapsen tarpeita vähättelevä asenne on uskoakseni useammalle tuhoisampaa kuin konkreettiset kuritushetket. Ikävää, että olet nainut tuohon sukuun.

Puhumattakaan laosen aivopesusta. Lapselle rakennetaa vanhempiensa toimesta yksi aate jota seurata ja pahimmillasn pelotellan helvetin tulella. Ei toki kaikissa uskonnoissa. Mutta joissain tulkinnoissa valitettavasti.

Mitänfyysiseen kuritukseen tulee, olen ehdottomasti vastaan. Ymmärtäen kuitenkin että esim meidän lasten isovanhemmat on kasvanut aikana jolloin kuritus oli normaal6a ja sallittuakin. Se ei tietysti oikeuta kajoamaan lapseen mutta mielipiteitä saa toki olla. Ja onhan se totta, joku on pielessä kun lapset on nykyään kuin viloivarsoja. Koulussa saadaan mesoa ilman mitään seurausta, opettajilla ei ole enää auktoriteettia ymym. Väkivalta tuohin ei tietenkään ole ratkaisu. Vaan vanhemmuus on monelta hukassa. Miksi, sen kun tietäisi. Ehkäpä osa vanhemmista on hukkunut oma napa keskeisen elämän pyörteisin, toiset ehkä haudannut maalaisjärjen kasvatusfilosofioiden viidakoon.

Lähtökohta on että lapsia kasvatetaanbelämään. Elämään jossa meillä aikuisillakinnonnrajoja ja sääntäjä. Meitä myös rangaistaan rikkeist, turha siis sanoa että lapsen rankaiseminen olisi jotenkin väärin. Tavat vaan pitää olla sellaiset että lapsi ymmärtää mitä teki väärin ja mistä rangaistaan. Ja sen että virheestä huolimatta häntä edelleen rakastetaan ja hänelle annetaan anteeksi. Pahinta on se jos lapsen ensimmäiset rajat asettaa poliisi yläkouluiässä. Rankaisuineen. Silloin ollaan myöhässä ja pahasti

 

[leijona76]

Kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Tukkapöllyt ja muut ovat täysin asiallisia keinoja.

Minusta eivät enkä tuota vihaa vaikken sillälailla kuritakaan. Minä näen myös kuvainnollisena tuon, eli rajat ja kuri on oltava vaikkei siihen fyysistä kuria käytäkään. Mua on lapsena piiskattu ja todellakaan en samaa tee omalleni. Ei se mullekaan opettanu mitäänl, sen vain että kukaan ei kuunnellut ja selkään tuli ellen automaattisesti totellu. En halua jyrätä lastani vaikka auktoriteetti hänelle olenkin ja varsin käyttäytyvä pian 7v tuo on.

 

[ttggvve]

Samalla tavalla kuin suhtautuisit kiusaamiseen. Puuttumalla. Kuulostaa kyllä siltä ettätuossa tilanteessa ls-ilmon teko ei ole tehokkainta puuttumista tai tarpeellista, ei ehkä ihan järkevääkään (ellet sitten tarvitse itse ammattiapua asian käsittelyssä).

 

[viera.s]

Jos asia ei kohdistuisi omaan lapseen, voisin mielipiteet sivuuttaa, vaihtaisin vain pikaisesti puheenaihetta jos isovanhemmat noita mielipiteitään laukoo. Mutta omaa lastani en halua altistaa väkivallalle tai edes sillä uhkailulle. Yleensä isovanhemmat pikemminkin hemmottelevat lapsenlapsia liikaa, kuin ovat tiukkoja kurinpitäjiä. Ja hemmottelun kyllä kohtuuden rajoissa sallinkin, vaikka se tarkottaisi että normaaleista rajoista ja säännöistä mummolassa poiketaan. Mutta sellainen kuritus (oli sitten väkivaltaa tai vaikka jäähytystä mitättömien syiden vuoksi), jota itse pidän kohtuuttomana, on toinen juttu.

Lapsenlapsen suhde isovanhempiin on vapaaehtoinen, yleensä lapsi siitä hyötyy ja siksi sitä kannattaa ylläpitää. Aloittajan tapauksessa en kuitenkaan usko näin olevan jos isovanhempien käytös tuollaisena jatkuu ja lapsi tuskin itse haluaa olla heidän kanssaan tekemisissä, kun kasvaa. Joten vaihtoehdot olisivat, että isovanhemmat lopettavat tuollaiset uhkailut ja muutenkin suhtautuvat lapseen kunnioittavammin (esim. lautasen tyhjäksi syömistä ei mielestäni pidä 3-vuotiaalta sen enempää kuin muiltakaan vierailta vaatia) tai sitten lapsi ei enää isovanhemmilla kyläilisi.

Oletko kuitenkin miehesi kanssa samoilla linjoilla asiasta? Sehän olisi suurempi ongelma, jos teidän näkemykset poikkeavat. Jos kuitenkin molemmat vastustatte lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, voisit pyytää miestäsi juttelemaan asiasta vanhemmilleen.

 

[Uskova]

Tohon raamattujuttuun: eks noi kohdat ole vanhasta testamentista? Uudessa testamentissa Jeesus kuitenkin "kumoaa" vanhan liiton perustamalla uuden liiton nimessään ja veressään. "Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne" + varmaan kaikille tutut rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Kai nämä koskee kaikkia, myös lapsia...

 

[Lehmykkä]

Pikkusen vien tätä keskustelua sivuraiteille, mutta muutenkin lasten kohtelu jaksaa hämmästyttää minua. Lapsia torutaan huonosta kielenkäytöstä (kiroilusta yms.), mutta aikuiset saa keskenään käyttää vaikka minkälaista kieltä. Lapsi loiskauttaa maitoa pöydälle ja saa torut, aikuinen tekee saman niin se on vain hupsista. Lapsi myöhästyy kotiintuloajasta, saa rangaistuksen, mutta kun aikuinen myöhästyy, riittää anteeksipyyntö ja hyvä selitys. Hyvä selityshän ei ole se, että oli niin kiva leikki, ettei tajunnut ajoissa lopettaa. Nukuin pommiin on taas hyväksyttävä selitys.

Siinä muutama esimerkki, joita olen huomannut. Myös itsessäni. Lapsilta vaaditaan välillä enemmän kuin aikuisilta...

 

[vieraaaaas]

Olen kasvanut ev.lut.perheessä, valtaosa vanhempien ystäväperheistä oli uskovia ja olen itse uskossa, samoin mieheni. En ole itse asiassa koskaan törmännyt uskoviin ihmisiin joiden mielestä kuritusväkivalta olisi oikein tai edes sallittua. Tosin kasvuympäristöni on ollut ns. akateemista, joten vaikuttaisiko sekin sitten.
Ei-uskovien kohdalla olen taas törmännyt siihen, että lapsia hoidetaan kännissä jne, mutta en sentään yleistä että se olisi ei-uskovien yleinen ominaisuus, niinkuin täällä tunnutaan yleistävän et kuritusväkivalta on uskovien ominaisuus.

Ap:n tilanteessa sanoisin ihan ääneen noissa tilanteissa ettei tukistaminen/kurittaminen ole oikein. Jotenkin mä tajuan, että tosi väsyneenä joku vanhemepi voi tuollaiseen rangaistukseen päätyä(silti väärin ja sit pitää hakea apua ettei tilanne toistu), mutta tuollainen avoin kuritusväkivallan suositteleminen kuullostaa pahalta.
Toisaalta nuo ap:n kuvailemat tilanteet on musta hassuja, jos mun lapsi 3-v olis räveltäny kukkakoristeita, olisin hakenut pois, enkä vaan kieltäny useasti. Eli jos lapset on rajattomia/vanhemmat jollain tapaa kädettömiä, ymmärrän senkin et isovanhemmat hermostuu asiaan, tosin se ei musta oikeuta tukistamista tai sillä uhkailua, vaan silloin pitäis vanhemmalle todeta et "estä lastasi tekemästä tuota".

Mutta on olemassa kasvatustapa, jossa lapsilla on kuri ja rajat, eikä kuritusväkivaltaa tarvitse käyttää, se vaan vaatii vanhemmalta viitseliäisyyttä puuttua tilanteisiin ja tarvittaessa viedä lapsi pois tilanteesta, jos kieltäminen ei tuota tulosta.
nimim.ei kestä kun puistossa lapsi lyö toista ja sit lyöjän äiti vieressä hokee " ei mattimiina saa lyödä, voi voi" mutta ei tee mitään viedäkseen lapsensa kauemmaksi.. Vanhemmuus on ikävä kyllä joillakin niin hukassa.

 

[Alkuperäinen]

Kiitos asiallisista vastauksista, varsinkin viera.s. onneksi olemme mieheni kanssa suunnilleen samoilla linjoilla, vaikka hänen mielestään ehkä ylireagoinkin herkästi. Siis olemme samaa mieltä siitä, että meidän perheessä väkivaltaa ei käytetä, mutta puuttuminen toisten asioihin ei ole miehelleni kovin luontevaa. Hän on nin kiltti, että tuskin uskaltaa sanoa vanhemmilleen vastaan, ja vaikka hän tekisikin sen, luultavasti mies yrittäisi olla niin sovitteleva ja hienotunteinen vanhempiaan kohtaan, ettei viesti kuitenkaan menisi perille...

Kuitenkin tämä mietityttää minua ja hiertaa välejäni miehen sukulaisiin ainakin jonkin verran, vaikka muuten he ovat tosi mukavia, niin lasten tai lapsuuden vähättelyä en voi ymmärtää... Joten jotakin pitäisi tehdä, ja haluaisin, että mielipiteeni asiasta tulisi heille selväksi. Vaan miten sen tehdä miniänä loukkaamatta tai hyppimättä nenille? En haluaisi kuitenkaan herättää enempää kitkaa meidän välille. Olemme muutenkin hyvin erilaisia appivanhempieni kanssa: he ovat maalaisia ja arvostavat syrjäistä sijaintia asuinpaikkana (ja pitävät Helsinkiä paheiden pesä eivätkä voi ymmärtää miten me asumme täällä ja altistamme lapselle kaikelle kaupungin "saastalle"), minä olen taas kaupunkilainen henkeen ja vereen, enkä voisi mitenkään kuvitella eläväni jossakin muualla kuin (suurehkossa) kaupungissa, jossa palvelut pelaa jne. Tunnen muutenkin luissani, ettei appivanhemmat arvosta tällaista kaupunkilaisminiää, joka "estää" heidän poikaansa asettumasta luonnon rauhaan jne, joten en uskalla heidän luonaan paljoa suutani avata, koska heillä on niin vahvat mielipiteet kaikkea sellaista vastaan, jota minä taas arvostan. Mieheni taas sompailee jossakin siinä välissä yrittäen miellyttää kumpaakin osapuolta, vaikka ajatteleekin asioista enempi samalla tavalla kuin minä.

 

[Alkuperäinen]

Pikkusen vien tätä keskustelua sivuraiteille, mutta muutenkin lasten kohtelu jaksaa hämmästyttää minua. Lapsia torutaan huonosta kielenkäytöstä (kiroilusta yms.), mutta aikuiset saa keskenään käyttää vaikka minkälaista kieltä. Lapsi loiskauttaa maitoa pöydälle ja saa torut, aikuinen tekee saman niin se on vain hupsista. Lapsi myöhästyy kotiintuloajasta, saa rangaistuksen, mutta kun aikuinen myöhästyy, riittää anteeksipyyntö ja hyvä selitys. Hyvä selityshän ei ole se, että oli niin kiva leikki, ettei tajunnut ajoissa lopettaa. Nukuin pommiin on taas hyväksyttävä selitys.

Siinä muutama esimerkki, joita olen huomannut. Myös itsessäni. Lapsilta vaaditaan välillä enemmän kuin aikuisilta...

Tämä on niin totta! Miksi lapsuutta ei arvosteta? Miksi lapsia suoranaisesti vihataan? Varmaan siksi, ettei lapsen käytös ole aina kovin loogista (aikuisen näkökulmasta), eikä sitä ymmärretä tai edes haluta ymmärtää... Kuka oikeasti kohtelisi yhtä alentuvasti aikuiia kuin lapsia monesti kohtelee?

Fyysistä kuritusta isompi kysymys tässä on juurikin asenne lasta / lapsuutta kohtaan. Ihan kuin lapsi olisi vähäjärkinen, koska ei ole vielä kehityksellisesti samalla tasolla kuin aikuiset (eivätkä kaikki aikuisetkaan ole, sen puoleen).

Näissäkin esimerkeissäni lasta ei varsinaisesti satutettu (paitsi ehkä tukasta vetäminen vähän tuntui), vaan heihin käytettiin henkistä mielivaltaa edes yrittämättä ymmärtää 3-vuotiaan lapsen kehitystasoa ja tilannetta. Varsinkin kun molemmat 3-vuotiaat ovat ihan normaaleja lapsia, ehkä vähän villejä, mutta ei mitään sellaisia "kauhukakaroita", jotka eivät tottele mitään eikä ketään. 3-vuotiaalla nyt yleensä vain on tarve kokeilla rajojaan, valikoiva kuulo ja lyhyt muisti. Eli siis kurittajilta oli tilannetaju täysin hukassa, ja kuritus oli tilanteen "vähäpätöisyyteen" nähden mielestäni kohtuuton.

 

[Alkuperäinen]

Olen kasvanut ev.lut.perheessä, valtaosa vanhempien ystäväperheistä oli uskovia ja olen itse uskossa, samoin mieheni. En ole itse asiassa koskaan törmännyt uskoviin ihmisiin joiden mielestä kuritusväkivalta olisi oikein tai edes sallittua. Tosin kasvuympäristöni on ollut ns. akateemista, joten vaikuttaisiko sekin sitten.
Ei-uskovien kohdalla olen taas törmännyt siihen, että lapsia hoidetaan kännissä jne, mutta en sentään yleistä että se olisi ei-uskovien yleinen ominaisuus, niinkuin täällä tunnutaan yleistävän et kuritusväkivalta on uskovien ominaisuus.

Ap:n tilanteessa sanoisin ihan ääneen noissa tilanteissa ettei tukistaminen/kurittaminen ole oikein. Jotenkin mä tajuan, että tosi väsyneenä joku vanhemepi voi tuollaiseen rangaistukseen päätyä(silti väärin ja sit pitää hakea apua ettei tilanne toistu), mutta tuollainen avoin kuritusväkivallan suositteleminen kuullostaa pahalta.
Toisaalta nuo ap:n kuvailemat tilanteet on musta hassuja, jos mun lapsi 3-v olis räveltäny kukkakoristeita, olisin hakenut pois, enkä vaan kieltäny useasti. Eli jos lapset on rajattomia/vanhemmat jollain tapaa kädettömiä, ymmärrän senkin et isovanhemmat hermostuu asiaan, tosin se ei musta oikeuta tukistamista tai sillä uhkailua, vaan silloin pitäis vanhemmalle todeta et "estä lastasi tekemästä tuota".

Mutta on olemassa kasvatustapa, jossa lapsilla on kuri ja rajat, eikä kuritusväkivaltaa tarvitse käyttää, se vaan vaatii vanhemmalta viitseliäisyyttä puuttua tilanteisiin ja tarvittaessa viedä lapsi pois tilanteesta, jos kieltäminen ei tuota tulosta.
nimim.ei kestä kun puistossa lapsi lyö toista ja sit lyöjän äiti vieressä hokee " ei mattimiina saa lyödä, voi voi" mutta ei tee mitään viedäkseen lapsensa kauemmaksi.. Vanhemmuus on ikävä kyllä joillakin niin hukassa.

Myönnän avoimesti, että itse olen huomattavati lepsumpi kasvattaja, kuin vaikkapa appivanhempani. Minusta on kohtuutonta vaatia lapsilta asioita, joihin heidän ikätasonsa ei riitä tai mitä ei vaatisi edes aikuisilta. Eikä se tarkoita silti sitä, että vanhemmuuteni olisi jotenkin hukassa (niin kuin appivanhempani tuntuvat ajattelevan), vaan ajattelen asioista vain vähän eri tavalla. Rakkaus ja kuri tulisi olla tasapainossa, rakkaus kuitenkin aina etusijalla.

Olen samaa mieltä kanssasi kasvatuksen periaatteista, mutta raja kurin käyttämiseen kulkee minulla/meillä ehkä vähän laveammalla. Jos kukkaa näpelöivä lapsi juhlissa olisi ollut omani, olisin varmasti hakenut lapsen pois kukkien luota, mutta sukulaislapsen kasvatukseen en uskaltanut tilanteessa puuttua. Kielsin vain sanallisesti, ja katsoin, miten lapsen vanhemmat tilanteeseen ragoivat. Olisi pitänyt varmaan itse hakea lapsi pois ennen kuin täti menetti malttinsa.

Mutta niin, miten asiassa toimia hienotunteisesti? Vai onko toisten loukkaantuminen välttämätöntä? Ja voiko asiaa ottaa luontevasti puheeksi näin jälkikäteen?

 

[viera.s]

Pikkusen vien tätä keskustelua sivuraiteille, mutta muutenkin lasten kohtelu jaksaa hämmästyttää minua. Lapsia torutaan huonosta kielenkäytöstä (kiroilusta yms.), mutta aikuiset saa keskenään käyttää vaikka minkälaista kieltä. Lapsi loiskauttaa maitoa pöydälle ja saa torut, aikuinen tekee saman niin se on vain hupsista. Lapsi myöhästyy kotiintuloajasta, saa rangaistuksen, mutta kun aikuinen myöhästyy, riittää anteeksipyyntö ja hyvä selitys. Hyvä selityshän ei ole se, että oli niin kiva leikki, ettei tajunnut ajoissa lopettaa. Nukuin pommiin on taas hyväksyttävä selitys.

Siinä muutama esimerkki, joita olen huomannut. Myös itsessäni. Lapsilta vaaditaan välillä enemmän kuin aikuisilta...

Niin, toisaalta tämä johtuu osin siitä, että vanhemmat ovat lapseen auktoriteettiasemassa. Ei sen enempää lasta kuin aikuistakaan rangaista siitä, että tämä myöhästyy kaveriporukan tapaamisesta, koska kukaan ei ole sellaisessa asemassa, että voisi toista rangaista. Voi siitä silti ikäviä puheita seurata, jatkuvasti myöhästelelyillään suunnitelmat sotkeva voidaan jopa jättää porukan ulkopuolelle.

Mutta jos töistä myöhästelee, harvassa työpaikassa riittäisi toistuvasti selitys "nukuin pommiin". Kyllä siitä jossain vaiheessa varoitus tulisi, pahimmillaan potkut, jos myöhästely varoituksen jälkeenkin jatkuisi.

Ei silti tietenkään sen enempää aikuisia kuin lapsiakaan pidä kohdella liian tiukasti. Kertamyöhästymisen pitäisi mennä anteeksipyynnöllä niin töissä kuin kotonakin, ellei myöhästymisellä ole poikkeuksellisen vakavat seuraamukset. Tyyliin töissä jää sairaat vaille hoitajaa tai kotona perhe myöhästyy lähisukulaisen hautajaisista, kun lapsi ei tullut ajallaan kotiin. Vahingoista taas ei pitäisi rangaista ketään, korkeintaan on velvollisuus korjata/korvata vahingot eli tässä maidon läikkymisesimerkikssä pyyhkiä itse pöytä.

 

[viera.s]

Mutta niin, miten asiassa toimia hienotunteisesti? Vai onko toisten loukkaantuminen välttämätöntä? Ja voiko asiaa ottaa luontevasti puheeksi näin jälkikäteen?

Minä en usko, että sinä pystyt millään tavalla vaikuttamaan siihen, miten muut lapsiaan kasvattavat. Tai no lasu-ilmoituksella mahdollisesti, sillä lastensuojeluviranomaisten puuttuminen voisi olla riittävä pelote, vaikka mielipiteitään lapsiaan kurittavat tuskin silti muuttaisivat. En vaan ole varma, onko tuo asia niin vakava kuitenkaan, että lastensuojeluilmoituksesta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Jos väkivalta olisi rajua tai usein toistuvaa, olisin kyllä ehdottomasti ilmoituksen kannalla, mutta yksittäisestä tapauksesta, jossa edes lapsen vanhemmat itse eivät väkivaltaan syyllistyneet ehkä hieman ylimitoitettua. Voisit tietysti koittaa urkkia, onko kuritusväkivalta sukulaisperheissä yleistäkin, mutta saadaksesi tietoa sinun pitäisi pystyä teeskentelemään, ettet oikeastaan tuomitse, vaan olet ainoastaan kiinnostunut eri kasvatustyyleistä.

Oman lapsenne kohdalla uskon, että tehokkain tapa ehkäistä isovanhempien uhkailut on koittaa sopia heidän kanssaan, että te huolehditte itse lapsenne rajoista ja mahdollisista rangaistuksista. Eli pyydätte isovanhempia kertomaan teille, jos jokin lapsen käytöksessä häiritsee, niin puututte asiaan parhaaksi katsomallanne tavalla. Jos tuomitsette jyrkästi heidän tapansa, tuomitsette samalla heidän vanhemmuutensa, sillä samat tavat heillä oli varmasti aikoinaan omiin lapsiinsa käytössä. Vanhemmuuden tuomitseminen taas on niin herkkä paikka melkein kaikille, että se todennäköisesti saa appivanhemmat vain takajaloilleen, puolustamaan ajatuksiaan entistä kiivaammin. Parempi mahdollisimman neutraaliin sävyyn kertoa, että teillä on toisenlaiset ajatukset lasten kasvatuksesta ja toivotte isovanhempien kunnioittavan teidän vanhemmuuttanne. Koska appivanhemmilla ei varmaan enää ole alaikäisiä lapsia, eihän sillä oikeastaan ole väliä vaikka ajattelisivat, että lapsia on hyvä kurittaa fyysisesti, jos vaan eivät pääse enää tapojaan toteuttamaan.

 

["Lissu"]

[QUOTE="...";30328454]Itse haluan käyttää kuritusväkivalta-termiä, koska sitähän se juuri on, käytetään henkistä / fyysistä ylivaltaa lapseen, joka ei osaa / kykene puolustautua. Tämä voi vaikuttaa hyvinkin musertavasti lapsen kehittyvään itsetuntoon. Toisaalta lapset ovat hyvinkin erilaisia: toiset ovat kuin teflonia, toiset todella herkkiä. Lähtökohtaisesti aikuinen ei voi kuitenkaan tietää kuritusväkivaltaa käyttäessään, miten se tulee ko. lapseen vaikuttamaan.[/QUOTE]

Kyllä menisin väittämään, että vanhemmat ja muut lapsen kanssa säännöllisesti tekemisissä olevat nopeasti huomaavat, onko lapsi teflon- vai herkkä-tyyppiä. Ensiksi mainittuihin oikein mikään saarna ei tunnu vaikuttavan, ja siksi näm lapset istuvatkin yleisesti jäähyllä tms. saamassa motivaatiota hyvää käytökseen (ja ennen niille annettiin selkään). Sitten on se toinen äärimmäisyys, joka ottaa hyvin raskaasti pienenkin moitteen sanan ja ei kyllä tarvitse rangaistuksia, jollei sitten tasapuolisuuden nimissä ("kaikille sama seuraamus samasta käytöksestä").

[QUOTE="...";30328454]Lastensuojelulaki on tässä ehdoton. Pienestäkin epäilystä on virkavelvoite tehdä ilmoitus joko poliisiin tai sosiaalitoimeen, eikä kulttuuriset perusteet tai etniset juuret ole mikään lieventävä asianhaara. Maassa maan tavalla, ja maahanmuuttajille on entistä tärkeämpää kertoa oikeaa tutkimistietoa kuritusväkivallan vahingollisuudesta sekä tietoa Suomen laista. Eri asenteet ovat varmasti tiukassa sekä vanhallakansalla että muista kulttuureista tulevillakin, mutta pikkuhiljaa edetään kohti kaikille, myös lapsille, yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja modernia sivistysvaltiota...[/quote]

Luki laissa mitä tahansa, niin käytännössä tuo menee yleensä niin, että ilmoituksia sossulle tai poliisille lähdetään tekemään vasta vakavammista asioista. Eli jos lapsi vaikka ohimennen mainitsee saaneensa eilen luunapin, niin tuon väitteen todenperäisyyttä ei edes lähdetä tutkimaan. Ihmiset kun tiedostavat, että niistä ilmoituksista tulee täysin ylitse menevät seuraukset perheelle ja myös lapsi kärsii merkittävästi niistä (moninverroin enemmän kuin vaikka siitä mahdollisesta luunapista, joka unohtuu tavallisesti nopeasti), kun hänet asetetaan vanhempiansa vastaan vaikka sossun kuulustelussa.

 

["eeva"]

Apn on hyvä muistaa miksi rakastui mieheensä. Kohtelias käytös ja miellyttävä persoonallisuus on tiukan kasvatuksen tulos.

 

[...o]

Ap:n tilanteessa sanoisin ihan ääneen noissa tilanteissa ettei tukistaminen/kurittaminen ole oikein. Jotenkin mä tajuan, että tosi väsyneenä joku vanhemepi voi tuollaiseen rangaistukseen päätyä(silti väärin ja sit pitää hakea apua ettei tilanne toistu), mutta tuollainen avoin kuritusväkivallan suositteleminen kuullostaa pahalta.

Vaikka USA:ssa (missä fyysiset rangaistukset ovat käytössä kouluissakin) tuon tyyppisille avunhakemiskehotuksille naurettaisiin avoimesti. Fyysisten rangaistusten käyttö siksi, että yleisesti kannattaa niitä on ihan eri asia kuin väkivaltaisuus.

 

[tittut]

Tohon raamattujuttuun: eks noi kohdat ole vanhasta testamentista? Uudessa testamentissa Jeesus kuitenkin "kumoaa" vanhan liiton perustamalla uuden liiton nimessään ja veressään. "Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne" + varmaan kaikille tutut rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Kai nämä koskee kaikkia, myös lapsia...

Ei tuo tarkoita kuitenkaan sitä, että rangaistukset olisivat kiellettyjä. Jos lasta joudutaan rankaisemaan huonon käytöksen seurauksena niin ei se tarkoita sitä, että tätä ei rakastaisi.

 

[trauma]

Yksi sukulaisnainen sanoi kerran äidilleni kun olin n. 8-vuotias, että hakataanko oikein kunnolla tuo teidän tyttö. Ei hakattu koska lähdimme sieltä pois. Mutta edelleen sanat tulevat päähäni ja voitte varmaan kuvitella miltä pienestä tytöstä sillon tuntui. Vähän aiheen vierestä mutta olen sitä mieltä että kaikki satuttaminen henkisesti ja fyysisesti ehdottomasti kiellettyä.