Hyvä ystäväni kärsii mielenterveysongelmista, jotka aika-ajoin äityvät melko rajuiksikin. Juttelimme pitkästä aikaa syntyjä syviä ja pääsimme tietysti naisina melko pian puhumaan parisuhteista ja perheistä. Ystäväni on seurustellut parisen vuotta nykyisen avomiehensä kanssa ja mies on oikein mukava ja kaikinpuolin varmasti hyvä valinta. He ovat menneet kihloihin aikaisemmin tänä vuonna ja nyt ovat keskustelleet vauvan hankinnasta. Tietysti olen iloinen ja onnellinen ystäväni puolesta, joka kärsii kovasta vauvakuumeesta hänkin. En kuitenkaan voi olla ajattelematta sitä, kuinka oikea aika on hankkia vauva tilanteeseen, jossa itse on henkisesti täysin rikki ja ruhjeilla? Voihan olla, että vauva voisi eheyttääkkin mieltä, mutta entä jos ei? En väitä etteikö mielenterveysongelmista kärsivä voisi olla hyvä vanhempi tai ettei sellainen ihminen saisi hankkia lasta, mutta ystäväni tilanteessa itse miettisin haluaisinko hankkia lasta kun en voi olla varma voinko vauvasta huolehtia. Mies oli myös ilmaissut huolensa ystäväni tämän hetkisestä henkisestä tilasta ja vauvan mahtumisesta siihen mukaan. Miten voisin nätisti enkä tungetellen sanoa, että voisi olla viisasta miettiä vielä ajankohtaa vaikka tahto on kova? Tai suositella, että ystäväni kysyisi esim. psykiatrinsa mielipidettä perheenlisäykseen. Olen huolissani sekä ystävästäni, että mahdollisesta tulevasta vauvasta jos se tähän tilanteeseen tupsahtaa. Kommentteja?
