Miten suhtautuisit jos tyttäresi saisi lapsen 14-17 vuotiaana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohdintaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pohdintaa

Vieras
Kuulin että eräs tuttu nuori likka on raskaana, ikää on 16 vuotta.

Tuli jotenkin surullinen olo. Itse en olisi ollut valmis äidiksi edes 20 vuotiaana, puhumattakaan sitten 16v! Ei nuori ole välttämättä huono äiti, kyllä nuori voi olla jopa todella loistava äiti lapselleen. Mutta silti, 16 vuotiaalla ei ole vielä takana kovin pitkää elämänkokemusta, vaikea kuvitella että pystyisi kasvattamaan toista kun itsekin on vielä täysin kokematon elämästä ja riippuvainen muista ihmisistä. Lapsen kanssa kyllä oppii varmasti joka päivä uutta, mutta en usko että kukaan nuori vanhempi mitenkään helpolla selviää.

Jos sinun nuori n. 14-17v tytär tulisi kertomaan että on raskaana, miten reagoisit?
 
Olisin surullinen siitä, että on alkanut harrastamaan seksiä niin "kevytkenkäisesti",ja nuorena, ettei edes ehkäisystä huolehdi. Varmasti (toivottavasti) pääsisin yli tunteistani, ja osaisin olla tukena, olisi hänen päätöksensä raskauden suhteen, mikä hyvänsä.
 
  • Tykkää
Reactions: LIEN
Oisin järkyttyny ja varmaan vihanen. Kyselisin, miten tytär suhtautuu asiaan? Mitä meinaa tehä raskauden kanssa? Tossa tilanteessa tuskin voisin suuntaan tai toiseen painostamaan tytärtäni, voisin vain neuvoa, ohjata ja olla tukena. Lopulta päätöksen tekis tyttäreni itse. Tuossa kohtaa kehottaisin tytärtäni harkitsemaan hyvin tarkkaan. Päättipä sitten, mitä tahansa niin selkääni en tuossakaan tilanteessa tyttärelleni kääntäis, olisin tukena ja turvana, koska sillä hetkellä tyttäreni varmaan sitä kaipais. Mutta, onneks tyttäreni on vasta 3v, noi tollaset tuntuu hyvin kaukasilta vielä :).
 
En kyllä ymmärrä, että mistä asiasta mun pitäisi olla vihanen? Surullistahan se olisi ja varmasti vahinko. Tiedän, että tytär haluaisi abortin (ollaan puhuttu asioista). Mulle kyllä sopisi olla kasvatusapuna, mutta varmasti lähinnä tukisin tytärtä hänen päätöksessään. Tyttäreni siis 16 ja seurustelee.
 
Minun lapseni saavat tehdä lapsia vain ja ainoastaan täysi-ikäisinä oman puolisonsa kanssa. Sama pätee seksiin, sitäkin he saavat harjoittaa vasta sen jälkeen kun menevät naimisiin ja vain oman puolisonsa kanssa. Näidenkin kanssa he saavat olla seksuaalisessa kanssakäymisessä vain lastentekotarkoituksessa.
 
Varmaankin koittaisin saada lapsen ymmärtämään mistä kaikesta hän joutuu tulevaisuudessa äitiyden takia luopumaan. Käyttäisin esimerkkeinä vaihto-oppilasvuosia, kielikursseja ulkomailla, festarimatkoja jne. Saattaisin kokeilla lahjontaa keinona (oi, olin juuri säästänyt rahaa jotta antaisin sinulle lahjaksi kielikurssin englannissa / italiassa, mutta nyt taidatkin tarvita ihan muunlaista apua jne (eli jos saa lapsen ei palkintoa tulekaan)).

Mun mielestä 16-vuotiaalla ei ole vielä riittävästi elämänkokemusta ymmärtää mitä kaikkea äitiys tuo tullessaan, ja hän tarvitsee päätöksen tekoon vanhemman neuvoja. Kovaan painostukseen en silti lähtisi, sillä abortista voi tulla elinikäinen trauma.

Joka tapauksessa jos lapseni saisi lapsen nuorena (tai vanhempanakin) niin kyllä pyrkisin auttamaan häntä siinä tilanteessa kaikin mahdollisin tavoin.
 
Vaikea sanoa kun vanhin noista on vasta 6v. Mutta sen tiedän että koskaan en tyttärilleni kääntäisi selkääni, vaan tukisin tilanteessa kuin tilanteessa. Yrittäisin olla painostamatta mihinkään suuntaan. Uskoakseni auttaisin lapsen hoidossa mahdollisimman paljon, jos sen päättäisi pitää.

Mä jotenkin vierastan tota "ei sen ja sen ikäinen ole valmis siihen ja siihen". Elämä nyt vaan tuo asioita eteen, ja sitten niiden kanssa opetellaan tulemaan toimeen.
 
Kannustaisin tytärtäni pitämään lapsen ja lupautuisin auttamaan lapsen hoidossa. Olisin todella pettynyt, jos abortin tekisi, koska haluan lasteni arvostavan elämää ja tiedän, että esim. 17-vuotias pärjää lapsen kanssa, niin halutessaan.

(Itsekin tulin ensimmäisen kerran raskaaksi alaikäisenä ja erittäin tyytyväinen olen siihen, että pidin lapsen.)
 
Riippuu vähän siitäkin, millainen tilanne tyttärelläni noin muuten olisi.
Esimerkiksi on aika suuri ero siinä, onko tytär tavallinen ja tunnollinen, ehkä vakituisessa seurustelusuhteessa oleva lukiolaisnuori vai koulusta lintsaava ja vanhemmille haistatteleva päihdeongelmainen kapinallinen.

Olisin luultavasti joka tapauksessa surullinen ja huolissani, tulisi kauhea suojelunhalu tytärtä kohtaan ja tekisi mieli hirttää raskauden alulle saattanut mies/poika kyrvästä kattoon.
Ehdottaisin aborttia ja olisin tukena.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Vaikea sanoa kun vanhin noista on vasta 6v. Mutta sen tiedän että koskaan en tyttärilleni kääntäisi selkääni, vaan tukisin tilanteessa kuin tilanteessa. Yrittäisin olla painostamatta mihinkään suuntaan. Uskoakseni auttaisin lapsen hoidossa mahdollisimman paljon, jos sen päättäisi pitää.

Mä jotenkin vierastan tota "ei sen ja sen ikäinen ole valmis siihen ja siihen". Elämä nyt vaan tuo asioita eteen, ja sitten niiden kanssa opetellaan tulemaan toimeen.

Näin. Ei lisättävää.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
Kyllä varmaan ensimmäisenä tunteena olis jonkinlainen viha ja pettymys että voi miksi. Mutta tukena olisin päätti tyttö mitä hyvänsä, tosin aborttiin en varmaan pystyisi "kannustamaan". 14v on kyllä vielä tosi nuori. Mutta mun sisko sai ekan lapsensa 17 vuotiaana ja on pärjännyt hyvin alusta asti. Tosin vähän "nuoruus jäi elämättä" ja tuntui että jossain vaiheessa sitä vähän piti ottaa takaisin. Tuossa nuorena lapsen saamisessa on just se että jää asioita kokematta vaikka osa varmasti onkin ihan vastuuntuntoisia vanhempia nuorenakin. Ei se välttämättä katso ikää miten vanhempana pärjää, kun ei kaikki 3-kymppisetkään pärjää.
 
Olisin tukena, tekisi sitten miten vaan. Periaattessa olisin valmis ottamaan lapsen itse kasvatettavakseni, jos tilanne sitä vaatisi.
Toivottavasti saa lapsia vasta sitä oikeesti halutessaan, oli ikä sitten silloin mikä hyvänsä
 
ärsyttäis kyllä, itse kerkesin kuulla 5 vuotta "ei,ei,ei". Hyvin tottelin ja käytin ehkäisyä. Toivottu lapsi tulossa :) ja ikääkin on karttunut. Nuorella jää nuoruus kokematta ikävästi. Tuossa iässä esim parisuhde voi olla vielä heikolla pohjalla tai sitä ei ole, taloudellinen tilanne ainakin on surkea.
 
En nyt riemusta hyppis ja olisin hieman surullinen/pettynyt. En missään nimessä kuitenkaan heittäisi pihalle ja suuttuisi. Tehty mikä tehty. Kertoisin vaihtoehtoja joita yhdessä punnitsisimme ja tyttö tekisi lopulta itse päätöksensä.
 
Ei tossa mun mielestä ole aihetta suuttumukseen tai johonkin syyttelyyn, mitä "me ollaan tehty väärin".
Kai aikuiset ihmiset tietää, ettei mikään ehkäisy ole 100%.

Tietty kaikenlaisia tunteita voi tulla, mutta tuollaisessa tilanteessa pitäisi yrittää pitää ne omana tietona, eikä ainakaan lapselle näyttää pettymystään.
 
Kakoisin tietysti aluksi, mutta uskoisin, että hän ymmärtäisi vastuunsa päätöksestään, oli se mikä tahansa. Hoitaisin ja auttaisin, mutta niin, että päävastuu olisi hänellä, jos siis haluaisi lapsen pitää.

Näin siis ajattelen asiasta 10v etukäteen.
 
Vaikea sanoa. Varmaan järkyttysin ja syyttäisin itseänikin, vaikka siihen ei olisi syytäkään. Kuitenkaan en painostaisi tytärtäni suuntaan taikka toiseen, saisi tehdä itse valintansa. Auttaisin niin paljon kuin pystyisin ja jos ei olisi mitään fyysisiä esteitä niin olisin valmis uhraamaan kaiken töiltä liikenevän ajan tyttäreni auttamiseen.
 
Vetäisin itseäni turpaan. Sen jälkeen toivoisin että tyttö päätyisi aborttiin.
 

Yhteistyössä