Miten suhtautuisit jos tyttäresi saisi lapsen 14-17 vuotiaana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohdintaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kai minä rupeaisin ostamaan masutuubeja, tunikoita, rautatabletteja, bodeja, potkareita, harsovaippoja, unipusseja, tumppui, tossuja, myssyjä, lakanoita, peittoja, lämpöpusseja, rintavoidetta, peppurasvaa, tuttipulloja, tutteja, kuolalappuja jne jne

Tukisimme tietty kaikessa, mikä meidän vallassamme olisi.
 
Tukisin tytärtäni ja suosittelisin pitämään lapsen. Pitäisin tyttären puolia naisvyörytystä vastaan. Auttaisin myöhemmin taloudellisesti ja käytännön asioissa.
 
Koska seksi ja raskaus ei kuulu olla osa lapsen elämää. Lapset tehdään sitten aikuisena kun on tarpeeksi kypsä hoitamaan omat asiat ilman jatkuvaa aikuisen apua. Seksiä kerkiää harrastamaan aikuisena vaikka kuin paljon.

Totta. Mutta mitä auttaisi olla vihainen? Mäkin olisin harmistunut, lähinnä tosin siitä että olisin niin tumpelosti kasvattanut lapseni. Mutta vihainen?
 
  • Tykkää
Reactions: Criminal Mind
Abortin se tekisi, luultavasti vielä minulta salaa, mutta arvostaisin sitä jos kertoisi asiasta ja kantaisi vastuunsa. Pitäminen ei ole edes vaihtoehto meidän kummankaan mielestä mitä ollaan puhuttu, eikä tuo sen luontoinen onneksi olekaan. Haluaakohan ikinä lapsia edes.
 
Lapsen saaminen pilaa teinin elämän. Aikuisena suunniteltu ja haluttu raskaus on eri asia.

No ei toi vastannu kysymykseen.

Mä olisin harmistunut, surullinenkin. Sättisin itseäni.
Keskustelisin teinin kanssa pitkään ja useaan otteeseen asiasta. Toi ikähaarukkakin on oikeestaan aika laaja vaikka kyse onkin vain muutamasta vuodesta: 14 vuotiaan yrittäisin suostutella aborttiin, 17 vuotiasta en.
Tukisin lasta kuitenkin päätti mitä hyvänsä. Ja jos hän päätyisi lapsen pitämään niin pyytäisin ja toivoisin että hän asuisi minun luonani lapsen kanssa ainakin pari ensimmäistä vuotta. Mikäli teini kuitenkin päätyisi asumaan omillaan niin auttaisin niin paljon kuin tarvittais. Tarvittaessa kasvattaisin lapsen myös itse jos ei teinistä siihen olisi.
 
Järkyttyisin aluksi, mutta yönyli nukuttuani hyväksyisin asian ja antaisin tyttäreni itse päättää jatkosta. Kyllä meille sopii vauva tänne ja nuoriäiti ja isäkin jos sellainen mukana tulisi.
 
Vanhin tytär 14v, minä 35v, nuorin tytär 17v, minä 40v. Eli jaksaisin hyvin olla kakkosäiti lapsenlapselleni.

Osaatko kuvitella tilannetta että Viktor (eikös se ollut teidän nuorimmaisen nimi?) saattaisi 14-vuotiaana jonkun saman ikäisen tytön raskaaksi, joka ei tekisi aborttia. Olisitko siinäkin tilanteessa, ja iässä, valmis kakkosäidiksi lapsenlapsellesi (oletan nyt että sen tytön vanhemmat eivät ole mielissään raskaudesta).

ps lasten iät taisi mennä sekaisin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tuleehan aikuisetkin joskus raskaaksi ehkäisystä huolimatta, tilanteessa joka ei todellakaan ole otollinen (uudelle) lapselle (paska parisuhde, ei parisuhdetta, mt-ongelmat, rahavaikeudet, on ihan poikki jo olemassa olevien lasten hoidosta jne.), kuuluuko heillekin olla vihaisia?

Varmaan syyttelisin itseäni, tuntuisi varmasti kamalalta että esimerkiksi 14-vuotias harrastaa seksiä. Tai jos ehkäisystä ei olisi huolehdittu, miettisin, olenko mä oikesti mokannut niin pahasti seksivalistuksen, vai onko mun lapsi vaan todella tyhmä ja kypsymätön, ettei kaikista varoitteluista ja faktoista huolimatta kykene ehkäisyä hoitamaan. Tässä tapauksessa olisin varmasti myös vihainen, mutta eipä sättimisestä ja huutamisesta olisi enää apua. Päätyipä aborttiin tai lapsen saamiseen, käytäisiin erittöin vakava keskustelu siitä, miten ehkäisy jatkossa hoidetaan.

Aborttia suosittelisin, mutta jos päättäisi lapsen pitää, olisin tukena.
 
Osaatko kuvitella tilannetta että Viktor (eikös se ollut teidän nuorimmaisen nimi?) saattaisi 14-vuotiaana jonkun saman ikäisen tytön raskaaksi, joka ei tekisi aborttia. Olisitko siinäkin tilanteessa, ja iässä, valmis kakkosäidiksi lapsenlapsellesi (oletan nyt että sen tytön vanhemmat eivät ole mielissään raskaudesta).

ps lasten iät taisi mennä sekaisin.

Ei menny lasten iät sekaisin, vaan ikähaarukkaa laskin eli olisin ite 35-40v tytärten ollessa 14-17v. Viktor 17v, mie tasan 50v. Saahan kuuskymppisetkin nykyään vauvoja. Ja Viktorin vauvan kanssa vois isommatkin sisarukset auttaa. En tahtois lapsenlapsiani menettää mistään syystä.
 
En olisi vihainen.

Olisin huolissani. Hirveän huolissani. Raskausajasta, synnytyksestä, pienen lapsen kanssa pärjäämisestä.

Mutta tukisin tytärtäni, tietenkin, suuntaan tai toiseen. Jos päätyisi pitämään lapsen, auttaisin hoidossa ja muissa asioissa, mutta tukisin kuitenkin siihen, että hän on vauvan äiti, en minä. Luottaisin tyttäreeni, että hän osaa. Mutta muistaisin, että hän on vielä itsekin nuori, eikä välttämättä ajatusmaailma ole samalla tasolla kuin jollain 25v äidiksi tulleella. Eiköhän siitä selvittäisi.

Minä olen saanut esikoiseni 16 vuotiaana. Ja äiti toimi noin, ja haluaisin toimia juuri äitini tavoin, hän on maailman ihanin ihminen. Ja toisaalta, on minulla muutenkin erilainen näkökulma, työskentelen kuitenkin ensikodissa. Se avartaa näkemystä.
 

Yhteistyössä