Toggle sidebar

Miten suhtautuisitte, jos 21v siskonne/ystävänne kertoisi olevansa raskaana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isosisko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mä olin 29 kun raskauduin ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa elämässäni ja siskoni, yli neljäkymppinen kolmen lapsen äiti tokaisi "jaa, no en voi sanoa ettenkö ois kateellinen. Onnea sitten. Vai pitääkö ees onnitella".

Ihan kiva. Mun nähdäkseni läheisten onnesta pitäisi iloita ja pitää mölyt mahassa.
 
Itse olin aikoinaan 19 kun sain esikoiseni ja pikkukakkonen syntyi kun olin juuri täyttänyt 21v. Olin naimisissa ja kaikki ok. Mitäs ihmeellistä siinä on?
 
Minä odotin 21-vuotiaana jo toista muksua, jolle esikoisen kans tuli 3-vuoden ikäero. :D

Jos mulla ois sisko niin onnittelisin kyllä, ja tarjoaisin apua ja tukea kaikessa missä tämä oletettu sisko sitä sitten keksisi tarvitsevansa.
 
Onnittelisin!

Itse olin juuri täyttänyt 23v kun ensimmäinen lapsemme syntyi ja mies oli täyttämässä 19v... Armeijan aloitti siinä opiskelujen päätteeksi. Minä olin koulut käynyt ja töissä (josta jäin äitiyslomalle). :heart:
 
Hmmm. Minä juuri tuossa joulun alla ilahdutin (kyllä, he ilahtuivat oikeasti) sukua ilmoittamalla raskaudesta. Ikää tuolloin 21, opiskelut viittä vaille valmiit (vauvan vuoksi viivästyy parilla kuukaudella valmistuminen), vakituinen parisuhde meneillään kuudetta vuotta, josta kihloissa kaksi vuotta ja vuokra-asunto. Meille ihannetilanne, jollekin jotain muuta. Mutta olisin kyllä loukkaantunut jos kukaan olisi kommentoinut tuolla tavalla kuin sinä. Ikä on numeroita, kyllä kolmekymppinenkin voi olla lapsellinen. :headwall:
 
Mä oisin kyl suhtautunu ihan samalla tavalla kuin ap. 21-vuotias on kuitenkin tosi nuori vielä, ja varsinkin kun ei ole edes kihloissa tms. Luultavasti pari eroaa kuitenkin, kun eivät ilmeisesti kovin vakavissaan ole edes yhdessä. Ja vielä kun ovat niin nuoriakin. Minusta ap on vaan huolissaan siskosta ja hänen toimeentulostaan, joten ei mikään ihme, että suhtautuminen oli noin negatiivista. Eipä sitä lasta ole niin kiva kasvattaa minimiäitiysrahalla, jatkuvaa kitkutteluahan se tulee olemaan. En minä sellaisesta ainakaan kadehtisi.

Itsekin välillä kauhistelen kun 18v sisko kertoo, ettei tekisi aborttia, jos tulisi raskaaksi. Ehkä olen vähän kylmä, mutta minusta ei parikymppisen tosiaan tarvitse tehdä vielä lapsia. Lähipiirissäni on muutenkin ihan liikaa pariskuntia, jotka ovat parikymppisinä menneet naimisiin ja tehneet hirveellä kiireellä lapsia - nyt kuitenkin kolmenkympin kynnyksellä on erottu. Kaikki tuli koettua aivan liian aikaisin.

Joten ap, vaikka oletkin saanut monia eriäviä mielipiteitä, niin itse ainakin olen täysin sun puolella. Itse olen 28v ja todella tyytyväinen, että sain ekan lapseni vasta viime vuonna. Parikymppisenä olisin ollu todella kakara.
 
Joo, mutta mietityttää hänen kykynsä pärjätä - henkisesti pärjää varmasti, mutta taloudellinen tilanteensa äärettömän heikko! Samoin elämäntilanne yleensäkin, kun opiskelut kesken jne. Toki myöhäistä se enää on, kun pullat on jo uunissa, mutta raivostuttaa tuollainen vastuuntunnottomuus!! Kuulemma lapsi on toivottu, se vain lähinnä pahentaa asiaa -eikö voinut odottaa sen vertaa, et saa edes opiskelut loppuun.

Seurustellu 5 vuotta miehensä kanssa, että ero varmaan tulee noin nuorena solmitussa suhteessa. Niinku ehkä huomaatte, mä en vaan kykene näkemään tätä tilannetta positiivisessa valossa. Kurjaa, mutta se on totuus, enkä halua teeskennellä onnellista ja iloista jos en sitä ole. :/ Ehkä pitäisi keskustella siskon kanssa, että miten hän ite näkee tulevaisuutensa.
 
Mulla ikää on 21 ja odotan toista lasta. Miehen kanssa olemme naimisissa olleet kaksi vuotta. Kyllä on sukulaiset olleet oikeasti iloisia kun olemme raskauksista kertoneet. Isä totesi että on hyvä tehdä lapset nuorena, pääsee sitten nelikymppisenä viettämään nuoruutta :D
Isovelikin, joka on aina suhtautunut muhun ylisuojelevasti on aidosti innoissaan kun seuraa lapseni kehitystä ja kasvua, innostuu ehkä vielä itsekin lapsia hankkimaan.

Niin ja minimiäippärahalla on "kitkutettu", eikä harmita yhtään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isosisko:
Seurustellu 5 vuotta miehensä kanssa, että ero varmaan tulee noin nuorena solmitussa suhteessa..
Click to expand...


Miksi ihmeessä pidät itsestään selvyytenä että nuorena solmitut liitot kariutuvat?? Tätä en oo koskaan ymmärtäny, miksi ihmiset ajattelee niin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isosisko:
Joo, mutta mietityttää hänen kykynsä pärjätä - henkisesti pärjää varmasti, mutta taloudellinen tilanteensa äärettömän heikko! Samoin elämäntilanne yleensäkin, kun opiskelut kesken jne. Toki myöhäistä se enää on, kun pullat on jo uunissa, mutta raivostuttaa tuollainen vastuuntunnottomuus!! Kuulemma lapsi on toivottu, se vain lähinnä pahentaa asiaa -eikö voinut odottaa sen vertaa, et saa edes opiskelut loppuun.

Seurustellu 5 vuotta miehensä kanssa, että ero varmaan tulee noin nuorena solmitussa suhteessa. Niinku ehkä huomaatte, mä en vaan kykene näkemään tätä tilannetta positiivisessa valossa. Kurjaa, mutta se on totuus, enkä halua teeskennellä onnellista ja iloista jos en sitä ole. :/ Ehkä pitäisi keskustella siskon kanssa, että miten hän ite näkee tulevaisuutensa.
Click to expand...

Tää on tätä yleistä ajatusmaailmaa. Lapset tulee tehdä vasta sitten kun on auto, talo, ammatti, vakituinen työpaikka ja ikää ainakin 30 mittarissa. Sitten on valmis _tekeen_ lapsia. (ihan kuin niitä lapsia vaan tehdään napsauttamalla sormea).

Itse olisin äärettömän onnellinen siskon puolesta tuossa tilanteessa. Hän on seurustellut 5v ja lapsi oli vielä toivottu. Hän opiskelee ammattia, joten on jonkinlainen suunta elämälläänkin. Kaikki asiat täsmää ja siskolla menee hyvin. Miten voi olla muuta edes kuin onnellinen...?
 
Sitä kun vaan toivois läheiselleen mahdollisimman hyvän elämän. Samoin sille läheisen jälkikasvulle sitten aikanaan. Vaikka siskon mies käykin töissä, ei sisko itse saa tuotua edes puolikasta leipää pöytään, eikä myöskään kerrytettyä työkokemustaan. Opiskella ehtii toki myöhemminkin, mutta tulevaisuutensa vaikuttaa kyllä melko synkältä tässä valossa.

Miksei voi nauttia nuoruudesta ja vapaudesta, tai edes pistää perusasioita kuntoon ennen lapsia? Vanhemmuus ja vastuu lapsesta kun ovat kuitenkin isoja, elämän mullistavia juttuja.

Itse olen 35v ja ensimmäiseni sain 28-vuotiaana. Nyt on 3 lasta - mainiosti olen siis ehtinyt niitä lapsia hankkia vähän aikuisempanakin, opiskelut suoritettuani ja työpaikan hommattuani.
 
Onnittelisin tietenkin ja olisin iloinen siskoni puolesta. Tosin siskoni kyllä on saanut jo lapsen, oli pari vuotta vanhempi, oisin voinut odotella jo aikasemmin ;)
Kaverini, 21v, odottelee viidettä, mikäs siinä muuten, mut kun ne lapset pitäs hoitaakkin ja ei näytä oikein onnistuvan..
 
Tulevaisuus näyttää synkältä?
Siskosi saa lapsen, joka on toivottu, ja hän on lapsesta innoissaan.
Miten lapsi pilaa tulevaisuuden? Ehkä te vaan haluatte elämältä eri asioita..
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Ettet vaan olisi hieman kade? Siskosi on nuori ja hänellä on elämä edessään. Oliko sulla edes minkäänlaista kumppania vielä tuonikäisenä..?
Click to expand...

En ole kateellinen, vaan ihan hemmetin huolissani!
Itse menin 23-vuotiaana naimisiin mieheni kanssa, parikymppisenä löysimme toisemme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja WcAnkka:
Mä olin 29 kun raskauduin ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa elämässäni ja siskoni, yli neljäkymppinen kolmen lapsen äiti tokaisi "jaa, no en voi sanoa ettenkö ois kateellinen. Onnea sitten. Vai pitääkö ees onnitella".

Ihan kiva. Mun nähdäkseni läheisten onnesta pitäisi iloita ja pitää mölyt mahassa.
Click to expand...

:/ Kaikki ei ehkä pysty sillä tavalla iloitsemaan, mut tosiaan vois edes kohteliaasti toivottaa onnea eikä aiheuttaa pahaa mieltä toiselle, joka haluaa jakaa ilouutisen toistenkin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isosisko:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Ettet vaan olisi hieman kade? Siskosi on nuori ja hänellä on elämä edessään. Oliko sulla edes minkäänlaista kumppania vielä tuonikäisenä..?
Click to expand...

En ole kateellinen, vaan ihan hemmetin huolissani!
Itse menin 23-vuotiaana naimisiin mieheni kanssa, parikymppisenä löysimme toisemme.
Click to expand...

Ja koska itse löysit parikymmpisenä miehesi, olet täysin sillä ajatuksella ettei 21 vuotias naisen suhde mieheen voi kestää, vaikka on jo seurustelleet 5 vuottakin ja on tehneet YHDESSÄ TOIVOTUN lapsen? Itselläsi kuitenkin on kestänyt ja menit jopa 3 vuoden seurustelun jälkeenkin naimisiin...
 
Mä oon yli 30 ja opinnot kesken ja ja kaksi lastaakin on :o :laugh: ekan kanssa kitkutin minimiäippärahalla vaikka töissä olinkin. Olin viimeisen valmistuneen verotuksen aikana opiskellut enemmän ja tehnyt vähän töitä ja viimeisen 6kk tulot eivät olleet kovin kummoiset koska raskauden takia joiduin vähentämään työntekoa rajusti ja olin paljon saikulla. Olenpa vastuuntunnoton ja mulla on varmaan kamala tulevaisuus :saint: :xmas:

Jos mulla olis sisko niin olisi onnellinen hänen puolestaan =) kyllä ne opskelut voi hoitaa loppuun vaikka lapsi olisikin. Ihan samalla lailla se onnistuu kuin työntekokin, itseasiassa silloin saattaa jäädä jopa enemmän aikaa lapselle kun töissä käydessä :whistle:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa