Miten suhtautuisitte? Mies jäi kiinni valehtelusta=(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieras

Vieras
Kyse ei ole mistään pettämisestä vaan ihan arkipäiväisestä tapahtumasta mutta mies jäänyt kaksi kertaa kiinni valehtelusta.
Osaisitteko itse luottaa enää mieheen, mulla ainakin sellainen olo, että nyt sitten saa koko ajan miettiä puhuuko totta vai valehteleeko=(
Ja jollei toiseen voi luottaa niin mikä sitten enää sitä sudetta kannattelee?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Kyse ei ole mistään pettämisestä vaan ihan arkipäiväisestä tapahtumasta mutta mies jäänyt kaksi kertaa kiinni valehtelusta.
Osaisitteko itse luottaa enää mieheen, mulla ainakin sellainen olo, että nyt sitten saa koko ajan miettiä puhuuko totta vai valehteleeko=(
Ja jollei toiseen voi luottaa niin mikä sitten enää sitä sudetta kannattelee?

no jos ukko sano sulle että "kulta kyllä olen tiskannut" ja menet kotiin ja huomaat sen sama tiskivuoren pöydällä niin eihän tuo ole valehtelua :D
 
On kuulemma ottanut tänään yhteyttä erääseen henkilöön mutta kuitenkin se kyseinen henkilö soitti minulle joten mies ei ole ollut yhteydessä.
Miehellä myös lääkekuuri päällä ja valehteli että on ottanut lääkärin määräämän annostuksen mutta ei kuitenkaan ollut ottanut.
Nämä ovat pieniä valheita mutta minulle suuria kun en voi ymmärtää miksi tuollaisista asioista valehtelee.
 
Mietinpä vain.. miksi kysyä miten Muut suhtautuisivat Sinun Miehesi valehteluun. Kuka sen kanssa elääkään?

..Voihan siltä kysyä mitä mieltä se on omasta valehtelustaan ja miksi se kokee tarpeelliseksi valehdella sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Kyse ei ole mistään pettämisestä vaan ihan arkipäiväisestä tapahtumasta mutta mies jäänyt kaksi kertaa kiinni valehtelusta.
Osaisitteko itse luottaa enää mieheen, mulla ainakin sellainen olo, että nyt sitten saa koko ajan miettiä puhuuko totta vai valehteleeko=(
Ja jollei toiseen voi luottaa niin mikä sitten enää sitä sudetta kannattelee?

no jos ukko sano sulle että "kulta kyllä olen tiskannut" ja menet kotiin ja huomaat sen sama tiskivuoren pöydällä niin eihän tuo ole valehtelua :D

No kyllä se silti oikeesti on valehtelua.
Tuossa tapauksessa heräis kysymys, miks ihmeessä pitää valehdella tuollaisesta asiasta, josta takuuvarmasti jää myös kiinni (pian).

Ap, sun tapaus riippuu siitä, mistä on valehdellut ja mitä siitä sulle seuraa. Jos valehtelee että "joo, maksoin vuokran" - on lopputulos vähän eri kuin jos valehtelee että "joo, vaihdoin mä kalsarit".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
On kuulemma ottanut tänään yhteyttä erääseen henkilöön mutta kuitenkin se kyseinen henkilö soitti minulle joten mies ei ole ollut yhteydessä.
Miehellä myös lääkekuuri päällä ja valehteli että on ottanut lääkärin määräämän annostuksen mutta ei kuitenkaan ollut ottanut.
Nämä ovat pieniä valheita mutta minulle suuria kun en voi ymmärtää miksi tuollaisista asioista valehtelee.

Ja taas riippuu asiasta.
Jos valehtelee olleensa yhteydessä vaikka kaveriinsa jolle piti soittaa onnittelut, on eri asia kuin jos valehtelee soittaneensa lapsenvahdille ja sopineensa illasta.
Tai jos valehtelee ottaneensa antibiootin, on ihan eri asia kuin jos valehtelee ottaneensa antabuksen.
 
Tarkoitin sitä, että jos lukijan oma mies jäisi kiinni samantapaisista jutuista, miten lukija suhtautuisi. Itsellä ristitiitaiset tunteet kun olen sanonut miehelle koko suhteen ajan, että jollei muuta, niin ollaan ainakin rehellisiä toisillemme ja nyt mies vetää maton jalan alta pois.
 
Vähän sama ongelma minulla eli mies jäänyt kiinni pienistä valheistä ja kertomatta jättämisestä. Nyt epäilen aika usein ja vaikea luottaa. Mahdoton luottaa? Koska kun valehtelee pikku jutuista, valehtelee isommistakin...
 
Hei

Mulla on samanlainen tilanne, mutta paljon, paljon vakavampi. Mies syö mielialalääkkeitä keskivaikeaan masennukseen ja valehtelee isoissa ja pienissä asioissa. En tiedä, miksi pitää soittaessani sanoa, että on vessassa, kun selkeästi makaa puoliunessa sängyssä. Tai ottaa salaa lainoja perheen tietämättä jne. jne. Isoista asioista on kyse. Mielenterveyshoitajalla hän kertoo käyneensä, mutta useimmiten kummiskin on perunut ajat eikä ole sinne mennyt vaikka on minulle sanonut niin.

Tällainen elämä on ihan hirveätä. Masentuneen kanssa on kamalaa elää, kun toista ei kiinnosta mikään ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. MAsentunut pilaa myös perheen elämän, jos ei tule vähääkään vastaan, kun perhe yrittää tukea paranemisessa. Yrittää tukea, vaikka on kokenut elämänsä järkytyksen saatuaan selville miehen toilailut.

En itse pysty luottamaan mieheeni tällä hetkellä ollenkaan ja elämä on helvettiä. Koetan vielä kummiskin yrittää auttaa, koska mielenterveystoimisto koettaa tukea minua "ymmärtämään", mutta aikanaan tulee raja vastaan.
 
No mulle mies valehteli mulle tuossa 7 vuotta sitten, oli saanut töistä potkut muttei mulle kertonut. Tuo johti siihen, ettei miehellä ollut enää tilillä rahaa (meillä oli omat tilit silloin) asunnon lainanlyhennyksiin. Jolloin niitä ei maksettu, pankki lähetteli kirjeitä kotiin joita en nähnyt, kun mies ehti ne avata ennen mua. Meillä oli siis laina molempien nimissä.

Lopulta soittivat pankista suoraan mulle ja kertoivat, ettei kolmeen kuukauteen ole maksettu lainaa. Kaikki tuli mulle kun salama kirkkaalta taivaalta ja hyvä ettei ero tullut. Vaikeaa oli todella pitkään, en luottanut mihinkään mitä mieheni sanoi. Varmistin joka asian häneltä moneen kertaan "oletko varmasti maksanut.." jne. Useampi vuosi meni eroa pohtiessa, nyt olen tyytyväinen ettemme eronneet.

Muutamia muutoksia tapahtui, mm. yhteinen tili jonne kaikki rahat menevät ja mä olin alkuun se, joka vastasi kaikista laskuista. Mies ei varmaan vuoteen edes avannut yhtään ainutta kotiin tullutta kirjettä. Yhteisellä päätöksellä tämä tehtiin, ja tuon jälkeen on mennyt hyvin. Silti vielä nykyäänkin, jos mies ostaa jotain isompaa, hän jättää kuitin mulle pöydälle. En ole pyytänyt sitä, hän itse haluaa tehdä niin. Ja on kyllä ollut nyt tuon episodin jälkeen luotettava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
On kuulemma ottanut tänään yhteyttä erääseen henkilöön mutta kuitenkin se kyseinen henkilö soitti minulle joten mies ei ole ollut yhteydessä.
Miehellä myös lääkekuuri päällä ja valehteli että on ottanut lääkärin määräämän annostuksen mutta ei kuitenkaan ollut ottanut.
Nämä ovat pieniä valheita mutta minulle suuria kun en voi ymmärtää miksi tuollaisista asioista valehtelee.

kerro ap tarkemmin. missä asioissa ois pitänyt olla yhteydessä? ja mistä lääkkeestä kyse?
 
Olen sitä mieltä että sinun ap tulee miettiä omaa käytöstäsi. Annatko miehellesi omaa tilaa? Mieti tätä todella ennen kuin vastaat.

Eräässä vanhassa suhteessani mieheni tinkasi joistakin asioista niin kauan että jouduin valehtelemaan koska se ei riittänyt että sanoi että asia ei kuulu hänelle. Piti siis tietää painot ja ekan poikaystävän äidin nimi jne. Mitään henkilökohtaista ei ollut. Silloin tuli pari hatävalhetta kerrottua kun ei jaksanut tuntien uuvutustaistelua. Voi hyvin olla että miehesi ei kestä tinkaamistasi ja kokee helpommaksi välttää riitaa ja saada rauha sanomalla vain että joo, tein sen, jne. Mieti kovasti omaa käytöstäsi.
 
Valehtelu on aina väärin. Ja jos sitä tapahtuu usein, se kaivertaa parisuhdetta, tottakai. Pitäisi voida luottaa toiseen sataprosenttisesti, mutta voiko koskaan luottaa aivan täysin? Onko meistä kukaan 100% rehellinen?

Meilläkin oli aikanaan miehen kanssa ISO riita valehtelusta, kun se jäi mulle useita kertoja kiinni tupakanpoltosta, vaikka väitti lopettaneensa (toki haisi, mutta aina kun epäilin, oli tekosyy valmiina). Siitä tapeltiin, useampi kerta railakkaastikin. Koin itseni varsin petetyksi, ja ärsytti suunnattomasti miehen päin naamaa valehtelu. Mutta kyse ei kuitenkaan ollut niin isosta asiasta, ettäkö olisin voinut sanoa, etten enää koskaan pystyisi luottamaan mieheeni missään asiassa, saati että olisin edes harkinnut parisuhteen päättämistä.

Asiasta puhuttiin, ja lopulta sain miehenikin tajuamaan, että parempi kertoa suoraan totuus, kuin valehdella. Sen koomin meillä ei ole ongelmia ollut valehtelun tai salailun kanssa. Eikä tuo tapaus vaikuttanut suhteeseemme mitenkään, vaikkakin se juuri silloin tuntuikin suurinpiirtein maailmanlopulta...
 
Se että ajattelee että valehtelu on aina väärin on julma ja lapsellinen.
Entä jos paitäsii vastata rehellisesti vaikka omalle teinitytölle jolla mätäinen akne, kuvitelkaa hurjin mahdollinen, vaikka vino nenä syylällä ja 40 kiloa ylipainoa ja hän kysyy onko kaunis. Eikä saa kiertää vastausta sanomalla esim. että minulle olet kaunis. Pitää sanoa siis kylmästi että kyllä, olet ruma ja aika vastenmielisen näköinen.

Tai jospa seurustelisi väkivaltaisen ja mustasukkaisen miehen kanssa. Päivällä tapasit kaupassa lapsuudentuttusi joka oli mies. Kotona mies kysyy juttelitko miesten kanssa ja tiedät että jos kerrot, seuraa lyönti tai raivokohtaus. Onko silloin väärin valehdella?

Itse olen sitä mieltä että jos vain tietää olevansa hyvä ihminen eikä aiheuta toimilleen tai sanomallaan kenellekään pahaa, ja tietää olevansa moraalisesti oikeassa voi totuuden kieltää jottein viiltäisi toista pahastikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin:
Se että ajattelee että valehtelu on aina väärin on julma ja lapsellinen.
Entä jos paitäsii vastata rehellisesti vaikka omalle teinitytölle jolla mätäinen akne, kuvitelkaa hurjin mahdollinen, vaikka vino nenä syylällä ja 40 kiloa ylipainoa ja hän kysyy onko kaunis. Eikä saa kiertää vastausta sanomalla esim. että minulle olet kaunis. Pitää sanoa siis kylmästi että kyllä, olet ruma ja aika vastenmielisen näköinen.

Tai jospa seurustelisi väkivaltaisen ja mustasukkaisen miehen kanssa. Päivällä tapasit kaupassa lapsuudentuttusi joka oli mies. Kotona mies kysyy juttelitko miesten kanssa ja tiedät että jos kerrot, seuraa lyönti tai raivokohtaus. Onko silloin väärin valehdella?

Itse olen sitä mieltä että jos vain tietää olevansa hyvä ihminen eikä aiheuta toimilleen tai sanomallaan kenellekään pahaa, ja tietää olevansa moraalisesti oikeassa voi totuuden kieltää jottein viiltäisi toista pahastikin.


Tai tiedät että totuuden kertominen aiheuttaa sen että akka nalkuttaa ja yrittää käyttää sitä asiaa lyömäkeinona, ei lienee selvää kumman ihminen valitsee tuossa tapauksessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin:
Se että ajattelee että valehtelu on aina väärin on julma ja lapsellinen.
Entä jos paitäsii vastata rehellisesti vaikka omalle teinitytölle jolla mätäinen akne, kuvitelkaa hurjin mahdollinen, vaikka vino nenä syylällä ja 40 kiloa ylipainoa ja hän kysyy onko kaunis. Eikä saa kiertää vastausta sanomalla esim. että minulle olet kaunis. Pitää sanoa siis kylmästi että kyllä, olet ruma ja aika vastenmielisen näköinen.

Tai jospa seurustelisi väkivaltaisen ja mustasukkaisen miehen kanssa. Päivällä tapasit kaupassa lapsuudentuttusi joka oli mies. Kotona mies kysyy juttelitko miesten kanssa ja tiedät että jos kerrot, seuraa lyönti tai raivokohtaus. Onko silloin väärin valehdella?

Itse olen sitä mieltä että jos vain tietää olevansa hyvä ihminen eikä aiheuta toimilleen tai sanomallaan kenellekään pahaa, ja tietää olevansa moraalisesti oikeassa voi totuuden kieltää jottein viiltäisi toista pahastikin.

mä luulen ihan rehellisesti, että se mätänen teinityttö kyllä on oman äidin/isän silmään kaunis vaikka ois hampaat ku hevosella ja jenkkakahvat ku ahtisaarella.
ei mul muuta.
 

Yhteistyössä