A
Annaleena123
Vieras
Miten suhtautuisitte tähän?
Meillä on turvattomuus-ongelma parisuhteessa, eli kummatkin ollaan vähän huonoja antamaan toiselle turvaa ja molemmat tarvitsevat sitä paljon vapautuakseen ja ollakseen oma itsensä - ja uskaltaakseen rakastaa. Minä uskallan sanoa rakastavani mutta mies ei. Mies saattaa kyllä kommentoida ironisesti esim. katsomaamme leffaa sanomalla, etta kyllä on hassua kun JOTKUT eivät osaa sanoa rakastavansa tai leffan päähenkilöä sanomalla, että tuo on aivan kuin hän (henkilö sanoo aivan päinvastaista kuin mitä tarkoittaa). Hän tuo minulle sydämenmuotoisia karkkeja, mutta ei vastaa tekstareihin, missä kerron rakastavani häntä.
Lisäksi mies kokeilee minua. Hän saattaa sanoa jotain puoli-hauskaa, ja jos minä teen jotain aivan muuta enkä pidä sitä juuri sillä hetkellä superhauskana, hän saattaa todeta, että "ahaa, sä et tykännyt tästä. Voidaankohan me elää yhdessä kun ollaan niin erilaisia" (mikä ei pidä YHTÄÄN paikkaansa, koska arvomaailmamme sopii toisiinsa täydellisesti). Kun kysyin, miksi hän sanoi noin, mies vastasi että hän kai testasi, kestänkö tuon painoista herjaa ilman että otan sen vakavasti (ts. miten turvallinen suhteemme on). Missä minä siis menen ajatuksissani.
Välillä tuntuu siltä, että mies kiertelee ja kaartelee ympärilläni. Hän on ihan tosissaan kanssani ja tosi hyvä tyyppi, mutta hän ei ikäänkuin uskalla sukeltaa suhteeseen ja myöntää rakastavansa (vaikka kuitenkin hän on minussa jatkuvasti kiinni, halaa ja pussaa, ostaa kukkia). Tuohon rakastamiseen liittyy myös se, että hän ei ikäänkuin pysty sanomaan kohteliaisuuksia (vasta selkä seinää vasten hän "myöntää" minun olevan kaunis ja fiksu), hän keskittyy paljon suhteemme vikoihin, ja kun minä joskus huomautan jostain toimimattomasta asiasta hän on aina samaa mieltä tai ei yritäkään kieltää sitä. Hyviä asioita ei ole oikein nimeksikään - tai niitä ei sanota ääneen. Kuitenkin tosiasiassa minä olen nauravainen (hän on aika vakava, mutta tykkää iloisuudestani), heitämme yhdessä herjaa, teemme yhdessä kaikkea kivaa, hemmottelen hän hieromalla hartioita, leipomalla herkkuja tai järjestelemällä yllätyksiä jne.
Haluaisin komenntejanne siihen, miten asiaan pitäisi suhtautua. Mitä tuo miehen testailu oikein on? Miksi hän tekee niin? Miten hän voisi uskaltaa heittäytyä, ts. mitä minä voin tehdä? Haluaisin mennä eteenpäin suhteessa - vaikka mennä naimisiin jne.
Meillä on turvattomuus-ongelma parisuhteessa, eli kummatkin ollaan vähän huonoja antamaan toiselle turvaa ja molemmat tarvitsevat sitä paljon vapautuakseen ja ollakseen oma itsensä - ja uskaltaakseen rakastaa. Minä uskallan sanoa rakastavani mutta mies ei. Mies saattaa kyllä kommentoida ironisesti esim. katsomaamme leffaa sanomalla, etta kyllä on hassua kun JOTKUT eivät osaa sanoa rakastavansa tai leffan päähenkilöä sanomalla, että tuo on aivan kuin hän (henkilö sanoo aivan päinvastaista kuin mitä tarkoittaa). Hän tuo minulle sydämenmuotoisia karkkeja, mutta ei vastaa tekstareihin, missä kerron rakastavani häntä.
Lisäksi mies kokeilee minua. Hän saattaa sanoa jotain puoli-hauskaa, ja jos minä teen jotain aivan muuta enkä pidä sitä juuri sillä hetkellä superhauskana, hän saattaa todeta, että "ahaa, sä et tykännyt tästä. Voidaankohan me elää yhdessä kun ollaan niin erilaisia" (mikä ei pidä YHTÄÄN paikkaansa, koska arvomaailmamme sopii toisiinsa täydellisesti). Kun kysyin, miksi hän sanoi noin, mies vastasi että hän kai testasi, kestänkö tuon painoista herjaa ilman että otan sen vakavasti (ts. miten turvallinen suhteemme on). Missä minä siis menen ajatuksissani.
Välillä tuntuu siltä, että mies kiertelee ja kaartelee ympärilläni. Hän on ihan tosissaan kanssani ja tosi hyvä tyyppi, mutta hän ei ikäänkuin uskalla sukeltaa suhteeseen ja myöntää rakastavansa (vaikka kuitenkin hän on minussa jatkuvasti kiinni, halaa ja pussaa, ostaa kukkia). Tuohon rakastamiseen liittyy myös se, että hän ei ikäänkuin pysty sanomaan kohteliaisuuksia (vasta selkä seinää vasten hän "myöntää" minun olevan kaunis ja fiksu), hän keskittyy paljon suhteemme vikoihin, ja kun minä joskus huomautan jostain toimimattomasta asiasta hän on aina samaa mieltä tai ei yritäkään kieltää sitä. Hyviä asioita ei ole oikein nimeksikään - tai niitä ei sanota ääneen. Kuitenkin tosiasiassa minä olen nauravainen (hän on aika vakava, mutta tykkää iloisuudestani), heitämme yhdessä herjaa, teemme yhdessä kaikkea kivaa, hemmottelen hän hieromalla hartioita, leipomalla herkkuja tai järjestelemällä yllätyksiä jne.
Haluaisin komenntejanne siihen, miten asiaan pitäisi suhtautua. Mitä tuo miehen testailu oikein on? Miksi hän tekee niin? Miten hän voisi uskaltaa heittäytyä, ts. mitä minä voin tehdä? Haluaisin mennä eteenpäin suhteessa - vaikka mennä naimisiin jne.