Miten suhtautuisitte

[Liikaa analyysia]

Muista myos etta sinun roolisi ei ole toimia miehesi terapeuttina, vaan sina olet miehesi rakastettu ja tasavertainen partneri. Nykyista linjaa jatkamalla luotte helposti puitteet suhteeseen jossa sinun rooliksesi muotoutuu "ikuinen ymmartaja" ja miehen rooli on "paljon satutettu ressukka". En usko etta sellaisesta tulevaisuudesta haaveilet.

Ehdottaisin etta menette yhdessa pariterapiaan ja annatte diagnoosin tekemisen ja neuvojen antamisen riippumattoman kolmannen osapuolen tehtavaksi. Han nakee siina teidan vuorovaikutuksenne ja osaa varmaan antaa kummallekin vinkkeja siita miten kommunikoida paremmin. Ehka taman kolmannen osapuolen olisi hyva myoskin kertoa miehelle millainen on terve ja toimiva parisuhde, ja etta hanen kohtalonaan ei todellakaan tarvitse olla vanhempiensa virheiden toistaminen.

 

[ap.]

Kiitos viela vastauksistanne! Olen paattanyt alkaa keskittya taysilla itseeni. Tama tilanteemme ei voi vain jatkua. Tajuan koko asian teoriassa, mutta kaytanto ontuu niin pahasti, etta minun on pakko pitaa itsestani huolta. Kylla mies minua rakastaa - mutta varmasti viela enemman kun voin hyvin.

Monet kiitokset teille kaikille, olen todella saanut apua tasta ketjusta!

 

[ap.]

Haluan jatkaa ketjua, koska olen pulmatilanteen edessä. Miten pitäisi toimia?

Mieheni on menossa illalla juhliin, missä on jatkot - saunaan mennään ja olutta kuluu. Mies ei juo itseään koskaan humalaan, mutta vähän kuitenkin. Ongelma on se, että porukassa on naisia, joten kimppasauna on luvassa. Luotan mieheen, mutta kimppasauna ei ole minun juttuni - ja kerroin avoimseti tästä miehelle eilen, näytin ikääkuin haavoittuvaisuuteni.

Ja mitä mies tekikään! Ensinnäkin hän sanoi jossain vaiheessa iltaa (olin jo kertonut tunteistani), että käsi on varmaan ihan väsynyt huomenna, kun pitää nostaa kaljatuoppia niin ahkeraan nyt illalla (ja hän ei siis juo paljon...). Sitten hän kommentoi ironiseen sävyyn eilistä telkkarisarjaa (missä impotenssista kärsivä mies hakeutui prostituoidun luo ratkasistakseen ongelman) että kaikkea ne konsultit ratkaisevatkin (hän on itse konsultti...), hyvä että osasi ratkaista pulmansa (minä kommentoin vain, että ehkä vaimon olisi pitänyt mennä prostituoidulle kun mies ei pystynyt mihinkään...) ja lopulta mies aamulla töihin mennessämme kommentoi, että hän tulee TOSI myöhään ja viimeistään aamulla. Hän myös valitsi todella huolella pukunsa (paljon huolellisemmin kuin yleensä). Minulle tuli paha mieli.

Olisin kaivannut halausta, olisin kaivannut että mies olisi sanonut että on hyvä kun kerroit pahasta mielestä, luonut minulle turvaa jne. Sen sijaan hän minusta hajotti ja minä loukkaannuin. Onko tämä jotain testaamista (siltä se tuntuu) tai provosoimista? Mistä ihmeestä tässä on kysymys?

Muutoin olen saanut apua tästä ketjusta todella paljon, kiitos vielä edellisistä kommenteista!

 

[ap.]

Lähetin tuon edellisen tosi nopeasti, joten tässä vähän selvennystä. Olen opettelemassa kärsivällisyyttä ja yritän koko ajan keskittyä enemmän ja enemmän itseeni kuin mieheen. En vain siis ymmärrä, että jos kerron syyttelemättä ja avoimesti tunteistani ja nimenomaan siitä, että on epävarma olo, niin miksi tuollainen provokaatio on pakollista? Kun turvattomuus on kuitenkin ollut keskeinen ongelmamme? Mies on toitottanut tuota "menee myohään" juttua jo kauan, ja sekin on lisännyt epävarmuuttani. Ja minä kerroin nimenomaan _omasta_ suhtautumisestani asiaan, en pyytänyt häntä jäämään pois tai tulemaan aikaisin kotiin. Miten tähän kannattaa suhtutua, tällainen on aika väsyttävää? Vai ylireagoinko?

 

[Venyy ja vanuu]

Miten suhtautuisitte tähän?

Meillä on turvattomuus-ongelma parisuhteessa, eli kummatkin ollaan vähän huonoja antamaan toiselle turvaa ja molemmat tarvitsevat sitä paljon vapautuakseen ja ollakseen oma itsensä - ja uskaltaakseen rakastaa. Minä uskallan sanoa rakastavani mutta mies ei. Mies saattaa kyllä kommentoida ironisesti esim. katsomaamme leffaa sanomalla, etta kyllä on hassua kun JOTKUT eivät osaa sanoa rakastavansa tai leffan päähenkilöä sanomalla, että tuo on aivan kuin hän (henkilö sanoo aivan päinvastaista kuin mitä tarkoittaa). Hän tuo minulle sydämenmuotoisia karkkeja, mutta ei vastaa tekstareihin, missä kerron rakastavani häntä.

Lisäksi mies kokeilee minua. Hän saattaa sanoa jotain puoli-hauskaa, ja jos minä teen jotain aivan muuta enkä pidä sitä juuri sillä hetkellä superhauskana, hän saattaa todeta, että "ahaa, sä et tykännyt tästä. Voidaankohan me elää yhdessä kun ollaan niin erilaisia" (mikä ei pidä YHTÄÄN paikkaansa, koska arvomaailmamme sopii toisiinsa täydellisesti). Kun kysyin, miksi hän sanoi noin, mies vastasi että hän kai testasi, kestänkö tuon painoista herjaa ilman että otan sen vakavasti (ts. miten turvallinen suhteemme on). Missä minä siis menen ajatuksissani.

Välillä tuntuu siltä, että mies kiertelee ja kaartelee ympärilläni. Hän on ihan tosissaan kanssani ja tosi hyvä tyyppi, mutta hän ei ikäänkuin uskalla sukeltaa suhteeseen ja myöntää rakastavansa (vaikka kuitenkin hän on minussa jatkuvasti kiinni, halaa ja pussaa, ostaa kukkia). Tuohon rakastamiseen liittyy myös se, että hän ei ikäänkuin pysty sanomaan kohteliaisuuksia (vasta selkä seinää vasten hän "myöntää" minun olevan kaunis ja fiksu), hän keskittyy paljon suhteemme vikoihin, ja kun minä joskus huomautan jostain toimimattomasta asiasta hän on aina samaa mieltä tai ei yritäkään kieltää sitä. Hyviä asioita ei ole oikein nimeksikään - tai niitä ei sanota ääneen. Kuitenkin tosiasiassa minä olen nauravainen (hän on aika vakava, mutta tykkää iloisuudestani), heitämme yhdessä herjaa, teemme yhdessä kaikkea kivaa, hemmottelen hän hieromalla hartioita, leipomalla herkkuja tai järjestelemällä yllätyksiä jne.

Haluaisin komenntejanne siihen, miten asiaan pitäisi suhtautua. Mitä tuo miehen testailu oikein on? Miksi hän tekee niin? Miten hän voisi uskaltaa heittäytyä, ts. mitä minä voin tehdä? Haluaisin mennä eteenpäin suhteessa - vaikka mennä naimisiin jne.

Täällä taas jatkokertomus?

 

[ap.]

No, jos sen niin haluaa ilmaista. Tarvitsisin ajatuksia kysymyksiini ja kai niihin on helpompaa suhtautua, jos tausta on tiedossa? Ajattelin kyllä käydä kysymässä tätä yhtä asiaa ja jatkaa sitten taas ilman tänne kirjoittamista.

 

[RJV]

Miksi te ette päässyt mukaan? Näitä on ollut muitakin samantyyppisiä kysymyksiä, joten minua ihmetyttää miksi puolisoa ei oteta mukaan.

 

[Visainen kysymys]

Miksi te ette päässyt mukaan? Näitä on ollut muitakin samantyyppisiä kysymyksiä, joten minua ihmetyttää miksi puolisoa ei oteta mukaan.

No niin, hyva kysymys, miksikahan sita vaimoa ei oteta pippaloihin mukaan? Saatte arvata kolme kertaa.