Miten sujuu arki kahden lapsen kanssa?

[Kakkonen mielessä.]

Kaksi lasta on ilmeisesti se normaali luku suomalaisessa lapsiperheessä, ja yleensä lasten ikäero on vähän yli 2 vuotta.

Meillä esikoinen nyt 1v 9kk, joten jos haluaisi mukavan ikäeron lapsille, pitäisi seuraavaa alkaa jo suunnittelemaan - se tuntuu vaan tulevan liian pian ajankohtaiseksi. Miten hyvin pitäisi olla ekasta selvinnyt? Mitä jos univelkaa tuntuu olevan muutenkin?

Miten olette kahden lapsen kanssa pärjäneet?
Millainen päivärytmi?
Mennäänkö vauvan vai esikoisen ehdoilla?
Mitä harrastatte?
Käytkö kahden kanssa sujuvasti kaupassa?
Jääkö kakkonen paitsi kaikista vauvauinneista yms?
Jääkö itsellesi aikaa päikkäreihin? jne

 

[Äitykkä kahdelle]

Meillä ikäeroa lapsilla 1 v 8 kk ja ihan hienosti on mennyt, koska kakkonen ollut ns. "helppo" vauva, tyytyväinen ja viihtynyt jo pienestä asti hyvin myös itsekseen. (nukahtaa itsekseen, syö hyvin, nukkuu hyvin yöt...) Mustasukkaisuutta on esikoisella jonkin verran mutta siitäkin on selvitty. Meillä on menty alusta asti esikoisen rytmillä, vauva oppinut siinä sivussa oman rytminsä. Harrastetaan vauva- ja perhejumppaa, eli molempien kanssa käyn erikseen jumpissa. Lisäksi käydään sisar-uinnissa eli mukana ovat molemmat lapset ja mieheni. Meillä on pyritty siihen että kakkonen saisi harrastaa samoja juttuja vauvana mitä esikoinenkin vauva-aikana. Kahden kanssa on vielä mielestäni aika helppo mennä ja liikkua. Meillä on käytössä tuplarattaat, jotka ovat olleet korvaamattomat, jotta pääsen täältä neljän seinän sisältä lasten kanssa myös liikkeelle!

Heti kuopuksen synnyttyä, miehen ollessa vielä isyyslomalla, nukuin pahimmat synnytyksen jälkeiset univelat pois, mutta sen jälkeen en kyllä itse ole juuri päikkäreitä nukkunut. En tosin ole niitä tarvinnutkaan, koska molemmat nukkuvat yönsä suht hyvin (1-2 heräämistä), joten saan itsekin levättyä. Meillä siis molemmat nukkuvat vielä päiväunet ulkona rattaissa, ja yhdet unet vauvakin nukkuu esikoisen kanssa suunnilleen samaan aikaan, joten kyllähän se käytännössä olisi mahdollista nukkua silloin itsekin, mutta en vain malta, kun on ainoa hetki päivässä "omille jutuilleni".

Rohkeasti suosittelen vain kakkosen hankintaan, pienellä ikäerolla on mielestäni monia hyviä puolia, vaikka alussa rankkaa saattaa ollakin. Mielestäni n. puolen vuoden jälkeen alkaa jo "helpottaa", kun vauvakin alkaa liikkua ja ottaa enemmän kontaktia muihin. Ja tulevasuudessa heistä (toivottavasti) tulee hyvät leikkikaverit toisilleen!

Niin ja tällä hetkellä lapsilla ikää 2v3kk ja 8kk...

 

[ikäero kaksi vuotta ja muutama päivä]

Aikatauluista: esikoisen ehdoilla (sitten parin viikon jälkeen)! Mulla oli esikoisen kanssa aikataulut hukassa ja vauva-aika aika kaaosta. Mutta kun sen kanssa opittiin päiväjärjestys, niin helpotti.

Vauva kulki sitten vaan mukana. Oli ohjelmaa, ei tarvinnut äitiä viihdyttämään samalla tavalla kuin esikoinen. Tietysti täysimetyksellä oli helppo pitää, kun imetyskuukaudet sattuivat kesään.

Uni menee kortille toisella tavalla, koska ne pikku riiviöt oppivat vuorottelemaan. Viimeistään silloin opin toipumaan torkkumalla. Kun vauva nukkui ja esikoinen ei ollut univuorossa, niin teletapit vaan videolle ja itse lattialle pitkälleen.

Kyllähän se hävetti, käyttää telkkaria lapsenvahtina... mutta toimi.

 

[ikäero kaksi vuotta ja muutama päivä]

...pitää vielä muuten lisätä, että vaikka ovat tyttö ja poika, niin leikit sujuu hyvin yhteen, kun on alusta asti oltu yhdessä. Ihana nähdä moinen side niiden välillä mihin minulla eikä kenelläkään ole mitään asiaa mennä väliin.

 

[*marianne]

Meilläkin on mennyt hienosti! Ikäeroa lapsosilla on 2v3kk. Esikoisen rytmin mukaan ollaan menty ja hyvin on vauva siihen sopeutunut. Esikoinen nukkuu vielä päikkärit ja ne ajoittuvat myös vauvan päiväunien aikaan, joten saan itsekin nukkua päivällä jos haluan.
Meilläkin on tuplarattaat. Niitä käytetään harvemmin, mutta on ne hyvä olla olemassa. En ole vielä käynyt molempien kanssa kaupassa ilman miestä, mutta eiköhän sekin onnistuisi jos molemmat olisi rattaissa...sitten ei kyllä jäisi ostoksille paljon tilaa...
Ei olla oltu vauvauninnissa kummankaan lapsen kanssa. Vauvan (pian 7kk) kanssa käyn tanssiharrastuksessa silloin kun esikoinen on hoidossa.
On ihana katsoa kuinka isoveli pitää pienemmästä siskostaan huolta ja pussaa ja halailee. Odotan innolla yhteisiä leikkejä! Pientä mustasukkaisuutta on ollut välillä, mutta se näkyy vain niin, että isoveli halaa liian lujaa tai tulee väliin sössöttämään vauvalle juuri kun itse haluaisin seurustella vauvan kanssa.

 

[kaksi tytöntylleröä]

Miten olette kahden lapsen kanssa pärjäneet?
Millainen päivärytmi?
Mennäänkö vauvan vai esikoisen ehdoilla?
Mitä harrastatte?
Käytkö kahden kanssa sujuvasti kaupassa?
Jääkö kakkonen paitsi kaikista vauvauinneista yms?
Jääkö itsellesi aikaa päikkäreihin? jne

-esikoinen parin viikon päästä 3v ja kakkkonen 8,5 viikkoa
muutama eka viikko oli ihan kauheita kun esikoista sai vahtia kokoajan ettei keksi mitään tyhmää ja alkoi myös muuten käyttäytyä huonosti. nyt alkaa mennä jo ihan ookoo, tietysti mustasukkaisuutta esiintyy aina välillä.

-tarkkaa päivä rytmiä ei ole. ei ole koskaan ollutkaan. olen itse ravintolassa töissä ja miehelläkään ei ole säännöllistä työaikaa, niin ei hirmu tarkkoja aikoja voi oikein määrätä. heräämiset syömiset ja nukkumaan menot tapahtuvat esikoisen kanssa suht samaan aikaan, ei kyllä aina nekään kakkosella ei oikein ole muita aikatauluja kuin se monelta illalla laitetaan sänkyyn. alkuun kyllä olin tarkka syöttövälien kanssa että ei syönyt vatsakipuunsa vaan nälkään. esikoisella oli nimittäin juuri ylisyötöstä johtuvat vatsavaivat joiden takia koko alku vauva-aika on lähes unholassa väsymyksen takia.

-esikoisen muskarin ja kerhon aikatauluilla mennään ja sitten käymme vielä kaikki kolme kerran viikossa perhetuvalla. mutta vauvan imetyksetkin sanelevat "ehtoja".

-kahden kanssa olen itsekseni käynyt kaupat, kirpputorit, neuvolat ja kyläilyt. ritareppu on oiva ratkaisu kun tuo esikoinen on senvarran vilkkaampaa laatua ettei siitä mitään tulisi jos sen "laiskisi irti" jossain kirpputorilla ei menisi kuin hermot. joudun olemaan aika paljon kolmestaan lasten kanssa miehen työn takia ja olen positiivisesti yllättynyt miten helposti kaikki on mennyt jopa silloinkin kun esikoisella oli korvatulehdus ja olin itsekkin vähän kipeänä. mies ei voinyt pitää isyyslomaa kuin viikon. ja vähintään neljä yötä viikossa olen lasten kanssa itsekseni siitä asti ollut. nukumme siis usein tyttöjen kanssa samassa huoneessa eikä herkkäuninen esikoinen edes herää kun vauva herää syömään. hän ei kyllä herääkkään kuin kerran yöllä ja toisen kerran sitten aikaisin aamusta jonka jälkeen köllöttellään vielä sängyssä

- vauvauinti olisi tarkoilus aloittaa joulukuun lopulla koko perheen voimin. saa nähdä miten sujuu kun tuo kakkonen ei oiein pidä alastiolosta ja koko pesujenkin jälkeen tulee itku. esikoinen rakasti ja rakastaa edelleen vettä ja uimista.

- päikkäreihin ei jää aikaa koska esikoinen ei nuku enää päiväunia kuin joskus tosi harvoin ja silloinkaan en voi nukkua kun kakkonen on pihalla unilaan. kakkosen kun laittaa ulos nukkumaan niin nukkuu siellä kolme-neljä tuntia. itselleni omaa-aikaa saan silloin kun mies on kotona niin hän touhuaa esikoisen kanssa ja kakkonen kun on niin sanottu "helppovauva" ainakin vielä niin hän vähän niin kuin menee siinä "sivussa".

olen yrittänyt välttää kaikkia niitä "virheitä" joita esikoisen kanssa tein eli: "ylisyöttämistä", nukuttamista, kanniskelua ja vaunujen hyssyttelyä ja stressaamista. eli hyvin on mennyt ehkä jopa paremmin kuin esikoisen ollessa yksin. kovasti olen miettinyt että jos joskus olisi kolmes niin miten sitten kaikki kääntyisi...
kaikki toki riippuu siitä millaisia lapset ovat. olisin itse aivan suoreen sanottuna lirissä jos kakkosella olisi esim koliikki ja esikoinen on hyvin paljon huomiota vaativa.
koskaanhan ei voi tietää miten asiat menee mutta senhän näkee sitten ja yleensä asioilla on tapana järjestyä

 

[oukkido]

Varmaan monella menee hyvin, mutta monella ei. Pahimmassa tapauksessa kuopuksen syntyessä esikoinen yhä nukkuu katkonaisesti, kulkee vaipoissa, ei pue kunnolla ja alkaa ehkä taantumaan taidoiltaan vauvaksi taas samalla, kun uhmaikä alkaa tulla pintaan.

Vaikka moni haluaa lapsille ikäeroksi 2v (lapsille seuraa, saa olla kotona ilman töihinmenoa), niin kannattaa oikeasti miettiä myös sitä omaa jaksamista. Niin ja tietysti mieheltä kannattaa kanssa kysyä mielipidettä. Joskus oikeasti on parempi vaihtoehto mennä vaikka vähäksi aikaa takaisin töihin, ansaita taas äitiyspäivärahaperusteet kohdilleen, saada aikuiskontakteja, saada vähän työkokemusta lisää ja perheelle rahaa, joiden avulla sitä kotiäitiyttä jaksaa taas paremmin "toisella kierroksella".

Meillä kävi niin, että vaikka esikoinen sai alkunsa suunnitellusti, niin toisen lapsen väsäämiseen menikin aikaa peräti kaksi vuotta, jolloin lasten ikäeroksi tuli 4 v. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli meille juuri oikea ikäero. Parisuhde oli huonolla mallilla, kun esikko oli pieni, joten saimme parisuhteeseen puhallettua taas henkeä, esikkoon ehti keskittyä kunnolla, raha-asiat olivat kuopuksen syntyessä monta kertaa paremmin kuin esikoisen syntyessä jne. Esikoisen kohdalla uhmaikä oli ohi, hän nukkui yöt läpeensä, söi ja puki itse jne, joten elämä oli niiden osalta paljon helpompaa.

 

[Väzy]

Meillä lapsilla ikäeroa 2v9kk ja tosi rankkaa ollut. Esikkokin oli huono nukkuja, mutta tämä toinen vielä huonompi, mitä en etukäteen uskonut mahdolliseksi. Olemme eläneet aivan äärirajoilla tämän ensimmäisen vuoden. Onneksi isompi alkaa kuitenkin olla jo tosi omatoiminen ja pienemmän nukkuminen ja syöminen on jo hiukkasen parempaa (enää noin 3-5 herätystä/yö, isompi herää yleensä kerran). Minä ja koti ollaan molemmat täysin räjähtäneitä ja mulla on suorituskyky ihan oikeesti tippunut aika huomattavasti, unohtelen asioita, en viitsi enää nähdä kavereita sekapäisyyteni takia jne. Töihin pitäisi palata kohdakkoin. Löytyisiköhän sieltä jotain suojatyöhommaa entiselle huippuasiantuntijalle. Tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että toisen lapsen hankkiminen oli ehdottomasti oikea päätös. Toivon todella, että meillä alkaisi jo kunnolla helpottaa että pääsisi ihan nauttimaankin tästä elämästä pienten kanssa.

 

[Uupunut äippä]

Minä täällä hihittelen edelliselle vastaukselle vaikka tiedän ettei kyse mistään vitsistä olekaan. Jotenkin vaan niin elävästi kuvattu tuo äärirajoilla meneminen ja "minä ja koti ollaan molemmat täysin räjähtäneitä". Aika samoilla fiiliksillä mennään täällä vaikka ei olekaan kuin vasta yksi lapsi ja oikeasti olen sitä mieltä etten toista enää jaksa. Mies haluaisi, mutta minä en. Jos voisi vaihtaa osat ja mies synnyttäisi, valvoisi yöt ja imettäisi niin mikäs siinä, mutta kun nuo roolit kuitenkin kaatuu enempi vähempi äidin niskaan. Toki mies voi öissä avustaa, mutta jonkun pitäisi se leipäkin kotiin tuoda, eikä töissä jaksa käydä jos jatkuvasti öitä valvoo. Toisen kanssa ei varmaan tekisi samanlaisia virheitä kuin ensimmäisen kanssa, mutta kun pinna on lyhyt ja vauvan huuto ärsyttää tajuttomasti ja saa hulluuden partaalle niin tuskinpa minä persoonana tästä mihinkään muuttuisin. Kaikki kunnia kyllä monen lapsen äideille, itselleni tämä 9 kk vaativan lapsen äitinä on ollut sen verta kauhukokemus etten olisi koskaan uskonut.

Anteeksi avautuminen aiheen sivusta. Mutta aina se elämä ei kanna ja äitien uupumista on paljon enemmän kuin ulospäin uskoisi. Äidit ovat mestareita pitämään kulissia yllä.

 

[äippärahasta]

äitiyspäiväraha on sama kuin esikoisella jos ikää ei ole kolmea vuotta enempää tai jos tulot eivät ole nousseet.

 

[uhmiksen äiti]

Samaa mieltä minäkin, että kannattaa tarkkaan miettiä, jaksaako itse ja jaksaako mies uutta vauvaa 'putkeen'. Joo-o, onhan se lyhyt ikäero kiva ja lapsilleen on toisilleen seuraa jne, mutta entäs jos kakkonen on koliikkivauva ja esikoinen vilkas ja mustasukkainen? Siinä on oma jaksaminen todella kortilla kun nukkuu huonosti ja päivät pitäisi jaksaa juosta esikoisen kanssa puistossa. Toki kaikki voi mennä helpostikin ja uusi vauva olla tyytyväinen tapaus, mutta tuskinpa kukaan arkea kahden lapsen kanssa helpoksi kuvailisi.

Meillä esikoinen on nyt 2 v 4 kk ja kiitän luojaa siitä, ettei meille ole esim nyt syntymässä toista lasta. Uhmaikä on pahimmillaan (ainakin tähän asti ), kaikki on ei ei ja ei tota ja enkä ja poika on vieläpä aika vilkas tapaus, jota saa koko ajan olla vahtimassa. Tähän ei kyllä valvottavaa ja kaiken aikaa imetettävää vauvaa enää tarvittaisi. Ikäeroksi siis tulee yli 3 v, ja ehkä enemmänkin.

 

[hmm.......]

Meillä ikäeroa on 2v2kk, vanhempi on poika ja nuorempi tyttö. Alku oli aika helppoakin (jos näin voi sanoa kun on kaksi lasta) kun vauva oli tosi helppo, söi tissiä nopeasti, nukkui hyvin jne, esikoinenkaan ei ollut juuri mustasukkainen eikä uhmaakaan ollut vielä. Vaikeammat ajat alkoivat siitä kun nuorempi lähti liikkeelle ja esikoiselle pamahti uhmaikä päälle, aika hammasten kiristelyä oli ajoittain, täytyy myöntää, mutta eipähän ollut tylsää . Harrastuksissa käytiin aluksi ihan kuten yhdenkin lapsen kanssa, nyt kun olemme muuttaneet ja harrastuspaikat kauempana niin osa on jäänyt. Eli nyt käydään päivittäin puistossa ja kerran viikossa perhekerhossa. Lisäksi esikoinen pääsi kerhoon kun täytti 3v, joten kahtena päivänä viikossa on muutama tunti aikaa myös pienemmälle ihan pelkästään. Mutta noin yleisesti mentiin siis kyllä esikoisen rytmien ja harrastusten mukaan ja vauva vaan kulki mukana.

Nyt on huomattavasti helpompaa kun esikoinen on kohta 4v ja kuopus 2v, leikkivät tosi kivasti yhdessä (toki tappelevatkin). Ja mulla on edelleen joka päivä ainakin tunti omaa aikaa kun lapset nukkuvat päiväunet samaan aikaan .

Sain saman äippärahan tokasta lapsesta kuin ekastakin koska ikäeroa oli alle 3v. En olisi missään nimessä halunnut tässä välissä töihin ihan jo siitä syystä että sain potea kamalaa raskauspahoinvointia rauhassa kotona/lähipuistossa enkä työpaikalla, mulle jäi kamalat traumat tuosta työssäolosta raskausaikana

 

[-Niksu-]

Meidän pojilla on ikäeroa 2v1kk. Yllättävän hyvin kaikki on mennyt, vaikkakin olen usein suurimman osan viikosta yksin poikien ja kahden koiran kanssa, kun mies tekee reissuhommia. Ensimmäisen 6kk kuopus nukkui yöt läpi, joten itsekin sain levättyä tosi hyvin, esikoinen heräili pari kertaa. Nyt esikoinen nukkuu yöt läpi, herää max. kerran mutta kuopus heräilee pari kertaa syömään ja välillä muutenkin. Joten yöunet ovat suht vähissä välillä ja päikkäreiden aikaan koitan hoitaa kotihommia ja ottaa sitä omaa aikaa.

Meillä mennään yhteisellä rytmillä, siis sovelletaan aina tilanteen mukaan. Pienen vauvan kanssa esikoisen rytmillä oli helppo mennä, nyt se ei ole ihan niin yksiselitteistä. Mutta ihan normaalisti aamulla herätään yhtä aikaa, syödään aamupala yhdessä, kuopus nukkuu unet vaunuissa kun me ulkoillaan esikon kanssa, sitten taas syödään yhdessä ja touhutaan sisällä jtn, suht usein pojat nukkuvat iltapäiväunet yhtä aikaa ja silloin tosiaan puuhaan niitä kotihommia. Päivällinen syödään myös yhdessä, illalla esikko leikkii tai katsoo lastenohjelmia kuopuksen puurottelun ja nukkumaanlaittamisen ajan, sitten on hänen vuoronsa. Mies osallistuu näihin puuhiin aina kotona ollessaan, muuten hoidan ne itse.

Kaupassa ja kyläilemässä yms. käyn ihan sujuvasti poikien kanssa ilman miestäni. Luulen että kynnys tähän oli suht pieni, kun heti alusta lähdin rohkeasti liikkeelle, esikon ajoittaisista kiukkupuuskista huolimatta. Sitä paitsi tuollainen 2,5vee kaveri menee jo ihan sujuvasti omien kärryjen kanssa, joten ei ehdi kiukuta tai temppuilla niin paljoa.. =)

Meillä ei harrasteta lasten kanssa mitään vauvajuttuja. Kerhotoimintaa yms. ei juurikaan meidän paikkakunnalla ole tarjolla, ainoastaan jtn kirkon kerhoja, joihin en ole ollut kiinnostunut menemään. Esikko on 2pv viikossa perhepvähoitajalla, jotta pääsee leikkimään ikäistensä kanssa. Niinä päivinä hoidan virasto-yms. asioita, teen isompia siivouksia, pihahommia jne. Huilailemaan en silloinkaan oikein "ehdi"...=)

Omaa aikaa otan aina kun tuntuu että sitä tarvitsen. Imetyksen takia en ole pitkiä aikoja ollut vielä moneen kertaan kotoa pois, mutta joskus ne pienetkin breikit riittävät. Lopettelimme juuri imetyksen, joten nyt ne äidin poissaolotkin voivat venyä vähän pidemmiksi ongelmitta.. =) Ja omaa aikaa otan tietysti myös silloin kun pojat nukkuvat (niin kuin nytkin), tämä koneella lätiseminen on oikein hyvää nollausta.

Pojat siis nyt 2v10kk ja 9kk, kolmosta harkitaan samanmoisella ikäerolla...;-)

 

[Liila]

Kaksi lasta on ilmeisesti se normaali luku suomalaisessa lapsiperheessä, ja yleensä lasten ikäero on vähän yli 2 vuotta.

Meillä esikoinen nyt 1v 9kk, joten jos haluaisi mukavan ikäeron lapsille, pitäisi seuraavaa alkaa jo suunnittelemaan - se tuntuu vaan tulevan liian pian ajankohtaiseksi. Miten hyvin pitäisi olla ekasta selvinnyt? Mitä jos univelkaa tuntuu olevan muutenkin?

Miten olette kahden lapsen kanssa pärjäneet?
Millainen päivärytmi?
Mennäänkö vauvan vai esikoisen ehdoilla?
Mitä harrastatte?
Käytkö kahden kanssa sujuvasti kaupassa?
Jääkö kakkonen paitsi kaikista vauvauinneista yms?
Jääkö itsellesi aikaa päikkäreihin? jne

Meillä ikäeroa tasan 2 v. Hyvä puoli siinä on, että esikoinenkin nukkuu vielä (nyt 3 v 2 kk) päiväunet. Vauvan syntyessä menimme aamupäiväksi leikkipuistoon, jonka ajan vauva nukkui vaunuissa. Iltapäivällä nukuttiin kaikki yhdessä päiväunet ja illalla vauva otti vielä kolmannet torkut. 1 vuotiaana vauva siirtyi yksiin päikkäreihin ja ne on nukuttu aina samaan aikaan. Mahdolliset yölliset univelat olen siis saanut kuitattua aina päiväunilla.

Päivärytmi on selkeä: aamupala, ulkoilu/kerho, lounas, päiväunet, välipala, touhuilua kotona, päivällinen, vapaata ohjelmaa, iltapala. Esikoinen käy kerhossa kahtena aamupäivänä viikossa ja satujumpassa yhtenä iltana. Satunnaisesti olemme käyneet perhekerhoissa tai asukaspuistossa, jolloin myös nuorempi on päässyt näkemään erilaisia sisäleikkejä (leikkipuistojen lisäksi).

Esikoiselle voi laittaa vaikkapa lastenohjelmia, piirtämistä tms. kivaa viihdykkeeksi sillä välin, kun itse imettää ja nukuttaa vauvaa. Kaupassa käynnit menevät mukavasti niin, että vauva on vaunuissa/rattaissa ja esikoinen työntää pikkukärryjä. Joissain kaupoissa on myös kahden lapsen istuttavia kärryjä. Useimmiten hoidan kuitenkin kauppaostokset ilman lapsia, koska raahaan tavaraa kerralla niin paljon.

Yksi arkea helpottava niksi on ostaa talvivauvalle lämpöpussi, jolloin pukeminen ja uloslähtö nopeutuu huomattavasti. Seisomalauta vaunuissa on meillä myös ollut loistava ratkaisu.