Miten tää muistolause loppuu

[Apua pian odottaen]

Niin äkkiä lähdit luotamme pois,
on niin kuin unta se vieläkin ois.
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
miten lähellä onkaan määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka

 

[näin]

Niin äkkiä lähdit luotamme pois, ihankuin se unta viel ois.
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
miten lähellä onkaan määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka hyvästijättö ikuinen

 

[itkevä ap]

Kiitos!