Miten tämä odottaminen voikin olla niin "tuskaa" :S

["äiti"]

Uutta perheenjäsentä odotellaan sijoitettavaksi ja tämä odottaminen on välillä yhtä tuskaa. Unissa joka toinen yö ei tulekaan, vaan peruuntunu koko homma.. Joka toinen päivä taas uskallan miettiä jo arkea lapsen kanssa ja joka toinen päivä en uskalla edes toivoa mitään.
Niin ihanaa, mutta kuitenkin niin raastavaa :/

Muita samassa tilanteessa olevia?