Jaa-a. Inhorealistin kanssa samaa mieltä. Onhan se kurjaa jos halut eivät kohtaa, mutta kyllä minäkin pidän puolisoiden velvollisuutena toisiaan kohtaan yrittää edes haluta. Mutta jos ei edes halua haluta, eikä ole valmis selvittämään haluttomuutensa syitä, niin enpä tiedä, enpä taitaisi suositella ainakaan nuorille ihmisille yhteiselon jatkamista.
Aina ei parisuhteessa syystä tai toisesta halut kohtaa. Toisen pitäminen puutteessa on kuitenkin aika turhaa ja tarpeetonta.
Ihka silleen vinkkinä, ne hommat pystyy nääs halutessaan hoitamaan ilman sitä säälipanoakin ihan näppärästi ja muutamassa minuutissa. Ei luulisi olevan kovinkaan suuri uhraus laittaa vaikka viisi tai kymmenen minuuttia kerran parissa viikossa toisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tämä tietenkin olettaen että kyseessä ovat edes jotenkin normaalisti seksuaalisuuteensa suhtautuva yksilöt.
Oma haluttomuus ei ole syy kieltää kumppania nauttimasta omasta seksuaalisuudestaan.
Kuten se vanha sanonta menee, silloin kun seksi toimii, on sen merkitys 10% pariuhteesta. Silloin kun se ei toimi, on sen merkitys 90% parisuhteesta.