Miten tästä eteenpäin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eksynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Eksynyt

Vieras
Seurustelin mieheni kanssa melko lyhyen aikaa ennen kuin ostimme yhteisen asunnon. Olin ja olen edelleen rakastunut mieheeni. Tärkein asia minulle suhteessamme on ollut luottamus. Monesti petettynä arvostan suuresti välillämme olevaa vankkaa luottamusta ja rehellisyyttä. Nyt olemme olleet n.vuoden naimisissa, lapsia ei ole.

Mieheni on aina ollut äkkipikainen ja temperamenttinen. En ole koskaan ymmärtänyt minuun purettua pahaa mieltä ja sättimistä. Seurusteluaikoina kerran pakkasin tavarani mutta palasin takaisin.
Nyt tilanne on pahentunut pikkuhiljaa. Mies on usein vihainen ja purkaa kiukkuaan minuun. Riitamme eivät ole reiluja, sillä niiden aikana hän haukkuu, sättii ja nimittelee minua...hän haluaa olla oikeassa ja hermostuu erävistä mielipiteistä. Kritiikistä hän loukkaantuu. En itse hauku miestäni tai komentoi hänen heikkouksiaan. Minä sen sijaan sqqn kuulla, ettänolen liian lihava, huono sängyssä, tyhmä, hiljainen..harrastukseni ovat mummojen juttuja, koulutukseeni pystyy kuka tahansa ja työni on lähinnä kahvikoneella nuokkumista. Puoli vuotta häiden jälkeen mies ilmoitti, että oli ollut pettynyt ulkonäkööni häissämme..kun en ollut hoikempi..
Mies on huono pyytämään anteeksi ja riidat pitäisikin unohtaa samantein. Jos loukkaannun enkä olekaan heti taas iloinen hän suuttuu uudestaan. Usein olen myös "vitun rasittava". En ole nalkuttavaa lajia eikä minulta tarvitse pyytää lupaa menemisiin tai tekemisiin. Tuen häntä harrastuksissa ja olen kiinnostunut. Teen 90% kaikki kotityöt...olen touhukas ja myös se ärsyttää häntä joskus. Seksielämä pyörii lähinnä miehen kiinnostuksen mukaan, hän ei kuitenkaan tee aloitteita mutta saattaa hermostua jos minä en sitä tee.
Kaikki tämä on saanut minut hyvin surulliseksi monesti viimeaikoina. Tekeekö tai sanooko oikeasti rakastunut ihminen tällaista? Omasta mielestäni en ole ansainnut haukkuja.
 
Hyvät hetket ovat hyviä ja hän osaa olla myös hauska ja hellä. Hän myös usein kehuu minua vaimona ystävilleen.
Siksi tilanne ehkä onkin niin ristiriitainen.
 
Niin. Jokainen kohdallaan päättää millaista elämää haluaa viettää. Onko se sitten sellaista kuin haluaisi, vai tyytyykö siihen mitä tarjotaan toisen toimesta. Jokaisen oma valinta.

Jos minä kohtelisin vaimoani noin kuin tuolla kuvataan, niin ovi olis vaan kolahtanut aikoja sitten. Sama päinvastoin.
 
Hyvät hetket ovat hyviä ja hän osaa olla myös hauska ja hellä. Hän myös usein kehuu minua vaimona ystävilleen.
Siksi tilanne ehkä onkin niin ristiriitainen.

Jokaisessa suhteessa on sekä hyviä että huonoja hetkiä. Niin meilläkin, on hetkiä jolloin suutumme ja huudamme toisillemme pää punaisena loukkaaviakin asioita todella niitä tarkoittamatta, mutta tärkeintä on, että osaamme pyytää ja antaa ne anteeksi jälkeenpäin ja sopia, ja että hyviä hetkiä on huomattavasti enemmän kuin huonoja.

Jos omassa suhteessasi sen sijaan on enemmän huonoja hetkiä kuin hyviä, niin silloin kannattaa todella miettiä, onko yhdessäolo sen arvoista.
 
Viimeksi muokattu:
En minä riitoja kavahda. Mieltäni kaihertaa riitojen sisältö..tai sisällön puute kun suurin osa menee asian vierestä. Anteeksi mieheni ei pyydä..minä pyydän mutten aina tiedä miksi.
Kertoisiko joku mikä on narsku?
 
Jokaisessa suhteessa on sekä hyviä että huonoja hetkiä. Niin meilläkin, on hetkiä jolloin suutumme ja huudamme toisillemme pää punaisena loukkaaviakin asioita todella niitä tarkoittamatta, mutta tärkeintä on, että osaamme pyytää ja antaa ne anteeksi jälkeenpäin ja sopia, ja että hyviä hetkiä on huomattavasti enemmän kuin huonoja.

Jos omassa suhteessasi sen sijaan on enemmän huonoja hetkiä kuin hyviä, niin silloin kannattaa todella miettiä, onko yhdessäolo sen arvoista.

En oikein ymmärrä. Minä en haluaisi olla suhteessa, missä huudetaan toisillemme pää punaisena , vaikka sitten pyydettäisiinkin anteeksi. Enkä mitenkään usko, että se olisi yleistä parisuhteissa, vai onko?
 
Viimeksi muokattu:
En minä riitoja kavahda. Mieltäni kaihertaa riitojen sisältö..tai sisällön puute kun suurin osa menee asian vierestä. Anteeksi mieheni ei pyydä..minä pyydän mutten aina tiedä miksi.
Kertoisiko joku mikä on narsku?

Joku on keksinyt oman lyhenteen sanalle narsisti. Siitä aiheesta löytyy mielipiteitä tältäkin palstalta monta sivua...

Mihin rakastuit miehessäsi? Siihen että hän on luotettava ja rehellinen? Hän on sättinyt sinua alusta alkaen, et kokenut sitä riittäväksi perusteluksi olla menemättä naimisiin?
 
Viimeksi muokattu:
Joku on keksinyt oman lyhenteen sanalle narsisti. Siitä aiheesta löytyy mielipiteitä tältäkin palstalta monta sivua...

Mihin rakastuit miehessäsi? Siihen että hän on luotettava ja rehellinen? Hän on sättinyt sinua alusta alkaen, et kokenut sitä riittäväksi perusteluksi olla menemättä naimisiin?


No ap on rakastanut tai oli rakastunut. Mutta mies ei. Halusi vain pullukkavaimon, jota kritisoida ja sättiä. Purkaa pahaa oloaan ja seksuaalisia tarpeitaan.
 
Viimeksi muokattu:
En minä riitoja kavahda. Mieltäni kaihertaa riitojen sisältö..tai sisällön puute kun suurin osa menee asian vierestä. Anteeksi mieheni ei pyydä..minä pyydän mutten aina tiedä miksi.
Kertoisiko joku mikä on narsku?

Narkusta on iso juttu Helsingin Sanomien nettisivulla.
Kotipsykologit eli kyökkipsykologit heittävät kevyin perustein diagnooseja nettipalstoilla.
Mutta niin tekevät ammattiauttajatkin. Minut aikoinaan diagnosoitiin perheterapeutin vastaanotolla läheisriippuvaiseksi. Katsoin netistä mitä sana tarkoittaa ja aloin toipumistyön, joka on vileä pahasti retuperällä.

Opettele ap. pitämään puolesi. Sano vastaan ja näytä kaapinpaikka.
Kävelin eilen citymarketin käytävällä ja kovaäänisestä kuulin omituisen mainoksen, jossa sanottiin, että kehnostakin miehestä saa kouluttamalla kunnollisen. En muista sanatarkasti miten mainoslause meni ja täysin ohi meni mitä mainostettiin.

Sitähän tämä mäailma on. Täynnä melua ja outoja asioita. En minäkään aikoinaan tiennyt mitä narsku pitää sisällään. Kun olen kirjoittanut kauan elleissä muistaakseni minuakin on arveltu narskuksi. Ehkä olenkin jossain määrin. Tykkään niin voida hyvin ja sen eteen pitää tehdä jatkuvasti paljon töitä. Ja pullan syönti on suurin paheeni ja toiseksi tämä elleissä roikkuminen.
 
Viimeksi muokattu:
En sanoisi että aloittajan mies on selkeästi narsisti, koska narsisti tuskin kehuisi vaimoaan tuttaville. Narsisti tekee vähintään seläntaustyötä eli mollaa tuttaville yms. vaimoaan henkisesti epävakaaksi, tyhmäksi ja säälittäväksi, eli tuhoaa vaimonsa uskottavuutta ja siten pyrkii hallitsemaan häntä kuin koiraa tms.
Miehesi taitaa muuten vaan olla itsekeskeinen ja kypsymätön, oman egonsa kiillottaja. Tuollaista kohtelua et tietenkään ansaitse saati tarvitse kuunnella.
Ala vaan ruveta suosta nousemaan. Löydä joku oma mieleinen harrastus ja ala aktiivisesti käydä harrastuksessa piittaamatta miehesi närkästyksestä. Pidä ystäviisi (toivon että sinulla on hyviä ystäviä) aktiivista yhteyttä. Älä kuuntele miehesi mollauksia ulkonäöstäsi.
Keinolla millä tahansa kohota itsetuntoasi. Et ole miehesi koira vaan puoliso.
 
En sanoisi että aloittajan mies on selkeästi narsisti, koska narsisti tuskin kehuisi vaimoaan tuttaville. Narsisti tekee vähintään seläntaustyötä eli mollaa tuttaville yms. vaimoaan henkisesti epävakaaksi, tyhmäksi ja säälittäväksi, eli tuhoaa vaimonsa uskottavuutta ja siten pyrkii hallitsemaan häntä kuin koiraa tms.
Miehesi taitaa muuten vaan olla itsekeskeinen ja kypsymätön, oman egonsa kiillottaja. Tuollaista kohtelua et tietenkään ansaitse saati tarvitse kuunnella.
Ala vaan ruveta suosta nousemaan. Löydä joku oma mieleinen harrastus ja ala aktiivisesti käydä harrastuksessa piittaamatta miehesi närkästyksestä. Pidä ystäviisi (toivon että sinulla on hyviä ystäviä) aktiivista yhteyttä. Älä kuuntele miehesi mollauksia ulkonäöstäsi.
Keinolla millä tahansa kohota itsetuntoasi. Et ole miehesi koira vaan puoliso.


Kyllä narsistinen mies voi kehua vaimoaan ja lapsiaan julkisessa tilanteessa. Hänhän on pelimies. Hän on saanut itselleen täydellisen vaimon ja perheen. Kotona homma on ihan toinen, siellä kukaan ei osaa yhtään mitään ja kaikista perheenjäsenistä löytyy jotain, jonka avulla nitistää itsetunto. Jos vaimo hyvälle ystävättärelleen kertoo totuuden, tämä ei usko, koska on kuullut ne julkiset kehut...

Aloittajalle sanoisin, että eroa miehestä ja lähde niin kauas kuin voit. Tee se nyt, kun sinulla on vielä hiven itsetuntoa jäljellä. Vaikka miehesi ei olisi narsisti, niin ei noin huonossa liitossa kannata kenenkään olla.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä kehuu;11495325:
Kyllä narsistinen mies voi kehua vaimoaan ja lapsiaan julkisessa tilanteessa. Hänhän on pelimies. Hän on saanut itselleen täydellisen vaimon ja perheen. Kotona homma on ihan toinen, siellä kukaan ei osaa yhtään mitään ja kaikista perheenjäsenistä löytyy jotain, jonka avulla nitistää itsetunto. Jos vaimo hyvälle ystävättärelleen kertoo totuuden, tämä ei usko, koska on kuullut ne julkiset kehut...

Aloittajalle sanoisin, että eroa miehestä ja lähde niin kauas kuin voit. Tee se nyt, kun sinulla on vielä hiven itsetuntoa jäljellä. Vaikka miehesi ei olisi narsisti, niin ei noin huonossa liitossa kannata kenenkään olla.


Näin. Vaimo ei ole yhtään mitään, eikä häntä usko kukaan.
 
Mies siis pitää yllä kulisseja. Kehuu muille ja näyttelee hyvää siippaa, mutta kahdenkesken mollaa minkä ehtii. Epäilys narskusta tuntuu oikeaan osuneelta.

Onneksi ei vielä ole lapsia, toivottavasti ei tähän suhteeseen tulekaan. Olisi aika ottaa järki käteen ja miettiä, tätäkö pahenevana haluat loppuelämältäsi. Jos tuota sairasta kuviota olisi seuraamassa vielä lapsi, hänenkin maailmansa olisi vääristynyt. Mahtaisiko lapsiparka koskaan olla sellainen, jota isi ihailee ja hyväksyy sellaisenaan, vai pitäisikö hänenkin olla jotain muuta? Kokemuksesta sanon, jotta yritä repäistä itsesi irti ennenkuin kaikki itsetuntosi on viety ja alat itsekin uskoa olevasi sellainen, kuin mies väittää.
 
Sain uutta näkökulmaa toisten hyvistä kuvailuista narsistin käytöseroista julkisesti ja kotona. Niinpä tietenkin, kun julkinen kuva antaa ymmärtää toista kuin mitä kotielämä on, kuka uskoisi valittavaa puolisoa. Tosi kieroa peliä!

Mutta narsisti tai ei, pidä puolesi tiukasti, aloittaja. Älä jää kynnysmatoksi jonka yli kävellään. Jos et voi erota, ala irtautua kodin ulkopuolelle muiden ihmisten pariin, harrastuksiin ja tapahtumiin.
Narsistista irtautuminen ei varmaan ole helppoa, hän tuskin antaa vapautta toiselle mutta jotain kannattaa yrittää.
 
Seurustelin mieheni kanssa melko lyhyen aikaa ennen kuin ostimme yhteisen asunnon. Olin ja olen edelleen rakastunut mieheeni. Tärkein asia minulle suhteessamme on ollut luottamus. Monesti petettynä arvostan suuresti välillämme olevaa vankkaa luottamusta ja rehellisyyttä. Nyt olemme olleet n.vuoden naimisissa, lapsia ei ole.

Mieheni on aina ollut äkkipikainen ja temperamenttinen. En ole koskaan ymmärtänyt minuun purettua pahaa mieltä ja sättimistä. Seurusteluaikoina kerran pakkasin tavarani mutta palasin takaisin.
Nyt tilanne on pahentunut pikkuhiljaa. Mies on usein vihainen ja purkaa kiukkuaan minuun. Riitamme eivät ole reiluja, sillä niiden aikana hän haukkuu, sättii ja nimittelee minua...hän haluaa olla oikeassa ja hermostuu erävistä mielipiteistä. Kritiikistä hän loukkaantuu. En itse hauku miestäni tai komentoi hänen heikkouksiaan. Minä sen sijaan sqqn kuulla, ettänolen liian lihava, huono sängyssä, tyhmä, hiljainen..harrastukseni ovat mummojen juttuja, koulutukseeni pystyy kuka tahansa ja työni on lähinnä kahvikoneella nuokkumista. Puoli vuotta häiden jälkeen mies ilmoitti, että oli ollut pettynyt ulkonäkööni häissämme..kun en ollut hoikempi..
Mies on huono pyytämään anteeksi ja riidat pitäisikin unohtaa samantein. Jos loukkaannun enkä olekaan heti taas iloinen hän suuttuu uudestaan. Usein olen myös "vitun rasittava". En ole nalkuttavaa lajia eikä minulta tarvitse pyytää lupaa menemisiin tai tekemisiin. Tuen häntä harrastuksissa ja olen kiinnostunut. Teen 90% kaikki kotityöt...olen touhukas ja myös se ärsyttää häntä joskus. Seksielämä pyörii lähinnä miehen kiinnostuksen mukaan, hän ei kuitenkaan tee aloitteita mutta saattaa hermostua jos minä en sitä tee.
Kaikki tämä on saanut minut hyvin surulliseksi monesti viimeaikoina. Tekeekö tai sanooko oikeasti rakastunut ihminen tällaista? Omasta mielestäni en ole ansainnut haukkuja.

Miehesi käyttää sinua hyväkseen, pyrkii alistamaan sinut ja viemään itsetuntosi. Hän vaatii sinua miellyttämään itseään hinnalla millä hyvänsä. Ja on mitä ilmeisimmin ainakin jossain määrin narsistinen.

Jos ja kun oikeasti rakastaa toista ei tosiaankaan toimi noin. Ole hyvilläsi ettei teillä ole lapsia! Lähde pois ennen kuin aviomiehesi tekee sinusta ihmisraunion jolla ei ole omaa tahtoa ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa mukaan kuvioon tulee fyysinen väkivalta ellei miehesi saa muuten "tahtoaan" perille. Vaikka tekisit mitä niin et pysty miellyttämään häntä.

Itse olen harkinnut jo pitkään lähtemistä toiselle paikkakunnalle alkoholistimieheni luota kahden jo melkein aikuisen lapseni kanssa. Mieheni on ollut pitkään sairaslomalla, ja kipulääkkeet (joiden kanssa ei saisi käyttää alkoholia) ovat muuttaneet hänet humalassa ollessaan vihamieliseksi ja riidanhaluiseksi. Riitelemme nykyään melkein päivittäin. Selvin päin hän on mitä kiltein ja auttavaisin ihminen. Alkoholi on ollut hänen ongelmansa ilmeisesti nuoresta pitäen. Nyt hän juo melkein joka päivä...

Olen itse työtön, ansiosidonnaisella päivärahalla. Ärsyttää että hän kontrolloi muiden rahavaroja, huutaa varsinkin pojallemme tuhlaamisesta, mutta itse ei hyväksy mitään sanomista alkoholinkäytöstään. Eikä siitä että hän käyttää perheenjäsentensä rahoja siihen!

En aio itsekään enää olla "syyllinen kaikkeen", pyytää anteeksi sanomisiani ja tekemisiäni. Olen itse alistunut jo liian kauan, toivonut ja odottanut... ilmeisen turhaan.

Narsistit ja alkoholistit syyttävät aina toisia huonosta olostaan, syyllistävät ja manipuloivat, mutteivat itse koskaan pyydä anteeksi. Heidän mielestään kun vika on aina muissa. He eivät muutu kuin aniharvoin.

Älä sinä "jää tuleen makaamaan" vaan lähde kun vielä voit.
 
Viimeksi muokattu:
Jos suhteessa täytyy yrittää keinolla millä tahansa kohottaa itsetuntoaan puolisoa vastaan, niin se jos mikä kertoo, että suhde on täysin väärä.


En osannnut ehkä tuoda selväksi mikä oli neuvoni ydin. Siis mielestäni paras olisi lähteä tuosta suhteesta.
Mutta jos ei syystä tai toisesta tunne voivansa erota ja lähteä, niin ainakin sitten voisiko aloittaa pikkuhiljaa rakentamaan sen oman itsensä ja oman elämänsä suunnan eli juuri vaikkapa harrastaa jotain ja tehdä yleensä asioita joista tulee positiivinen tunne ja jonain päivänä olisi ehkä voimaa lähteä eri asuntoon jne.
 
Viimeksi muokattu:
Tänään pidin puoliani. Kerroin miten henkilökohtaiset loukkaukset syövät minua enkä halua sellaista enää. Haluan että olemme tasavertaisia ja jaamme elämän kaikin puolin: hyvät ja huonot hetket, harrastukset ja kotityöt. Mies kiivastui..päällimmäiseksi mieleeni jäi lauseet "olet huono vastaanottamaan kritiikkiä" ja "olen miettinyt vaihtamistasi toiseen". Riidan jälkeen mies häipyi..itse lähdin muualle yökisi. Mies ei vielä ole kysellyt perääni.
 
Tulee mieleen joko miehelläsi on olemassa toinen nainen, kun noin äkkiä lähti ja heti puhui vaihtamisesta toiseen ? Oliko hänellä jo valmis paikka jonne meni..?
Taitaa olla aika nähdä tosiasiat eli miehesi ei ole oikea mies sinulle.
 
Justiinsa! Nyt sai mies syyn lähteä, kun akka nalkuttaa ja on v....mainen. Onkin jo aika vaihtaa!

Miehesi on raukka. Iso raukka. Ei sinulla ole syytä ikävöidä mokomaa itserakasta tolloa, vielä vähemmän rakastaa. Oletkohan sekoittanut riippuvuuden ja rakkauden keskenään, sillä olet yrittänyt kaikessa miellyttää tähän asti, jotta saat olla yhdessä. Ei oikeassa rakkaussuhteessa tarvitse tehdä niin, vaan olla, kuten nyt olet miehelle julistanut. Hyvä, että vihdoin uskalsit!

Anna mokoman mennä "laitumilleen" ja suunnittele sinä omaa, hyvää elämää ihan itseksesi. Sitten, kun se sinua oikeasti rakastava ihminen tulee kuvioihin, tiedät, miten sairas tämä suhde oli. Olen sen verran viisastunut, jotta kiinnität miehissä huomion oikeisiin asioihin, ennenkuin alat suunnitella pitempää seurustelua. Samaa virhettä ei kannata tehdä kahdesti.

Sapattivuosi-pari tekisi hyvää tässä välissä, jotta oma pää selkenee, itsetunto palaa ja opit luottamaan itseesi. Aikanaan tein juuri noin ja se oli elämäni viisain teko. Pysyttelin kokonaan poissa viihteeltä ja nautin kotonaolosta, työstä ja harrastuksista yli 3 vuotta. Sittenpä elämä yllätti ja tuli vastaan kaveri, joka oli kaikin tavoin hyvä ihminen ja kunnon mies, eikä mikään toisen kustannuksella itsetuntonsa kohottelija.
 
Tänään pidin puoliani. Kerroin miten henkilökohtaiset loukkaukset syövät minua enkä halua sellaista enää. Haluan että olemme tasavertaisia ja jaamme elämän kaikin puolin: hyvät ja huonot hetket, harrastukset ja kotityöt. Mies kiivastui..päällimmäiseksi mieleeni jäi lauseet "olet huono vastaanottamaan kritiikkiä" ja "olen miettinyt vaihtamistasi toiseen". Riidan jälkeen mies häipyi..itse lähdin muualle yökisi. Mies ei vielä ole kysellyt perääni.

Teitä on siinä suhteessa kaksi ongelmaista. Kirjoitat, että mies ei ole vielä kysellyt perääsi. Sitäkö odotat, niinkö aina käy, että kipität takaisin jokaisen huudon ja haukkumisen jälkeen kuin kiltti puudeli? Herätys!!! Sinua kohdellaan huonosti tasan niin kauan, kun annat itse niin tapahtua.

Korvaako ne hyvät hetket näitä kotoa poistumisia, mielipahoja? Jos korvaa, on se oma valintasi, tyydy siihen marisematta. Kyllä niinkin voi elää, täydellistä parisuhdetta ei ole kenelläkään.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä