miten tästä selviää??

[harmailen]

jokapaikassa puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta entäs raskausaika...?
kolmatta lasta odotetaan ja muuten on mielenterveys ihan ok, mutta tuntuu että kerta kerralta tää raskausaika on vaan pahempi. siis ei fyysisesti, vaan henkisesti. heti kun lapsi on syntynyt, tiedän että olen taas ok... vauva-ajat on olleet ikimuistoisia ja ihania, lapset on olleet tosi terveinä ja nukkuneet aina hyvin, univelka on meille ihan vieras juttu. heti vauvan kanssa on asiat sujuneet ja olen taas tuntenut itseni "normaaliksi minäksi". mutta miten jaksan nämä viimeiset kuukaudet... en jaksa mitään kotihommia, en ole nauranut aikoihin, mikään ei huvita, kaikki suututtaa, itkettää tai raivostuttaa. olen välillä ihan valmis häipymään, lopullisesti. mutta mitäs sekään ratkaisee, tiedän sen oikeasti... olen vaan ihan loppu, väsynyt kaikkeen. en siis nukkumista kaipaa, olen vaan saanut jotenkin kaikesta tarpeekseni... huimaa, itkettää, mikään ei kiinnosta...
mitään lääkkeitä en halua raskausaikana käyttää, ja hormonesitahan tää taitaa johtua... mutta miten kestän selväjärkisenä vielä kuukausia???

 

[muumuu]

Mulla samoja fiiliksiä ja toinen tulossa.

 

[aloittaja]

\

Mulla samoja fiiliksiä ja toinen tulossa.

voi höh :/ miten pitkällä on odotus? mulla viikkoja 23... vielä siis aikaa seota lopullisesti

 

[mama]

Kipin kapin apua hakemaan vaikak neuvolasta.

 

[aloittaja]

\

Kipin kapin apua hakemaan vaikak neuvolasta.

mitä apua? lääkkeitä en halua käyttää ja niitä lääkäri mulle kuitenkin määräis... ja sitten ne vasta hulluna mua pitäiskin. hoitoon? raskausajan hormoneista?

 

[mama]

Ajattelin, jos juttelisit siellä vain.

 

[aloittaja]

\

Ajattelin, jos juttelisit siellä vain.

joo... tällä viikolla neuvola... ei taida ne tätit paljon kysellä, mutta jos se sattuis jonkun oikean kysymyksen kysymään, varmaan tulis kaikki ulos... :/ tai sit en ees löytäis sanoja... onneks mies tajuaa mua vähän, mutta ei sekään taida oikeesti ymmärtää että musta tuntuu oikeasti että sekoan, enkä enää jaksa yhtään mitään... oon kyllä sanonut, mutta ei kai toinen näe ja koe sitä asiaa samalla tavalla kun mä...

 

[mama]

Enpä usko että vauva kärsisi psyykelääkkeistä yhtään sen enempää kuin huonosti voivastaa äidistä! Siis IPIN KAPIN neuvolaan, ja syö hyvä ihminen lääkkeitä.

Nykyään on olemassa turvallisia mieliala lääkkeitä raskauden ajalle. Vavasi siis aistii huonon vointisi mahasta käsin ja luultavasti kaikki menisi paremmin pienellä määrällä lääkkeitä. Juuri luin apteekkilehden julkaiseman artikkelin raskaudesta ja psyykelääkkeistä, hyvin normaalia syödä niitä ja suositeltavampaa kuin ''seota''. Puhu neuvolalääkärille/terkkarille ja varmasti kannattaa hakea apua.

Tsemppiä siis, itse en ole kokenut masennusta, mutta voin vaan kuvitella omien lyhyiden alakulohetkien perusteella miltä todellinen ongelma voi tuntua.

 

[Medisiini]

Joissakin mielialalääkkeissä on usein vaan sellainen juttu, etteivät ala heti vaikuttaa. Saattaa kestää viikkoja tai kuukausia ennen kuin alkaa olo kohentua..

Toivottavasti sellaisiakin on, joista saa avun heti, sillä sinä tarvitsisit sitä nopeasti! Koita jaksaa!! :hug:

 

[aloittaja]

kiitos vastauksista... mä en vaan saa itseäni ajattelemaan niin, että ottaisin raskausajan hormonijuttuihin lääkkeitä... ootan vaan että viikot kuluis, niin olisi tämä raskaus ohi... tää oli niin odotettua ja toivottua, mutta saa nyt jäädä kyllä viimeiseksi kerraksi... :/ tuntuu että jossain siellä taustalla on se oma minä, mutta joku musta pilvi on tullut päälle... auringonpaisteeksi vaihtuu, kun lapsi syntyy... sitä odotellessa... :/ yritän järjestää itselleni vähän omaa aikaa ja jotain uutta tekemistä, on nimittäin viime vuodet menneet ihan vaan lasten kanssa.

 

[äiti]

Keskustele neuvolassa tunteistasi, uskon kyllä että ymmärtävät. Perhevalmennuksessakin kerrotaan nykyään noista hormooni jutuista ja neuvolatädit tuntuu olevan melko hyvin perillä niistä.