Miten te jaksatte pyörittää arkea?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieraana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieraana"

Vieras
Kuka jaksaa tehdä viikolla edes jotain??? Kello on likeemmäs viisi kun tuun ip-kerhon kautta kotiin. Herätys on joka aamu kuudelta joten sängyssä pyrin olemaan viimeistään klo 22, lapset 21.

Tuun kotiin, laitan ruokaa, syödään, katotaan läksyt ja käydään koiran kanssa lenkillä, syödään iltapala, pesulle ja nukkumaan. Missä välissä pitäis ehtiä tehdä jotain? Viikonloput on survottu täyteen aina ohjelmaa kun mitään ei viikolla ehdi. Televisiota oon kattonut viimeksi kesälomalla??? Koti alkaa muistuttaan kaatopaikkaa ja en tiedä mistä revin ajan senkään siivoamiseen. Työstä saa niin paskaa palkkaa et ulkopuolista apua en saa palkattua ja eiköhän muutkin ihmiset pärjää?

Mitä hittoa mä teen väärin???
 
En mä oikein jaksakaan. Yhtä rumbaa ja sambaa tää on ollut jo pari vuotta. Pitää vaan yrittää parhaansa silti. Mitäs muuta vaihtoehtoa on...

Ja en vaihtais tätä aikaa mihinkään.
 
Siivouksen voi hoitaa siinä samalla kun laittaa ruokaa. Esim. perunat kiehumaan ja imuri käteen. Tai sitten teette läksyt siinä kun teet ruokaa, ei niiden lasten vieressä tartte koko aikaa istua vaan tarkoitus oisi että ne tekee itsenäisesti. Viikonloppuna voi myös tehdä monen päivän ruuat valmiiksi jolloin ei mee aikaa kuin lämmittämiseen
 
Haudassa saa levätä, joten eiköhän sitä arkea nyt vaan kannata jaksaa. No, totta puhuakseni onhan se raskasta ja menenkin aina siitä mistä aita on matalin. Siivoan vain joka toinen viikonloppu, enkä ota itselleni mitään ylimääräistä ohjelmaa. Einekset helpottavat elämää suuresti ja kerralla kannattaa tehdä isompi satsi ruokaa.

Silti väsyttää, vaikka kuinka yrittää tehdä elämän helpoksi. Aina tulee jotain ylimääräistä lippua ja lappua koulusta täytettäväksi, pitää katsoa varavaatteia ip-kerhoon, kaverisynttäreitä, lääkärireissuja, auton huolto, laskujen maksua yms. Oravanpyörässä pyöritään ja ruuhkavuosia eletään. Eiköhän se helpota viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset muuttavat pois kotoa.
 
Olen kotona kahden pikkuisen kanssa ja kaksi isompaa koulussa. Haipakkaa, mutta olen ajatellut nauttia kotona olemisesta. Teen mitä ehdin ja syödään välillä eineksiä. Opiskelen tässä samalla ja töihin en taida mennä kun äippäloma loppuu.

Joskus aamulla käyn juoksulenkillä yksin ja isovanhemmat katsoo pikkuisia....luxusta. Rennosti yritän ottaa.
 
Puoliso on vaihtamassa työpaikkaa ja on täydellä palkalla kotona. I-ha-naa. On siivottu, laitettu ruokaa, koulukulljetukset pystytään hoitamaan. Kun tulee töissä jotain kiireellistä, voin tehdä pidempää päivää. Mä olen niin ansainnut tän!
 
Kuulostaa niin tutulta (varsinkin tuo television totaalinen katoaminen) :) Mutta pääasia, että saan olla muksun kanssa edes illat. Muulla ei oo niin väliä. Rauhalliset viikonloput, ah, onneksi niitäkin on joskus. Tsemppiä!
 
Se on sitä lapsiperheen elämää. Itse en moista kestäisi, ja siksi en ole lapsia tehnyt enkä tee. Elämä on valintoja. Jos arvostaa rauhaa ja harrastuksia, ei kannata tehdä lapsia. Jos haluaa elämänsä täyteen rutiineja ja pakollisia kotitöitä ja oravanpyörää, niin sitten kannattaa tehdä. Ei kai tuossa muu auta kuin alentaa esim. siisteysvaatimuksia ja alkaa syödä eineksiä jne, ja kärsiä se 5-10 vuotta kunnes lapset alkaa pärjätä itsekseen. Sanovat kuitenkin että se on sen arvoista - ehkä tuo ajatus sitten kantaa sen vuosikymmenen yli?
 
ehkä tuossa mielessä on hyväkin, että kun itse palaan joskus työelämään, niin se on kolmivuorotyötä. eli joskus on arkivapaita, vkl jos aamuvuoro niin loppuu jo kahdelta jne.. no hyvä nyt vielä puhua ku kuopus on 5vk vanha, ettei töihinmenoa vielä voi ees suunnitella :D tällaista tää on, itellä tietty helppoa ku päivät kotona (tai helpompaa jossain mielessä)
 
Arki on ihan järkyttävää vaikka lapsista nuorin on jo 13. En jaksa MITÄÄN. Mies pesee pyykkiä ja tekee ruokaa. Jaksan ehkä laittaa koneellisen kuivumaan ja tyhjentää tiskikoneen. Työmatkat olen viime aikoina kulkenu fillarilla ja ammattina siivooja. Työ on raskasta. Joka penni menee laskuihin. En koe että työni olisi tärkeää tai että olisin vanhempana onnistunut, lapset kun selviävät lähes omillaan nykyään, emme jaksa. Lomaa minimimäärät ja rahaa ei ikinä.:vituttaa mieskin. Tätäkö tämä elämä olikin?
 
Mä ostan ruuat töistä ja ne lämmitetään heti kun päästään kotiin. Koti on perussiisti eli pyykkiä vaan pyörimään ja kone kuivaa nekin valmiiksi. Astianpesukoneen täyttää ja lataa muutamassa minuutissa. Siinä on sitten monta tuntia aikaa löhötä koko perheen voimin sohvalla. Lapsi menee kahdeksalta nukkumaan ja sitten on meidän vanhempien vuoro touhuta.
Imuroinnit sun muut hoidetaan viikonloppuna, meillä ei ole turhaa tavaraa ja kaiken kun laittaa käytön jälkeen paikoileen ja siivoaa heti jälkensä niin leluja lukuun ottamatta siistiä on.
 
Teen ruuan ja tarkastan läksyt,kun tulen kotiin.Siivoilen vähän joka päivä ja aina on siistiä.Käymme iltaisin saunassa ja pelaamme jotain tai katomme telkkaria,leivomme myös usein ja joskus käymme uimassa,keilaamassa tms.Aikaa on tarpeeksi ja ehdimme olla yhdessä paljon iltaisin.
 
Se on ihan hyvä asia, ettei sitä telkkaria kerkeä katsoa :)

Eikä arki-iltaisin kai mitään muuta täydykään tehdä, kuin ne pakolliset. Tosin ideaalitilanteessa puolisot jakavat tuota työmäärää, en sitten tiedä miten teillä. Enkä ihan ymmärrä, mitä pakollista tekemistä teillä on viikonloppuisinkaan?
 
Se on ihan hyvä asia, ettei sitä telkkaria kerkeä katsoa :)

Eikä arki-iltaisin kai mitään muuta täydykään tehdä, kuin ne pakolliset. Tosin ideaalitilanteessa puolisot jakavat tuota työmäärää, en sitten tiedä miten teillä. Enkä ihan ymmärrä, mitä pakollista tekemistä teillä on viikonloppuisinkaan?

Viikonloppuisin meillä siivotaan tarkemmin. Siis pyyhitään ovet ja ovienpielet, kaappien ovet, valokatkaisijat jne, imuroidaan huolella, tuuletaan matot, mopataan, pyyhitään pölyjä. Pihallakin on hommaa, kasvimaata, ruohonleikkuuta ja muuta (piha on vähän hunningolle pääsyt edellisillä omistajilla). Lisäksi tässä on vähän remontoitukin. Niin ja ruokaa laitan viikonloppuisin, että viikolla ei tartte niin rehkiä sen kanssa. Kaverisynttäreitä on viikonloppuisin ollut useammat. Lisäksi pitää koettaa käydä omien vanhempien ja isovanhempien luona silloin tällöin. Kyllä meillä liki joka viikonloppu kaikkea pakollista on.
 
Viikonloppuisin meillä siivotaan tarkemmin. Siis pyyhitään ovet ja ovienpielet, kaappien ovet, valokatkaisijat jne, imuroidaan huolella, tuuletaan matot, mopataan, pyyhitään pölyjä. Pihallakin on hommaa, kasvimaata, ruohonleikkuuta ja muuta (piha on vähän hunningolle pääsyt edellisillä omistajilla). Lisäksi tässä on vähän remontoitukin. Niin ja ruokaa laitan viikonloppuisin, että viikolla ei tartte niin rehkiä sen kanssa. Kaverisynttäreitä on viikonloppuisin ollut useammat. Lisäksi pitää koettaa käydä omien vanhempien ja isovanhempien luona silloin tällöin. Kyllä meillä liki joka viikonloppu kaikkea pakollista on.

Priorisoi. Kaikkea ei tarvitse tehdä joka viiko, ja ne vanhemmat ja isovanhemmat voivat tulla myös teille. Älä ole tossu.
 
Viikonloppuisin meillä siivotaan tarkemmin. Siis pyyhitään ovet ja ovienpielet, kaappien ovet, valokatkaisijat jne, imuroidaan huolella, tuuletaan matot, mopataan, pyyhitään pölyjä. Pihallakin on hommaa, kasvimaata, ruohonleikkuuta ja muuta (piha on vähän hunningolle pääsyt edellisillä omistajilla). Lisäksi tässä on vähän remontoitukin. Niin ja ruokaa laitan viikonloppuisin, että viikolla ei tartte niin rehkiä sen kanssa. Kaverisynttäreitä on viikonloppuisin ollut useammat. Lisäksi pitää koettaa käydä omien vanhempien ja isovanhempien luona silloin tällöin. Kyllä meillä liki joka viikonloppu kaikkea pakollista on.

Teillä on liikaa kaikkea.
Pitääkö joka viikonloppu noin tarkasti jynssätä, jos opettelisitte korjaamaan ne jälkenne niin kyllä sen kodin voi kunnolla siivota harvemminkin.
Teillä on vauhti päällä ja tuskin edes osaisitte vaan löhötä, ei sekään kaikille sovi.
 
Priorisoi. Kaikkea ei tarvitse tehdä joka viiko, ja ne vanhemmat ja isovanhemmat voivat tulla myös teille. Älä ole tossu.

Meillä on sotkuista, jos ei siivota kunnolla. Ehkä olemme possuja sitten, mutta kyllä tämä talo likaantuu sen verran, että kunnon siivous kerran viikossa on tarpeen.

Isovanhempia en valtuuta tänne asti ajelemaan. Meidän vanhemmat kyllä käyvät, silloin tällöin. Eikä mekään nyt joka viikonloppu vanhempien luona hypätä. Elokuussa viimeksi minun vanhempia katsomassa, miehen vanhempia viime viikolla. Muuten on menneet viikonloput ihan puuhatessa kotona.

Mutta kun on tekemistä. Toisaalta sekin on totta, että jos ei olisi tekemistä, niin olisi tylsää. Tässä joku viikonloppu sitten oli ohjelmaton päivä, niin päätettiin sitten päiväksi lähteä vaellusreitille pienelle kiekalle.
 
Kun olet saanut siivotua, siitä pitää tehdä jokaiselle jokapäiväsitä, ei tule sotkua kun tavarat laitetaan paikalleen, silloin siivoamiseen ei mene kauan kun tarvitse kuin imuroida ja mopata, pyykit menee joka ilta koneelleinen, ennen nukkumaan menoa pyykit ja astiat paikalleen.
 
Just tuon takia olen osittaisella hoitovapaalla, jää edes vähän enemmän aikaa olla lasten kanssa ja siivota joskus kotiakin. Aion jatkaa tätä kuopuksen 2.luokan loppuun asti eli vielä ainakin 6 vuotta...:)
 
Kun olet saanut siivotua, siitä pitää tehdä jokaiselle jokapäiväsitä, ei tule sotkua kun tavarat laitetaan paikalleen, silloin siivoamiseen ei mene kauan kun tarvitse kuin imuroida ja mopata, pyykit menee joka ilta koneelleinen, ennen nukkumaan menoa pyykit ja astiat paikalleen.

Joo, joka ilta laitetaan kamat paikoilleen. Keittiö siivotaan päivittäin. Vessa ainakin kerran viikolla. Pyykkikone pyörii liki päivittäin. Pyykit viikkaan kyllä vain kaksi kertaa viikossa. Imuroin kerran viikolla, yleensä keskiviikkoisin. Silti minä olen sitä mieltä, että lauantaina koti vaatii imuroinnin, moppauksen ja tasopintojen ja niiden ovien jne pyyhkimisen.
 

Yhteistyössä