En voi kun ihmetellä tuollaisia miehiä jotka alistuvat elättämään perhettään ja saavat palkaksi kiittämättömän äidin puukon selkään ja erolla spekulointia kotona ja anonyymillä internetpalstalla. En ymmärrä myöskään miksi yhteiskunnan pitää vielä syytää rahaa näille kiittämättömille äideille jotka saavat tehdä ja hoitaa lapsiaan rauhassa KOTONA tekemättä itse töitä ja SILTI ovat kiittämättömiä paskoja ja käyttävät päivänsä anonyymillä nettipalstalla rääkymiseen kuorossa siitä kuinka asiat ovat niin huonosti ja kuinka erota pitäisi kun mies ei tee aivan kaikkea.
No minä olen kyllä itse töissä käynyt heti koulunpenkiltä päästyäni. Useamman vuoden hankin työkokemusta ennen ensimmäistä lastamme. Minulla on vakinainen virka, hyvä palkka, mieheni tekee edelleen määräaikaisuuksia (joskin onneksi pitkillä sopimuksilla), joskin kyllä tienaa enemmän vaikka varmuus työpaikan säilymisestä on pienempi ja töihin olen palannut aina äitiysloman loputtua lapsen ollessa noin vuoden. Ihan vain siitä syystä, että vuosikausien kotiäitys ei ole minua varten (ei tarpeeksi haastavaa) ja mielestäni lastenkin on hyvä oppia, että elämässä nyt on tapana käydä töissä.
Itse olen jättänyt miehen surutta lasten kanssa keskenään ihan pienestä asti. Ja ihan mielellään mies oman kortensa kekoon kantaa.
Lähtökohta on kuitenkin perheessä se, että pyritään lasten hyvinvointiin. Siihen, että lapsilla on ruoka pöydässä, puhtaat vaatteet, siisti koti, turvallinen olo jne. Jos tämä tarkoittaa sitä, että vanhempien pitää joustaa (olipa se sitten se töittä käyvä mies), vaikka "ei huvittaisi", niin sitten joustetaan.
Ja oikeasti nykyaikana; Kuinka raskasta se siivoaminen sitten on; pyykit koneeseen ja kuivumaan (10 min), lapsen kylvetys (15 min), astianpesukoneen tyhjennys (5 min), perunoiden kuoriminen (5 min) jne. jne. Iso merkitys arjessa, kun molemmat osallistuu. Ja toisekseen meillä osallistuvat kotitöihin myös lapset; ei tarvi kovin kummoisen ikäinen olla, että osaa kerätä lelunsa, viedä vaatteensa pyykkikoriin tai laittaa puhtaat aterimet tiskikoneesta laatikkoon.
Eli itse koen työssäkäyvänä äitinä ja naisena, että minulla todellakin on oikeus vaatia mieheltäni samaa, mitä itsekin kykenen perheellemme antamaan.
Mitenkään en ole itse miehestäni riippuvainen; en rahallisesti tmv. Olemme yhdessä ihan vain siksi, kun haluamme. Mutta jos mies tai lapset alkaisivat elättelemään kuvitelmia siitä, että ovat kotonamme minun ylläpitämässäni täyshoidossa, niin melko nopeasti tulisi karu herätys todellisuuteen.
