O
"odottaja"
Vieras
Elikkä, tällaista ketjua en löytänyt vaikka yritin hakea ensin.
Olen itse raskaana, esikoinen, ja rv 35 eli synnytys ei ole enää niin hurjan kaukana. Tapasin eilen omaa äitiäni ja hän sitten kysyi, jännittääkö jo tuleva synnytys. Ja samalla muisteli myös sitä kun minä synnyin, olikin aika hurjan kuuloinen tarina.
En tiedä millä viikoilla olen syntynyt, mutta äiti muisteli sitä kun isäni oli lähtenyt viemään isoveljeäni hoitoon tätimme luo, kun tuli "h-hetki".
Matka ei edes ollut kamalan pitkä, mutta kun isäni lähti palaamaan takaisin kotiin äidin luo, niin tielle oli kertynyt jonkun kolarin takia ruuhkaa. Ruuhkasta päästyään, isältä oli vielä n. kilometrin päässä kotoa loppunut bensakin!
Sillä välin äitini olo oli mennyt jo aika tuskaiseksi kotona, nopeammin kuin hän oli osannut odottaa. Isälläni oli näitä alkeellisia puolimetrisiä ja varmaan parin kilon painoisia matkapuhelimia joten samalla kun hän hylkäsi auton tienposkeen ja lähti juoksemaan loppumatkaa kotia niin soitti taksin.
Synnytyssairaalaan päästessä, äitini oli juuri päässyt huoneeseenkaan ja saanut sairaalavaatteet päälle, ja kätilö pyysi menemään vuoteelle, jotta kohta tulisi lääkäri ja tehtäisiin tutkimuksia yms, mutta oli jo vähän turhan myöhäistä, äidilleni oli tullut suunnaton tarve ponnistaa ja olin miltei syntynyt sitten lattialle, vieläpä napanuora kaulan ympärillä, onneksi vikkelä kätilö sai tilanteen hallintaan!
Tiedättekö te muut millaisin tarinoin olette tulleet maailmaan
Olen itse raskaana, esikoinen, ja rv 35 eli synnytys ei ole enää niin hurjan kaukana. Tapasin eilen omaa äitiäni ja hän sitten kysyi, jännittääkö jo tuleva synnytys. Ja samalla muisteli myös sitä kun minä synnyin, olikin aika hurjan kuuloinen tarina.
En tiedä millä viikoilla olen syntynyt, mutta äiti muisteli sitä kun isäni oli lähtenyt viemään isoveljeäni hoitoon tätimme luo, kun tuli "h-hetki".
Matka ei edes ollut kamalan pitkä, mutta kun isäni lähti palaamaan takaisin kotiin äidin luo, niin tielle oli kertynyt jonkun kolarin takia ruuhkaa. Ruuhkasta päästyään, isältä oli vielä n. kilometrin päässä kotoa loppunut bensakin!
Sillä välin äitini olo oli mennyt jo aika tuskaiseksi kotona, nopeammin kuin hän oli osannut odottaa. Isälläni oli näitä alkeellisia puolimetrisiä ja varmaan parin kilon painoisia matkapuhelimia joten samalla kun hän hylkäsi auton tienposkeen ja lähti juoksemaan loppumatkaa kotia niin soitti taksin.
Synnytyssairaalaan päästessä, äitini oli juuri päässyt huoneeseenkaan ja saanut sairaalavaatteet päälle, ja kätilö pyysi menemään vuoteelle, jotta kohta tulisi lääkäri ja tehtäisiin tutkimuksia yms, mutta oli jo vähän turhan myöhäistä, äidilleni oli tullut suunnaton tarve ponnistaa ja olin miltei syntynyt sitten lattialle, vieläpä napanuora kaulan ympärillä, onneksi vikkelä kätilö sai tilanteen hallintaan!
Tiedättekö te muut millaisin tarinoin olette tulleet maailmaan