Miten TE olette syntyneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "odottaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"odottaja"

Vieras
Elikkä, tällaista ketjua en löytänyt vaikka yritin hakea ensin.
Olen itse raskaana, esikoinen, ja rv 35 eli synnytys ei ole enää niin hurjan kaukana. Tapasin eilen omaa äitiäni ja hän sitten kysyi, jännittääkö jo tuleva synnytys. Ja samalla muisteli myös sitä kun minä synnyin, olikin aika hurjan kuuloinen tarina. :D

En tiedä millä viikoilla olen syntynyt, mutta äiti muisteli sitä kun isäni oli lähtenyt viemään isoveljeäni hoitoon tätimme luo, kun tuli "h-hetki".
Matka ei edes ollut kamalan pitkä, mutta kun isäni lähti palaamaan takaisin kotiin äidin luo, niin tielle oli kertynyt jonkun kolarin takia ruuhkaa. Ruuhkasta päästyään, isältä oli vielä n. kilometrin päässä kotoa loppunut bensakin! :D
Sillä välin äitini olo oli mennyt jo aika tuskaiseksi kotona, nopeammin kuin hän oli osannut odottaa. Isälläni oli näitä alkeellisia puolimetrisiä ja varmaan parin kilon painoisia matkapuhelimia joten samalla kun hän hylkäsi auton tienposkeen ja lähti juoksemaan loppumatkaa kotia niin soitti taksin.
Synnytyssairaalaan päästessä, äitini oli juuri päässyt huoneeseenkaan ja saanut sairaalavaatteet päälle, ja kätilö pyysi menemään vuoteelle, jotta kohta tulisi lääkäri ja tehtäisiin tutkimuksia yms, mutta oli jo vähän turhan myöhäistä, äidilleni oli tullut suunnaton tarve ponnistaa ja olin miltei syntynyt sitten lattialle, vieläpä napanuora kaulan ympärillä, onneksi vikkelä kätilö sai tilanteen hallintaan!

Tiedättekö te muut millaisin tarinoin olette tulleet maailmaan :)
 
Äitinikin on kai joskus kertonut synnytyksestäni, mutta parhaiten mieleeni on jäänyt isäni kertomus, jonka kuulin vasta lasta odottaessani. Isälleni ei kukaan ollut kertonut, vaikka synnytysvalmennuksetkin oli jo keksitty ja siellä olivat olleet, että lapsen pää voi syntymän jälkeen olla hyvinkin pitkulainen/erikoisen muotoinen. Isäni olikin ollut aivan kauhuissani minun pitkulaisesta päästäni :) En kyllä muista, missä vaiheessa isälle oli selvinnyt, että en olekaan mitenkään vaikeasti epämuodostunut :) Tätä isäni sitten kertoi miehellenikin, että älä säikähdä, jos vauvan pää on outo.
 
Itse olen useammaltakin tutulta kuullut tuota, että monetkin (erityisesti miehet) on säikähtäneet sitä minkä muotoinen se vauvan pää on ollut, vaikka ovat kyllä käyneet valmennukset ja kaikki läpi. Kaverinikin oli säikähtänyt, että minkä alienlapsen hän on saanut, mutta muutamassa päivässä se pää oli jo mennyt "oikeaan muotoon" :D
 
Minä tulin maailmaan hieman yliaikaisena. Vaikkakin kokoni puolesta aika pienenä, 2.9kg ja 48cm.

Äitini hakeutui sairaalaan supistusten alettua ja koetti ponnistaa minua maailmaan usean tunnin ajan. Ei onnistunut ei! Siitähän sitten siirryttiin lähimpään yliopistosairaalaan lujaa ambulanssilla. Minut leikattiin pihalle.
Äidillä oli jo aiemmin todettu ahdas lantio, mutta koska minä olin niin pieni, luultiin minun mahtuvan syntymään alakautta. Ei mahtunut ei.
Myös siskoni syntyi keisarinleikkauksella, tosin suunnitellulla sellaisella.
 
Itsekin olin pieni, n. 47cm ja muutaman kymmenen gramman alle 2,5 kiloa. Ei erityisempää syytä ilmeisesti miksi olin niin pieni, ilmeisesti kuitenkin täysiaikaisena synnyin. Tosin enpä nykyäänkään mikään jätti ole, pituutta on nipinnapin 156cm. :)
 
Syynnyin yliaikaisen , laihana ja pitkänä... painoa alle 3kg ja pituutta 51cm... ja sinisenä, napanuora muutamaan otteeseen kaulan ja vartalon ympärillä (mikä selittää varmaan monta asiaa.. ;) ) Synnytys tehtiin hätäsektiolla niin, että äitini luuli minun kuolleen kun heräsi leikkauksen jälkeen... Että sellaista. Onneksi itsellä ei mitään noin traumaattisia kokemuksia omista 4 synnytyksestä.
 
.. ite synnyin 15tunnin työskentelyn jälkeen ku lääkäri paino äitee mahan päältä,,, en meinannu laskeutua.. ja sit olin vielä tokkurassa äidin saamista kipulääkkeistä niin, etten älynny parkua ennenku kätilö läppäs persuksille.. sen jälkeen en oo sit hiljaa ollutkaan =P.. mitat itelläni oli 54cm ja 4230g
 
9 päivää myöhässä niin kuin poikanikin. Isä oli sammuneena kotona ja äiti yksin sairaalassa. Helppo synnytys, 47cm ja 2.6 kiloa. Erittäin kuuma päivä kuulemma :)
 
Sen verran tiedän että olen syntynyt liki laskettua päivää ja ollut reilu 3 kiloinen ja, että äitini synnytys oli kestänyt 23 tuntia. Tuota äitini kirosi, kun omat synnytykseni kestivät 8 ja 3 tuntia :D

Enempää tuskin saan tietää syntymästäni, kun äitini on kuollut. Mummu ei välttämättä muista ja en oikein tiedä voisiko isäpuolelta kysyä..
 

Yhteistyössä