Miten te pärjäätte kahden lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mulla on vastasyntynyt ja kolmivuotias, ja mies on nyt isyyslomalla. Pelkään, miten tulen ikinä selviämään päivistä näiden kahden lapsen kanssa. Vanhempi lapsista varsinkin on sellainen jukuripää ja kiukkupussi, että oksat pois. Nyt isä on ollut enempi esikon kanssa mun keskittyessä vauvaan. Mutta miten pärjään kun isä menee takaisin töihin?!
 
sama täällä. pakko ollut pärjätä. meillä kolme lasta.. Kummasti sitä vaan arjen sumplii kun se alkaa, tietty muutama päivä menee siinä "harjoitellessa" päivän rytmiä. Kyllä se siitä lähtee rullaamaan kun arki koittaa *tsemppaus halit*
 
Mulla vauva huomenna 1kk ja esikoinen kohta 1v10kk... Mies mitä luultavimmin alottaa ensi viikolla työt... Jännittää miten tuun pärjäämään, mut onhan monet muutkin pärjänneet. Mun mies tosin alkaa aluksi tehä neljän tunnin vuoroja, eli luulis tuon ajan sujuvan. Mutta silti jännittää! :ashamed:
 
Hyvin olen pärjännyt, alku oli tietysti kinkkistä, mutta äkkiä se rutinoituu ja rytmi löytyy. Kyllä se siitä! :hug:

Meillä esikoinen oli 11,5 kk kun kuopus syntyi ja kädet oli täynnä töitä. Sulla esikoinen kuitenkin jo vanhempi ja jo omatoiminen, alkuun tietysti saattaapi taantua uuden vauvan myötä ja vaatia extrahuomiota, mutta se tasoittuu kyllä.
 
eilen en oikein pärjännyt ja tänään menee hyvin toistaiseksi..suhde esikoiseen hiemän kärsinyt kun tämä kakkonen ollut mahdoton sylivauva ja itkuinen.. riippuu päivästä ja erityisesti omasta vireystilasta..

Voimia..muutaman kuukauden päästä et oikein enää edes muista näitä aikoja, kun kuljet kuin horroksessa yöstä päivään ja päivästä yöhön..voi elämä kuika mua silloin väsytti ja itketti..toivottavasti teillä menee paremmin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Hyvin olen pärjännyt, alku oli tietysti kinkkistä, mutta äkkiä se rutinoituu ja rytmi löytyy. Kyllä se siitä! :hug:

Meillä esikoinen oli 11,5 kk kun kuopus syntyi ja kädet oli täynnä töitä. Sulla esikoinen kuitenkin jo vanhempi ja jo omatoiminen, alkuun tietysti saattaapi taantua uuden vauvan myötä ja vaatia extrahuomiota, mutta se tasoittuu kyllä.

Meillä tulee pienille ikäeroa 1v1kk :o Pelottaa pikkasen :ashamed:
 
Kyllä se siitä, ihan varmasti.
Hetki menee että arki alkaa rullaamaan, mutta varmasti pärjäät hienosti ja kuukauden päästä et edes muista miettineesi pärjäämisiä :hug:

Meille tulee pian viides lapsi ja kyllä siinä aina hetki menee ennen kuin arjen saa rullaamaan isyysloman jälkeen.
 
Meillä suunnilleen samalla ikäerolla lapset, noin3½ v. Aivan alussa pärjäsi parhaiten. Esikoinen tosin kiltti lapsi mutta raskas hoidettava, koska on aina olllut sellainen, että yksin ei ole yhtään, aina oltava vieressä, ja tuo alkaa käymään siinä vaiheessa raskaaksi, kun ei enää ole ainoa lapsi. Kun pitäisi jaksaa toinenkin hoitaa ja viihdyttää...

Mutta siis alussa pärjäsin parhaiten, kun vauvasta ei oikeastaan vielä "haittaa" isommalle, ei liikkunut itse, eikä rikkonut esikoisen tekemiä juttuja, kun vauva nukkui monet päiväunet. Jäi aikaa touhuta isomman kanssa. Eikä vauva ainakaan meillä tuottanut pyykkiä eikä tiskiä kuten isommat itse syövät lapset. Joten kotitöitä alussa vähemmän.

Myöhemmin raskaampaa, mutta tämä on vain minun kokemus.

 
Yllättävän hyvin arki lähti menemään kun mies lähti töihin isyysloman jälkeen. Meillä tosin minä kotiuduin ennen kuopusta (jäi vielä sairaalaan teholle minun päästessä kotiin) ja epäilen sen lieventäneen esikoisen suhtautumista vauvaan. Esikoinen oli toisen syntyessä himpun alle 2v. Kovasti vaan olen kehunut esikoista kun on ollut kiltti ja auttanut kun pyydän ja heti kun vaan on tullut tilaisuus olla kahden hänen kanssaan niin olen myös ollut. Kun imetin vauvaa niin esikoinen kömpi kirjapinon kanssa viereen ja samalla luettiin niitä. Kyllä sitä vain keinot keksi että päivät sujuivat hyvin, varsinkin kun vauva vaati aikatavalla huomiota. Nyt on jo 9kk kulunut kahden kanssa ja näin jälkeenpäin kun miettii niin yllättävän helppoa todellakin on ollut. Tosin univelkaa on, kun niinhän siinä käy että kun toinen nukkuu hyvin yöllä niin toinen on levoton. Mutta vaikka hyvin on mennytkin niin tällä hetkellä en edes haaveile kolmannesta lapsesta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jarna36:
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Hyvin olen pärjännyt, alku oli tietysti kinkkistä, mutta äkkiä se rutinoituu ja rytmi löytyy. Kyllä se siitä! :hug:

Meillä esikoinen oli 11,5 kk kun kuopus syntyi ja kädet oli täynnä töitä. Sulla esikoinen kuitenkin jo vanhempi ja jo omatoiminen, alkuun tietysti saattaapi taantua uuden vauvan myötä ja vaatia extrahuomiota, mutta se tasoittuu kyllä.

Meillä tulee pienille ikäeroa 1v1kk :o Pelottaa pikkasen :ashamed:

Kyllä se hienosti menee! Meillä kuopus itki kaiken hereilläoloaikansa ekat 3-4 kk, se oli rankkaa, mutta jos tuota ei olisi ollut, kaikki olisi mennyt hienosti! Ei mitään mustasukkaisuuskuviota tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä suunnilleen samalla ikäerolla lapset, noin3½ v. Aivan alussa pärjäsi parhaiten. Esikoinen tosin kiltti lapsi mutta raskas hoidettava, koska on aina olllut sellainen, että yksin ei ole yhtään, aina oltava vieressä, ja tuo alkaa käymään siinä vaiheessa raskaaksi, kun ei enää ole ainoa lapsi. Kun pitäisi jaksaa toinenkin hoitaa ja viihdyttää...

Mutta siis alussa pärjäsin parhaiten, kun vauvasta ei oikeastaan vielä "haittaa" isommalle, ei liikkunut itse, eikä rikkonut esikoisen tekemiä juttuja, kun vauva nukkui monet päiväunet. Jäi aikaa touhuta isomman kanssa. Eikä vauva ainakaan meillä tuottanut pyykkiä eikä tiskiä kuten isommat itse syövät lapset. Joten kotitöitä alussa vähemmän.

Myöhemmin raskaampaa, mutta tämä on vain minun kokemus.
Ja siis minulla ei ollut vaihtoehtoja, mies oli vasta aloittanut työt uudessa paikassa, ei pitänyt isyyslomaa. Pakko oli olla yksin, eikä muitakan tukiverkkoja.

 
meillä esikoinen 1v 4kk ja vauva 6vk, pärjäähän sitä kun ei ole vaihtoehtoja ;) Vaikka välillä meinaa pää hajota kun kumpiki itkee kuorossa. Vauva ollut itkuinen ja esikoinen tietenkin haluaa yhtäaikaa syliin, vaikka ennen ei juuri sylissä istuskellut. Joskus vaan vauvakin joutuu odottamaan, kun ei viihdy muutamaa minuuttia pitempään missään itsekseen ja toiselta on pestävä kakkoja yms. Meillä esikoinen ei osaa vielä edes lusikoida puuroa itse suuhunsa. Välillä pitää korvata puurot leivällä ym. jonka se pystyy itse syömään.
 
Hyvin sä tuut pärjään jos mä pärjään nyt 3.5 ja 11kk ikäisten kans (siis aina pärjännyt). meillä vielä mies reissuhommissa eli arjet pyöritän kotia yksin. Kieltämättä nyt kun neiti alko käveleen ja kiipeileen jokapaikkaan, tuntuu etten pärjää (lue kerkiä/jaksa jokapaikkaan). Tää taitaa olla pahin vaihe :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä suunnilleen samalla ikäerolla lapset, noin3½ v. Aivan alussa pärjäsi parhaiten. Esikoinen tosin kiltti lapsi mutta raskas hoidettava, koska on aina olllut sellainen, että yksin ei ole yhtään, aina oltava vieressä, ja tuo alkaa käymään siinä vaiheessa raskaaksi, kun ei enää ole ainoa lapsi. Kun pitäisi jaksaa toinenkin hoitaa ja viihdyttää...

Mutta siis alussa pärjäsin parhaiten, kun vauvasta ei oikeastaan vielä "haittaa" isommalle, ei liikkunut itse, eikä rikkonut esikoisen tekemiä juttuja, kun vauva nukkui monet päiväunet. Jäi aikaa touhuta isomman kanssa. Eikä vauva ainakaan meillä tuottanut pyykkiä eikä tiskiä kuten isommat itse syövät lapset. Joten kotitöitä alussa vähemmän.

Myöhemmin raskaampaa, mutta tämä on vain minun kokemus.
Ja siis minulla ei ollut vaihtoehtoja, mies oli vasta aloittanut työt uudessa paikassa, ei pitänyt isyyslomaa. Pakko oli olla yksin, eikä muitakan tukiverkkoja.

Toisaalta auttoi myös oma asennoituminen. Ajattelin, että tämän raskaammaksi ei voi elämä mennä. Nyt kun jaksaa vähän aikaa. Kun jos jostain syystä (vahinko?) tulisi kolmas lapsi, kaksi vanhinta voisi joskus olla keskenään eikä kaikki viihdytys olisi minun selkänahasta, vaan voisi keskittyä joskus vauvaan. Ja tietysti mitä enemmän lapsia, niin sitä enemmän seuraa toisistaan?

Tosin nyt meillä lapset ovat koko ajan toistensa kimpussa ja yrittävät suunnilleen tappaa toisensa. (kesälomalla koko ajan yhdessä, ehkä tylsistymistä). Joten ei ole vielä helpottanut tuo elo kahden lapsen kanssa, vaikka isompi onkoulussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla on vastasyntynyt ja kolmivuotias, ja mies on nyt isyyslomalla. Pelkään, miten tulen ikinä selviämään päivistä näiden kahden lapsen kanssa. Vanhempi lapsista varsinkin on sellainen jukuripää ja kiukkupussi, että oksat pois. Nyt isä on ollut enempi esikon kanssa mun keskittyessä vauvaan. Mutta miten pärjään kun isä menee takaisin töihin?!

Kuulosti niiiiin tutulta... Itse mietin ensin, että esikoinen olisi puolipäivähoidossa (oli myös 3), mut hoidossa suositeltiin lämpimästi kokopäivähoitoa, eikä kyllä päivääkään kaduttu tuota päätöstä.
 
Hyvin pärjäsin mäkin, varsinkin alussa. Hermo alko olla tiukalla vasta kun nuorempi lähti liikkumaan, on ollu "normaalia" :whistle: vilkkaampi ipana. Meillä oli kyllä esikoinen päiväkodissa, neljä tuntia kolmesti viikossa kun pihapiirissä ei ollut ainuttakaan kaveria, se helpotti mun hommia vähäsen.
Nyt kun nuorempikin on jo kolme (ja vanhempi kuusi) , elämä on ihan juhlaa :D Ja koko ajan helpottaa...
 

Similar threads

S
Viestiä
51
Luettu
1K
Aihe vapaa
Keittiönoita
K
L
Viestiä
21
Luettu
398
V
M
Viestiä
2
Luettu
301
Aihe vapaa
MustaEnkeli
M

Yhteistyössä