Miten te pienten lasten äidit jaksatte..?

["hermoheikko"]

Joka aamupäivä pyrin lähtemään johonkin kahden (8kk ja 2,5v) lasten kanssa. Mennään joko ulkoilemaan, perhekerhoon tai muskariin tai kaupoille. Väsyttää ainainen lähteminen ja hirveä hulabaloo minkä se saa aikaan. Miljoona asiaa tehtävänä ennen kuin lähteä, pukemiset, vaipan vaihdot, pissatukset, ym ym. Ja vielä uhmaikäinen temppuilee aina lähtiessä. Ei halua käydä pissalla, ei pukea jne. Ois vaan niin paljon helpompaa jäädä kotiin, mut tähän asti oon lähtenyt.

Hermoja kysyvää toimintaa on ja mulla on tästä työnpaljoudesta johtuen "vähän" hermot kireällä. Harmittaa kun tulee tiuskittua vanhemmalle liian usein . Tänään ajattelin, että ihanaa kun menen töihin keväällä eikä mun tarvi joka aamu keitellä puuroja, pyyhkiä pöytiä ja kaatuneita maitoja jne. Tää on kyllä ehdottomasti ollut elämäni raskainta aikaa, vaikka paljon on jo koettu kun ikää 40 ja risat. Oisko vinkkejä millä sais lehmän hermot?

 

[Kumipuu]

rauhottavilla? no ei mutta eihän sun mikään pakko ole joka päivä raahautua minnekkään jos se on stressavaa. Ei ne lapset siihen kuole vaikka joku päivä oltaisiin ihan vaan kotona. Ja oma suhtautuminen kaikkeen vaikuttaa tosi paljon.

 

["vieras"]

Löysää vähän sitä pipoasi, ei sitä nyt joka päivä tarvi lähteä ja jos ei vaikka kerho huvitakaan voihan sitä mennä ekstemporee vaikka shoppailemaan. Meillä on tämä keskiviikko kerhovapaa päivä ja tenavat on vielä yövaatteilla kun ei niitä huvittanut pukea ja ollaan siivottu leikkihuonetta ja muuta mukavaa. Eikä sitä nyt aina tarvi niin tiptop olla ja olen itekki muuten pian 40v että tässäkin iässä huusholli saa ihan luvalla olla joskus räjähtänyt.

 

["vieras"]

no älkää menkö, ei aina ole pakko.
oma asenne ja se ettei ota kaikkea niin tosissaan ja ole kaikessa niin ehdoton, auttaa pitkälle.

nuorempanan jaksaa/jaksoi paremmin, se on vaan fakta ainakin mun kohdalla.

 

[-k-]

lehmän hermot?!?!?no varmaanauttais ainakin se ettet joka ikinen aamu oo jonnekin menossa,eikö se pelkkä ulkoilu riittäis?Mulla on kotona kolme pientä(+2pikkukoululaista):3v3kk,2v ja 8kk ikäiset ja meille kyllä riittää kun kerran viikossa kerhossa käydään ja toisena aamuna sit hyvän ystäväni luona7hän t ulee meille lapsineen.sit aamuisin ulkoilua.
minun hermot pitää kutakuinkin kasassa tuo säännöllinen päivärytmi(jota ei kuitenkaan orjallisesti noudateta)

 

["eräs"]

Mulla ei enää oo tuon ikäisiä, mutta ymmärrän hyvin mistä puhut ap! Aikanaan mulla oli 1½v ja vauva, sittemmin 2½v ja 1v ikäinen. Hulabaloota oli, muistan. Mutta muistan senkin, ettei me joka päivä lähdetty jonnekin, vaan sitten enemmän illalla, kun mies tuli kotiin. Ehkä 2-3 kertaa viikossa ulkoilimme, kesällä kyllä joka päivä, mikä olikin helpompaa kuin talvella.

-Älä aikatauluta viikkoasi liian tiiviiksi, jätä vapaita päiviä viikkoon
-Älä vertaa itseäsi ja lapsiasi muihin, se ei kannata
-Koeta tehdä lapsille lähdöstä hauskaa, esim. houkuttele 2½v siten, että pääsette pulkkamäkeen/kerhoon tai mikä kiva juttu sitten onkaan tiedossa.
-Kestä sisulla vauvan itkeminen ja kitinä. Pukeminen ei ole hauskaa, tee se ripeästi ja varmasti maanittelematta sitä 8kk ikäistä
-LUOTA ITSEESI! =)

 

["hermoheikko"]

Sitä pipon löysyttämistä pitäis opetella. En vaan osaa olla, jos tiskit on laittamatta tai jotain lojuu lattioilla silloin, kun johonkin lähdetään. Sängyt pitää olla petattuna heti ylösnoustessa tai muuten menee koko aamu piloille. Oon entistä kireämpi, jos koti on räjähtämispisteessä. Olen ihan kaavoihin kangistunut ja, jos kaikki ei mene suunnitellusti, tuntuu etten osaa enää toimiakaan. Ja kaikki ei todellakaan mene suunnitellusti aina kahden pienen kanssa. Mulla menee niin paljon aikaa ja energiaa kodinhoitoonkin että ei tosikaan. Nostan niin hattua niille äideille, joilla ei hermo tunnu koskaan menevän ja jotka ehtivät lastenhoidon ohella tehdä sitä sun tätä, esim. leipoa jne.

 

["tinttamari"]

Hyvin koin jaksavani itse silloin 10 vuotta sitten kolmen pienillä ikäeroilla syntyneiden kanssa. Nyt ihmettelen jälkeenpäin, että miten jaksoinkin silloin ja ehdin tekemään kaikki askareet kotonakin. Nyt ei ole kuin 1 käärö ja tuntuu, että päivän jälkeen on ihan puhki vaikka vauveli on tosi rauhallinen. Ikäkö tässä tehtävänsä tekee? Välillä saa väsyttää ja ei kerta kaikkiaan joka päivä tarvitse lähteä minnekään, jos ei jaksa tai huvita.

Onko sinulla aikaa itsellesi? Käy jossain ilman lapsia, virkistää kummasti ja jaksaa taas paljon paremmin.

 

[Jehnny Tightlips]

Pakkohan ei ole tietysti lähteä. Kannattaa suosia kohteita, jotka ovat lähellä, leikkipuistot, muskarit tai mitkä nyt sitten teillä on. Kauppakeskuksiin korkeintaan kerran viikossa lasten kanssa. Sanoisin, että rytmin pitäminen auttaa itseäkin.

 

[10kk ja 3v]

Tiedän mitä tarkoitat. Ei vinkkejä, ei mene paremmin itselläkään. Sori.

 

[hr]

Mulla 2,5v ja 1v ja me ulkoillaan usein ruuan jälkeen kun laitan 1v:n päikkäreille vaunuihin, niin 2,5v.n kanssa touhutaan pihassa.. 1v kun tahtoo väsähtää ja kyllästyä, kun ei kunnolla pysty kävelemään tuossa lumessa. Aamulla noustaan monesti vasta 9 aikaan niin tykkään et aamut on rauhallisia, eikä niin et on heti hirvee hönkä ja kiire jonnekin.

 

["vieras"]

Hermojahan se kiristi, onneksi omat lapseni ovat jo 2 ja 4v. Ulkoilemaan kannattaa lähteä joka aamu, että saa isompi energiaansa purettua, mutta muut menot kannattaa vähentää 1-2 aamupäivään viikossa. Ei sitä ikuisuuksia tuota vaihetta kestä, koko ajan helpottaa, kun lapset kasvaa isommiksi ja omatoimisemmiksi. Tsemppiä! Lehmänhermoja en minäkään onnistunut kasvattamaan, mutta kannattaa yrittää ottaa itselle omaa aikaa esim. iltaisin ilman lapsia, ja lähteä silloin vaikkapa lenkille lepuuttamaan hermoja.

 

["vieras"]

[QUOTE="hermoheikko";22573006]Sitä pipon löysyttämistä pitäis opetella. En vaan osaa olla, jos tiskit on laittamatta tai jotain lojuu lattioilla silloin, kun johonkin lähdetään. Sängyt pitää olla petattuna heti ylösnoustessa tai muuten menee koko aamu piloille. Oon entistä kireämpi, jos koti on räjähtämispisteessä. Olen ihan kaavoihin kangistunut ja, jos kaikki ei mene suunnitellusti, tuntuu etten osaa enää toimiakaan. Ja kaikki ei todellakaan mene suunnitellusti aina kahden pienen kanssa. Mulla menee niin paljon aikaa ja energiaa kodinhoitoonkin että ei tosikaan. Nostan niin hattua niille äideille, joilla ei hermo tunnu koskaan menevän ja jotka ehtivät lastenhoidon ohella tehdä sitä sun tätä, esim. leipoa jne.[/QUOTE]

Ei sellasia äitejä olekaan joilla ei koskaan mene hermot, se on vaan kulissia eikä omia heikkouksia tunnusteta.

 

[10kk ja 3 v]

Niin mun hermoja ehkä kiristää myös "hieman" se, että nuorempi herää meillä 5.30.

Joka. Ikinen. Aamu.

 

["eräs"]

mennä ja ulkoilla voi iltaisinkin. Ei ole pakko rytmittää kaikkea ennen lounasta. Usein päiväunien jälkeinen aika tai päivällisen jälkeinen aika on loistavaa lasten jaksamisen suhteen! (ainakin meill)

 

["hermoheikko"]

Tiedän mitä tarkoitat. Ei vinkkejä, ei mene paremmin itselläkään. Sori.

Tuo lohdutti kyllä kaikkein parhaiten . Vertaistuki on paras tuki..

 

[äetee]

Mulla on nyt 5v, 3v ja 2v lapset ja olen viimeisilläni raskaana. Mun mielestä myös ongelma on tuo ainainen lähteminen. Tuon ikäiset kuin sulla ei tarvitse niitä muskareita ja perhekerhoja, ainakaan tuollaista määrää. Pian huomaat, että lapsetkin kasvavat stressaantuneiksi ja ahdistuneiksi, kun näkevät sinulta esimerkin. Meillä ei ole koskaan lähdetty kotoa oikeastaan mihinkään, ollaan nautittu toistemme seurasta ja kiireettömistä päivistä. Sitten vasta kun hommat on näyttänyt siltä, että voidaan lähteä hyvillä mielin, niin ollaan lähdetty vaikkapa kesällä rannalle tai kaverille kylään. Minä rakastan pikkulapsiaikaa, kun olen oikeasti ainoa (isän ja ehkä isovanhempien) lisäksi joita lapsi tarvitsee lähelleen. Nyt kun tuo 5,5v alkaa jo ymmärtää kaverihommia, niin sitten sille olen järjestänyt harrastuksia, mutta niitäkin hyvin hyvin maltillisesti.

Nyky-yhteiskunta johon meidän lapset kasvaa on hurjan suorituskeskeinen ja kiireinen. Miksi lapsena ei sentään saisi olla rauhassa siltä kaikelta?

 

["hermoheikko"]

[QUOTE="eräs";22573058]mennä ja ulkoilla voi iltaisinkin. Ei ole pakko rytmittää kaikkea ennen lounasta. Usein päiväunien jälkeinen aika tai päivällisen jälkeinen aika on loistavaa lasten jaksamisen suhteen! (ainakin meill)[/QUOTE]

Päiväunien jälkeen välipalan anto vie oman aikansa eikä siinä sitten ehdi ulos, kun alkaa päivällisen laittaminen. Päivällisen jälkeen taas tiskit koneeseen ja keittiö puhtaaks, usein klo on jo 18 ja meillä se on jo liian myöhäinen aika ulosmenoon. Iltapuuro on nimittäin klo 19 ja kylvyt yms. Nukkumaan menevät klo 20. Ja omaa aikaa mulla on klo 20.30 jälkeen, jokatoinen päivä menen salille ja siellä saa treenailla useimmiten ihan itsekseni johtuen myöhäisestä ajankohdasta. Mies tulee töistä klo 18.30-19,30, joten eipä paljon apua hänestäkään kotitöissä yms. No eipä auta kun jaksaa vaan ja yrittää purra hammasta!

 

["vieras"]

Mulla on nyt 5v, 3v ja 2v lapset ja olen viimeisilläni raskaana. Mun mielestä myös ongelma on tuo ainainen lähteminen. Tuon ikäiset kuin sulla ei tarvitse niitä muskareita ja perhekerhoja, ainakaan tuollaista määrää. Pian huomaat, että lapsetkin kasvavat stressaantuneiksi ja ahdistuneiksi, kun näkevät sinulta esimerkin. Meillä ei ole koskaan lähdetty kotoa oikeastaan mihinkään, ollaan nautittu toistemme seurasta ja kiireettömistä päivistä. Sitten vasta kun hommat on näyttänyt siltä, että voidaan lähteä hyvillä mielin, niin ollaan lähdetty vaikkapa kesällä rannalle tai kaverille kylään. Minä rakastan pikkulapsiaikaa, kun olen oikeasti ainoa (isän ja ehkä isovanhempien) lisäksi joita lapsi tarvitsee lähelleen. Nyt kun tuo 5,5v alkaa jo ymmärtää kaverihommia, niin sitten sille olen järjestänyt harrastuksia, mutta niitäkin hyvin hyvin maltillisesti.

Nyky-yhteiskunta johon meidän lapset kasvaa on hurjan suorituskeskeinen ja kiireinen. Miksi lapsena ei sentään saisi olla rauhassa siltä kaikelta?

Mulla ei oma pää kestäisi jatkuvaa kotona nysväämistä. Ennemmin stressaan niitä kotoa lähtemisiä.

 

[hr]

[QUOTE="hermoheikko";22573118]Päiväunien jälkeen välipalan anto vie oman aikansa eikä siinä sitten ehdi ulos, kun alkaa päivällisen laittaminen. Päivällisen jälkeen taas tiskit koneeseen ja keittiö puhtaaks, usein klo on jo 18 ja meillä se on jo liian myöhäinen aika ulosmenoon. Iltapuuro on nimittäin klo 19 ja kylvyt yms. Nukkumaan menevät klo 20. Ja omaa aikaa mulla on klo 20.30 jälkeen, jokatoinen päivä menen salille ja siellä saa treenailla useimmiten ihan itsekseni johtuen myöhäisestä ajankohdasta. Mies tulee töistä klo 18.30-19,30, joten eipä paljon apua hänestäkään kotitöissä yms. No eipä auta kun jaksaa vaan ja yrittää purra hammasta![/QUOTE]

Miten kauhean pitkää päivää miehes tekee, vai meneekö aamusta myöhemmin töihin? Tarviiko kaiken olla niin tiptop päiväruuan jälkeen, jos vaan syönnin päälle lähtisitte ulos, niin ehtisitte puoli seittemäksi sisälle takasin, ja sit voi iltapuuroa laitellessa siivoilla keittiötä tms. kun miehes on lasten kanssa?

 

["vieras"]

[QUOTE="hermoheikko";22573118]Päiväunien jälkeen välipalan anto vie oman aikansa eikä siinä sitten ehdi ulos, kun alkaa päivällisen laittaminen. Päivällisen jälkeen taas tiskit koneeseen ja keittiö puhtaaks, usein klo on jo 18 ja meillä se on jo liian myöhäinen aika ulosmenoon. Iltapuuro on nimittäin klo 19 ja kylvyt yms. Nukkumaan menevät klo 20. Ja omaa aikaa mulla on klo 20.30 jälkeen, jokatoinen päivä menen salille ja siellä saa treenailla useimmiten ihan itsekseni johtuen myöhäisestä ajankohdasta. Mies tulee töistä klo 18.30-19,30, joten eipä paljon apua hänestäkään kotitöissä yms. No eipä auta kun jaksaa vaan ja yrittää purra hammasta![/QUOTE]

Laita ruokaa isompia satseja kerralla, samaa ruokaa voi syödä 2x päivässä ihan hyvin, niin ei mene aikaa joka päivä ruuan laittoon. Tiskit ehtii koneeseen lasten nukkumaan menon jälkeenkin, niin ehitte toiseen ulkoiluun tai muuhun oleiluun iltapäivästäkin.

 

[Kerpele]

Jaa... emmä tiiä Me mennään vaan päivästä toiseen ja otetaan tilanteet ssellasina kun ne on.. Lapset 1v3kk ja 2v3kk.

 

[Beep]

Paras neuvo: Älä ole niin ankara itsellesi.

Koska kun olet, olet kireä ja lapset kärsii. Kun teet asiat niin että itsekin tykkäät, lapset saa iloisen jaksavan äidin ja niilläkin on turvallista ja mukavaa.

Ja tämä on ihan koettu omakohtaisesti, lapset uhmaa vähemmän kun ne huomaa et äiti on mukavalla päällä.

 

["eräs"]

Lasten kanssa ei voi olla liian pedantti. Tistit saa odottaa iltaan, siihen, että lapset jo nukkuu. Ulkoilu klo 18 ei ole liian myöhäistä, kun teet puuron etukäteen vaikka samalla kun teet lounaan. Laita puuro odottamaan jääkaappiin ja pikainen lämmitys sitten illalla. Ehditte ulkoilla tunnin! Miksi ruokailut kestää noin kauan? Vai meneekö siinä ruan tekemisessä liikaa aikaa? Suuret annokset ja syötte pariin kertaan siitä. Aika työläs päivä on kyllä, jos teet kaiken erikseen. Esim. aamupuusoa voi tehdä sen verran suuren satsin, että siitä riittäää välipalalle ja iltapalalle.

 

[?]

[QUOTE="vieras";22573151]Mulla ei oma pää kestäisi jatkuvaa kotona nysväämistä. Ennemmin stressaan niitä kotoa lähtemisiä.[/QUOTE]

No eikö joku kultainen keskitie voisi sopia? Ja tosiaan muista, että ketä varten lähdette.... lapsia vai sua? Ei ole oikein jos lapset alkaa ressaantua lähtemisistä joita eivät itse edes tarvitse!!