Miten te reagoitte/mitä ajattelette, jos kuulette että uudella tuttavuudella on sairas lapsi?

[mami]

kyl jos tosiaan haluaa kaveriksi ei tommoiset asiat pitäisi hetkauttaa,mä varmaan mietin kelle kerron,enkä pintapuolisiin ihmisiin edes hae tuttavuutta. Sellaiset jotka ei ole aidosti kiinnostuneita asiasta ei oo mun tuntemisen arvoisia,toisaalta taas olen hakeutunut omanlaistemme seuraan,eli paras tuki ja ymmärrys tulee sieltä jossa on myös koettu kovia.

 

[Kärsäpärstäinen]

Jos ajattelette siis että itse olisitte siinä tilanteessa, että joku uusi tuttava kertoo teille, että lapsessa on jotain "erikoisuutta"

Mua se ei erityisemmin hetkauttaisi kun mä olen 15-vuotiaasta asti ollut tekemisissä lähinnä erityislasten kanssa jos ei satunnaisia päiväkoti ja leikkipuistotöitä lasketa.

Mutta suurimmalla osalla ei ole mitään kokemusta erityislapsista, että useimmille se on jotenkin outo asia.

Itse asiassa silloin kun joku on jotain kommentoinut, niin ne on olleet sellaisia ihmisiä jotka on sitten sanoneet vaikka että mun naapurin lapsella on syöpä tai että mun miehen veljellä on kehitysvammainen lapsi.

Niin, no mä olin itsekin erityislapi joten mä olen tottunut kaikkeen omituiseen Mutta noita mielenkiintoisia suhtautumisia on kyllä tullu nähtyä aika riittävästi... mutta mulle se on täysin käsittämätöntä että sairauksia tai vammoja pidetään niin outoina asioina ja sairaiden tai vammaisten olemassaolo on hyväksyttävää niin kauan kun ne ihmiset on poissa näkyvistä .

ja joo, naapurin lapsella on nenässä herkät verisuonet ja joskus nenästä vuotaa verta, oli kommentti meillepäin :|

 

[vertaistuki rulez]

Mulla on vammainen lapsi ja mun tuttavapiiri koostuu nykyisin lähinnä muista erityislasten äideistä;diagnooseja aika laidasta laitaan.
Itselle vieraasta diagnoosista voidaan kysyä jotain. Aika hyvin me samaa kokeneet tiedetään/vaistotaan toisesta kysymättäkin että mitä voi/saa/pitää kysyä tai tehdä.

 

[PulttiBois]

saanko varovasti kysyä mikä lapsellasi on?

 

[Annuska]

Näin vanhemmiten sitä on tullut aika avoimeksi, sillä kaikkihan on yleisinhimillistä, ja harvoja asioita tarvitsee salata. Harva asia on soveltumaton puheenaiheeksi, varsinkin jos toinen osapuoli on jollakin lailla halukas.

Näin ollen, jos joku itse ottaa puheeksi perheenjäsenensä sairauden, tulkitsen sen avatuksi ja hyväksytyksi puheenaiheeksi. Sairaskin perheenjäsen on perheenjäsen ja vastapuolelle tärkeä. Jos toisella on tärkeä hänen elämänsä osa-alue, niin olisi kummallista olla puhumatta siitä. Ystävällisesti kiinnostunut saa olla.

Elämän osa-alueita, vaikkapa ihmisiä, ei ole syytä vaieta kuoliaaksi. Sepä vasta outoa olisi.

Samantyyppinen linja myös silloin, jos esim. toisen lapsi/puoliso on selvästi sairas tai vammainen. Minusta siitä on lupa keskustella, koska kummallista olisi olla keskustelematta, ja asia on toisenkin elämässä erittäin tärkeä.-

 

[Lunatic]

En kyllä ajattele yhtään mitään.

 

[Cathryn]

En nyt oikein ymmärrä, että miks pitäisi kysellä lapsesta tms. tehdä jotain muuta... Jos kerhossa ollaan, niin siinähän se menee muiden mukana, jos ei näy päälleppäin. Minä en ainakaan kauheesti kysele, tai kyselen jos kyselen saman verran kuin muidenkin "normaalien" lasten äideiltä kyselen heidän lapsistaan.

Kyllä sitä on vaikeeta esim. korvatulehduskierteisen ja vaikeasti allergisen lapsen kanssa, joka meillä on ollu, nyt helpottaa, eikä meiltä kukaan mitään kyselly.

ni.