Miten teidän mielestä kuuluisi jakaa raha-asiat jos perheessä on työssä käyvä mies ja kotona lapsia hoitava äiti?

["vieras"]

Riippuu siitä miten tuo kotona oleminen on sovittu. Jos äiti itse on päättänyt jäädä kotiin, vaikka mies haluaisi vaimon jo töihin niin ei kovin reilua, jos mies joutuu sitten makseleen kaikean. Jos taas molempien toive kotihoidosta niin sitten mies elättää.

 

[ssss]

Itse olen tässä asiassa eri mieltä kuin moni, itse en ikinä voisi elää miehen rahoista riippuvaisena. Kamalaa kun monella on se tilanne ettei voi erota suhteesta rahan takia! Miettikää jos itse olisitte hyvä palkkaisessa työssä ja joutuisitte maksamaan miehennekin menoja koska hänellä itsellä ei ole rahaa.. Muutama vuosi sitten vielä itse opiskelin ja mies sai kuukaudessa nettona melkein 3000 euron palkan, silti maksoin vuokrasta ja kaikista laskuista puolet.. Mies harrasti ja osteli kaikkea, itse en kun rahani menivät laskuihin ja ruokaan, mutta mielestäni se on oikein

 

[Sarjavamma]

Yhteinen elämä, yhteiset rahat. Mä en kyl pysty käsittään sitä, että eletään yhdessä, mutta kummallakin on omat rahat. Meijän taloudessa tästä ei oo tarvinu muutamaa sanaa enempää keskustella, koska se on ihan itsestäänselvyys molemmille, että mun rahat on sun rahat.

 

["Vieras"]

Itse olen tässä asiassa eri mieltä kuin moni, itse en ikinä voisi elää miehen rahoista riippuvaisena. Kamalaa kun monella on se tilanne ettei voi erota suhteesta rahan takia! Miettikää jos itse olisitte hyvä palkkaisessa työssä ja joutuisitte maksamaan miehennekin menoja koska hänellä itsellä ei ole rahaa.. Muutama vuosi sitten vielä itse opiskelin ja mies sai kuukaudessa nettona melkein 3000 euron palkan, silti maksoin vuokrasta ja kaikista laskuista puolet.. Mies harrasti ja osteli kaikkea, itse en kun rahani menivät laskuihin ja ruokaan, mutta mielestäni se on oikein

Onko teillä lapsia?

 

["huomannut"]

Itse olen tässä asiassa eri mieltä kuin moni, itse en ikinä voisi elää miehen rahoista riippuvaisena. Kamalaa kun monella on se tilanne ettei voi erota suhteesta rahan takia! Miettikää jos itse olisitte hyvä palkkaisessa työssä ja joutuisitte maksamaan miehennekin menoja koska hänellä itsellä ei ole rahaa.. Muutama vuosi sitten vielä itse opiskelin ja mies sai kuukaudessa nettona melkein 3000 euron palkan, silti maksoin vuokrasta ja kaikista laskuista puolet.. Mies harrasti ja osteli kaikkea, itse en kun rahani menivät laskuihin ja ruokaan, mutta mielestäni se on oikein

Ymmärrän kantasi, kun lapsia ei vielä ole, että kummatkin maksaa omansa, mutta siinä kohtaa, jos on jo lapsi/lapsia miehen tulee olla jo reilumpi ja maksaa suurimmat osat kuluista, jos tuloterot ovat suuret miehen hyväksi.

 

["Vieras"]

Tuohon yhteen vastaukseen kommentoisin.. Meillä mies opiskeli ja mä kävin töissä ennen lapsia. Kyllä ne rahat ihan yhtä yhteiset silloin oli, kun nytkin. Nyt vaan osat vaihtuneet. Mies elättää ja mä hoidan lapset kotona. Eli ei mitään sun ja mun rahoja!

 

[Tallu -]

Aikoinaan mä hoidin lapset kotona yhteisestä päätöksestä. Meillä oli yhteinen tili, johon molempien rahat tulivat ja sieltä maksettiin laskut ja muut menot. Luonnollisesti miehen tuloista meni taloudenhoitoon suurempi osa, mutta kun päätös hoitaa lapset kotona oli yhteinen, niin näin oli kätevintä menetellä. Kyllähän siinä molemmat vanhemmat joutuvat luopumaan monesta omasta jutusta, mutta priorisointia se on tämä elämä muutenkin. Ja lopulta - aika aikaansa kutakin eli ei se nyt loputtomasti kestä, että isäntä elättää koko perheen.

Miehen kannalta hyviä puolia tässä järjestelyssä meidän kannalta oli se, että hän tiesi millaista hoitoa lapset saavat, ruoka oli valmiina työpäivän jälkeen, pyykit pestynä, koti siivottuna ym. Nyt kun olen itsekin töissä, niin usein joutuu isäntäkin tarttumaan kauhan varteen ja imuriin työpäivän jälkeen.

 

["huomannut"]

Itse olen tässä asiassa eri mieltä kuin moni, itse en ikinä voisi elää miehen rahoista riippuvaisena. Kamalaa kun monella on se tilanne ettei voi erota suhteesta rahan takia! Miettikää jos itse olisitte hyvä palkkaisessa työssä ja joutuisitte maksamaan miehennekin menoja koska hänellä itsellä ei ole rahaa.. Muutama vuosi sitten vielä itse opiskelin ja mies sai kuukaudessa nettona melkein 3000 euron palkan, silti maksoin vuokrasta ja kaikista laskuista puolet.. Mies harrasti ja osteli kaikkea, itse en kun rahani menivät laskuihin ja ruokaan, mutta mielestäni se on oikein

Jos mä olisin kotihoidontuella kotona ja mies saisi 3000e palkkaa ja pitäisi maksaa puolet vuokrista ja kaikista puolet.Mä en edes menisi tuollaiseen suhteeseen. Jos mies vielä ostelisi itselleen ja mä kittuuttaisin.
Olisin jo suhteen alkuaikoina sanonut, että ajatusmaailmat ei kohtaa ja perhettä on turha rakentaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";26172681]Tuohon yhteen vastaukseen kommentoisin.. Meillä mies opiskeli ja mä kävin töissä ennen lapsia. Kyllä ne rahat ihan yhtä yhteiset silloin oli, kun nytkin. Nyt vaan osat vaihtuneet. Mies elättää ja mä hoidan lapset kotona. Eli ei mitään sun ja mun rahoja![/QUOTE]

Yhteisellä päätöksellä yhteiset rahat, tai sitten tulojen suhteessa osallistutaan maksuihin.

Paljon näkee sitäkin että kotiäidit ostavat lapsilleen merkkivaatteita, käyttävät rahaa melko reippaasti kaikkeen sellaiseen ei niin välttämättömään ja perheenisä tekee ylitöitä ja tuo projetitöitä kotiin jotta saa nämä kulut katettua. Eli ei ole reilua sekään että rahat ovat yhteiset, mutta nainen käyttää niitä niin että toinen joutuu ylitöihin.

Jos rahankäyttötavat ovat kovin erilaiset niin sitä "elättäjää" saattaa alkaa toisen tuhlaavaisuus harmittaa. Jokainen perhe neuvottelee varmasti itse mikä on heidän mallinsa asiaan, mutta jos taloudessa on yhteisiä lapsia ja toisella huomattavasti isommat tulot niin 50/50 malli ei minusta ole reilu. Mutta kaikisa tilanteisas eivät myöskään yhteiset rahat ole miehen kannalta reilua, jos itse ansaitsemiaan rahoja ei voi käyttää mihinkään omaan, vaan kaikki raha menee vaimon ja lapsen ylläpitämiseen ja heidän harrastuksiin.

Tajuaakohan kukaan mitä tarkoitin? Eli tilanne riippuu paljon siitäkin mikä perheen taloustilanne on. Joskus voi olla että molemmilta menee kaikki rahat pakollisiin maksuihin.

 

[Madicken04]

Itse olen tässä asiassa eri mieltä kuin moni, itse en ikinä voisi elää miehen rahoista riippuvaisena. Kamalaa kun monella on se tilanne ettei voi erota suhteesta rahan takia! Miettikää jos itse olisitte hyvä palkkaisessa työssä ja joutuisitte maksamaan miehennekin menoja koska hänellä itsellä ei ole rahaa.. Muutama vuosi sitten vielä itse opiskelin ja mies sai kuukaudessa nettona melkein 3000 euron palkan, silti maksoin vuokrasta ja kaikista laskuista puolet.. Mies harrasti ja osteli kaikkea, itse en kun rahani menivät laskuihin ja ruokaan, mutta mielestäni se on oikein

Meillä tuo on ollut kumminkin päin. Tällä hetkellä olen kotiäitinä ja mies töissä. Aikanaan oli toisinpäin, samoin sekin tilanne että mies opiskeli pari vuotta niin että minä omalla palkallani elätin pääasiassa perhettä. Mielestäni tuo oli ihan ok, sekä miehen opiskelut että nuo lasten kotihoidot ovat olleet yhteisiä päätöksiä ja tottakai niissäon tuettu toista. En koe että kumpikaan olisi riippuvainen toisesta ja tämän tuloista, molemmilla om ammatit ja työt millä pärjäisi yksinkin.

Mutta siis paino sillä yhteisellä päätöksellä. Jos mies olisi ollut sitä mieltä että kuopus tulee laittaa 1v päiväkotiin ja minun palata töihin tienaamaan oma osuuteni niin ymmärrän jos hän silloin ei haluaisi tukea päätöstäni jäädä kotiin vielä seuraavaksi vuodeksi. Mutta jos mies om itse kotihoidon kannalla ja haluaa nauttia tämän eduista niin kyllä hänen on myös osallistuttava tämän tukemiseen.

Meillä menee tällä hetkellä niin että itse saan noin kotihoidontuen suuruisen summan kuopuksesta, täyden (ruotsin) hoitotuen yhdestä lapsesta ja lapsilisät kolmesta. Mies oman palkkansa ja täyden hoitotuen yhdestä lapsesta. Molemmat maksavat omat lainansa, mies asumisen ja muut laskut. Minä hommaan lapsille vaatteet ja tarvikkeet ja ostan pääosan ruuista. Mieheltä pyydän tarvittaessa lisää rahaa.

 

["huomannut"]

[QUOTE="vieras";26172713]Yhteisellä päätöksellä yhteiset rahat, tai sitten tulojen suhteessa osallistutaan maksuihin.

Paljon näkee sitäkin että kotiäidit ostavat lapsilleen merkkivaatteita, käyttävät rahaa melko reippaasti kaikkeen sellaiseen ei niin välttämättömään ja perheenisä tekee ylitöitä ja tuo projetitöitä kotiin jotta saa nämä kulut katettua. Eli ei ole reilua sekään että rahat ovat yhteiset, mutta nainen käyttää niitä niin että toinen joutuu ylitöihin.

Jos rahankäyttötavat ovat kovin erilaiset niin sitä "elättäjää" saattaa alkaa toisen tuhlaavaisuus harmittaa. Jokainen perhe neuvottelee varmasti itse mikä on heidän mallinsa asiaan, mutta jos taloudessa on yhteisiä lapsia ja toisella huomattavasti isommat tulot niin 50/50 malli ei minusta ole reilu. Mutta kaikisa tilanteisas eivät myöskään yhteiset rahat ole miehen kannalta reilua, jos itse ansaitsemiaan rahoja ei voi käyttää mihinkään omaan, vaan kaikki raha menee vaimon ja lapsen ylläpitämiseen ja heidän harrastuksiin.

Tajuaakohan kukaan mitä tarkoitin? Eli tilanne riippuu paljon siitäkin mikä perheen taloustilanne on. Joskus voi olla että molemmilta menee kaikki rahat pakollisiin maksuihin.[/QUOTE]


Ymmärrän kantasi ja oman kantani esitin sillä perusteella, että nainen on järkevä rahankäytössä eikä tuhlaa turhia.
Jos mulla olisi mies, joka joutuisi raatamaan hirveästi töissä, jotta saisi mun ostokset katettua, niin kyllä mulla herätyskellot soisi aika pahasti, en tietenkään laittaisi miestäni tuollaiseen tilanteeseen. Itse puhuin normaalista rahankäytöstä, että jos mulla olisi perhe ja hoitaisin lapsia kotona ja miehellä olisi hyvä palkka niin suurin elatusvastuu koko taloudesta olisi miehellä. En ymmärtäisi tässä 50/50 periaatetta, että kaikki menisi puoliksi , kun tuloerot ovat hyvin suuret

 

["vieras"]

Yhteinen elämä, yhteiset rahat. Mä en kyl pysty käsittään sitä, että eletään yhdessä, mutta kummallakin on omat rahat. Meijän taloudessa tästä ei oo tarvinu muutamaa sanaa enempää keskustella, koska se on ihan itsestäänselvyys molemmille, että mun rahat on sun rahat.

Yhteinen taloustili on tosi hyvä juttu mutta olen eri mieltä tästä mun rahat on sun rahat jutusta. Jos teen ylitöitä ja päivystystä yökaudet, silloin kun muu perhe nukkuu niin jotenkin ajattelen että olen ansainnut ne rahat siksi että tein ylimääräistä työtä, ja saan siksi ostaa sillä mitä ikinä haluan.

Jotenkin kummallisena pidän sitä että kun kaikki on yhteistä ja mikään ei ole omaa niin miten silloin säästät johonkin henkilökohtaiseen projektiin, kuten vaikka moottoripyörään? Jos puoliso vaikka ajattelee että niillä rahoilla saa tehtyä keittiörempan?

 

["huomannut"]

[QUOTE="vieras";26172736]Yhteinen taloustili on tosi hyvä juttu mutta olen eri mieltä tästä mun rahat on sun rahat jutusta. Jos teen ylitöitä ja päivystystä yökaudet, silloin kun muu perhe nukkuu niin jotenkin ajattelen että olen ansainnut ne rahat siksi että tein ylimääräistä työtä, ja saan siksi ostaa sillä mitä ikinä haluan.

Jotenkin kummallisena pidän sitä että kun kaikki on yhteistä ja mikään ei ole omaa niin miten silloin säästät johonkin henkilökohtaiseen projektiin, kuten vaikka moottoripyörään? Jos puoliso vaikka ajattelee että niillä rahoilla saa tehtyä keittiörempan?[/QUOTE]

Kaikista hankinnoista pitää keskustella oman perheenkanssa. Mullahan ei ole perhettä, mutta minusta kaikki tehdään oman yhteisen perheen hyväksi. Jopa ne ylityötkin
Toki sinä voit ostaa itsellesi moottoripyörän, mutta noista on hyvä keskustella yhdessä puolison kanssa ja ja jos leivät tuot muutenkin pöytään, uskon, että puolisolle sopii, että seuraavaksi ostetaan sinulle moottoripyörä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";26172736]Yhteinen taloustili on tosi hyvä juttu mutta olen eri mieltä tästä mun rahat on sun rahat jutusta. Jos teen ylitöitä ja päivystystä yökaudet, silloin kun muu perhe nukkuu niin jotenkin ajattelen että olen ansainnut ne rahat siksi että tein ylimääräistä työtä, ja saan siksi ostaa sillä mitä ikinä haluan.

Jotenkin kummallisena pidän sitä että kun kaikki on yhteistä ja mikään ei ole omaa niin miten silloin säästät johonkin henkilökohtaiseen projektiin, kuten vaikka moottoripyörään? Jos puoliso vaikka ajattelee että niillä rahoilla saa tehtyä keittiörempan?[/QUOTE]

Ei yhteiset rahat tarkoita sitä että kaikki pistetään heti sileäksi "kumpi ehtii ensin"-periaatteella. Näistäkin voi keskustella. Ainakin meillä on toiminut ihan hyvin se että kumpikin voi sanoa jos on joku oma projekti johon tarvii säästää ja silloin pistetään sopivasti kuussa sivuun sitä varten. Sama juttu ns yhteisissä asioissa kuten huonekaluissa, kodinkoneissa yms.

 

[Maira]

Itse olen tässä asiassa eri mieltä kuin moni, itse en ikinä voisi elää miehen rahoista riippuvaisena. Kamalaa kun monella on se tilanne ettei voi erota suhteesta rahan takia! Miettikää jos itse olisitte hyvä palkkaisessa työssä ja joutuisitte maksamaan miehennekin menoja koska hänellä itsellä ei ole rahaa.. Muutama vuosi sitten vielä itse opiskelin ja mies sai kuukaudessa nettona melkein 3000 euron palkan, silti maksoin vuokrasta ja kaikista laskuista puolet.. Mies harrasti ja osteli kaikkea, itse en kun rahani menivät laskuihin ja ruokaan, mutta mielestäni se on oikein

Miten ihmeessä raha estää eron?

 

[misStar]

Kun te olitte kimpassa ennen lapsen syntymää niin jaoitteko te sillon kaikki menot tasan? Jos näin on niin turha kai sitä on kuvitella että asia muuttuis lapsen syntymän jälkeen. Ken tämän ketjun lukekoon niin muistakaa sopia (kellä ei ole jo myöhäistä) tästä maksuasiasta ENNEN lapsien syntymää. Itse en henk koht muuttais saman katon alle miehen kanssa joka haluaa elää kuin kämppäkaverit opiskeluaikana jakaen asioita sun ja mun juttuihin.

Me maksettiin kumpikin puolet vuokrasta,omat puhelinlaskut jne. itse, ennen kuin meille tuli lapsi. Ravintolalaskut yms. nyt maksoi kumpi maksoi, ettei niitä nyt puolittamaan alettu....
Mutta nyt kun meillä on lapsi ja olen lapsen kanssa kotona niin mies maksaa lähes kaiken (mä maksan omat puh.laskut, kuntosalin, osan ruoista ym. pientä). Jos mun rahat loppuu niin mies laittaa mun tilille lisää, kyseleekin aina että onhan mulla rahaa...

Eli meillä mennään tilanteen mukaan. Yhteistä tiliä tuskin koskaan hankitaan.. Musta ainakin on kiva että voin tuhlata omat rahani mihin haluan, ilman mitään omantunnontuskia Jokainen perhe tekee niinkuin parhaakseen näkee. Ja vaikka meillä isommat jutut (vuokrat,lomamatkat jne.) maksetaankin puoliksi niin ei me nyt silti mitään esim. lapsen takkia makseta puoliksi jne. että kuitenkin joku järki.
Meillä ei ole ikinä riidelty rahasta joten miksi muuttaa meille toimivaa systeemiä

 

[Nalkuttava Talonmies]

Meillä on erilliset rahat ja näin tulee olemaan aina. Olemme solmineet myös avioehdon, jolla omaisuudet tulevat olemaan aina erillisiä. Raha ja rakkaus eivät ole sama asia

Käytännössä kotiäitiys ja isyys on hoidettu kompensaatiolla meillä. Velvollisuudet ovat kotonaollessa ihan samat kuin ennenkin (ei, en todellakaan maksa mieheni lainoja hänen ollessaan kotona) ja lapsilisät eivät ole mitään äidin palkkaa - meillä ne ovat yhteisiä, koska yhdessä vastaamme lapsen kuluja. Kompensaatio lasketaan suhteessa menetettyyn palkkaan - siitähän kotiin jäävä on luopunut. Myöskin kotiinjääminen on oltava yhteinen päätös, en suostu kompensoimaan esim ikuista koti-isää. Jos kotonaolijalla ei rahat riitä, niin sitten hänen on mentävä takaisin töihin ellei toisen mielestä kotonaolo ole niin tärkeätä että sitä pitää erityisesti lisää kompensoida.

 

[Sarjavamma]

[QUOTE="vieras";26172736]Yhteinen taloustili on tosi hyvä juttu mutta olen eri mieltä tästä mun rahat on sun rahat jutusta. Jos teen ylitöitä ja päivystystä yökaudet, silloin kun muu perhe nukkuu niin jotenkin ajattelen että olen ansainnut ne rahat siksi että tein ylimääräistä työtä, ja saan siksi ostaa sillä mitä ikinä haluan.

Jotenkin kummallisena pidän sitä että kun kaikki on yhteistä ja mikään ei ole omaa niin miten silloin säästät johonkin henkilökohtaiseen projektiin, kuten vaikka moottoripyörään? Jos puoliso vaikka ajattelee että niillä rahoilla saa tehtyä keittiörempan?[/QUOTE]

Mmm.. Jos mies tahtoo moottoripyörän, niin se ostetaan, mikäli siihen on varaa. Ei siinä lasketa, että kumman rahoista se ostetaan. Jos mä tahdon keittiöremontin, niin se tehdään jos siihen on varaa. Jos on kaks isompaa hankintaa päällekkäin, niin yhdessä sit mietitään, että kumpiko hankitaan ensin. Jos johonkin säästetään rahaa, niin ne säästetään yhdessä. Jos mun palkasta menee vaikka 100€/kk säästöön miehen mottoripyörää varten, niin siinähän menee. En mä ajattele, että pyörä on mun, kun mä oon sen eteen rahat tehny. Pyörä on sen, jolle se ostetaan. Meille raha on välttämätön paha, jota vaan yksinkertasesti on oltava. Ja meillä on kyllä omat tilit, mutta kummallakin on kummankin tunnukset ja rahaa nostellaan siltä tililtä kummalla sattuu oleen rahaa.

Nii ja noista ylitöistä viel. Meijän perheessä ylitöistä tullu lisäraha on lisäraha meijän perheelle.

 

["poikia3"]

Niimpä. Mies patistaa mua töihin jatkuvasti, vaikka minulla alkaisi opiskelut syksyllä todennäköisesti. En saa töitä mitkä hyödyttäisi meitä taloudellisesti, koska tekisin iltaa, lapselle on pvkotipaikka elokuuksi varmistettu. Eli iltatöissä tienaisin suunnilleen saman verran mitä nyt saan. Musta tuntuu että tää tilanne ei ratkea muutakun eroamalla enää tässä vaiheessa... En jaksa enää kuunnella etten muka tee yhtään mitään rahojeni eteen ja mies muka maksaa kaiken, helpommalla pääsee kun elän lapsen kanssa kahden toimeentulotuella siihen saakka kun koulu alkaa.

Mun mielestäni on yksinkertaisesti niin, että perhe tekee ratkaisunsa yhdessä, myös päätöksen hoitovapaasta. Jos äiti yksin päättää jäädä hoitovapaalle, hän elättää silloin saamallaan kotihoidontuella ensisijaisesti perhettä, maksaa laskuja, vuokraa ja ostaa ruokaa. Mikäli päätös tehdään yhdessä, tilanne on toinen, silloin menot jaetaan tulojen suhteessa.

Iltatöitä tekemällä saisit hoitaa lapsesi itse, saisit myös kotihoidontukea ja lisäksi palkkatuloja.

 

[Leenuliinukka]

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä, jos jompikumpi on yhteisestä sopimuksesta kotihoidontuen varassa kotona hoitamassa lapsia, rahat on yhteiset. Mutta se kotiin jääminen tosiaan tulisi sopia yhdessä. Toinen jos tekee raskasta työtä ja tienaa paljon, voi kokea tilanteen epäreiluksi, jos on sitä mieltä, että toinenkin voisi mennä töihin ja lapset hoitoon. Nää asiat ei oo helppoja ja olisikin hyvä, että asiat keskusteltaisiin ennen lasten tekoa.

Meillä mä oon kotona, koska molemmat halutaan, että lapsi saa olla vähintään 2-vuotiaaksi asti kotihoidossa. Ja rahat on yhteiset.

 

[-]

Mielestäni olisi toki ihanteellisinta, jos minulla olisi mieheni kanssa yhteiset rahat, mutta se ei sovi meille. Minä yritän säästää ja miehellä polttaa viimeinenkin euro taskussa niin paljon, että se on käytettävä. Kaikin puolin muuten mieheni on aivan täydellinen minulle.
Hän tienaa enemmän ja syö enemmän joten hän maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Maksaa varmaan vielä enemmän, kun jään hoitovapaalle ja tuloni taas tippuvat. Rahaa jää säästöön, koska tilitän mieheltäni kuukausittain vähän enemmän, kuin on tarpeellista, eikä hän tiedä siitä, että meillä on säästöjä.
Kadehdin niitä, joilla mennään periaatteella yhteiset rahat. Meillä se ei vaan toimi.

 

["vieras"]

Meillä on aina ollut omat tilit, yhteinen säästötili jonne molemmat ovat laittaneet rahaa oman maksukyvyn ja omantunnon mukaan. Säästötililtä ollaan tehty isommat remontit ja ostokset. Vaikka meillä on omat tilit (en koskaan suostuis pelkästään yhteiseen tiliin), niin talous meillä on aina ollut yhteinen ennen lapsia ja lasten jälkeen. Silloin kun minä olin töissä, maksoin suurimmat menot esim. autot, veneet, mökit yms. Nyt kun olen kotona yhteisellä päätökselle, tuloni ovat yhden lapsen lapsilisä ja kotihoidontuki, niin mieheni maksaa asuntolainan, yms. asuntoon liittyvät menot, vakuutukset, lapsen sairaskulut, 90% ruoka menoista, minä maksan oman puhelinlaskun, lapselle vaatteet ja osan ruuasta. Eikä oikeastaan koskaan ole tarvinnut edes asiasta enempiä keskustella, lasten teko on ollut yhteinen päätös kuten myös minun kotiin jääminen.

Mä en näe, että mieheni pitäis mulle erikseen maksaa siittä että olen kotona tai mun pitäis saada joka kuukausi muutama satanen omiin menoihini, jos mulla on jotain menoa niin säästän sitten sitä varten. Muutoinkin olen aikasta pihin sorttinen näin kotona ollessani, joten tili mulla ei vielä kertaakaan ole mennyt tyhjäksi tai en olisi voinut jotain itselleni ostaa koska rahaa ei ole ollut.

 

["ummelwalad"]

Meilläkin omat tilit ja periaatteessa omat/yhteiset rahat. Vaikea erotella, kun tosiaan yhteiselle tilille siirretään rahaa niin, että molemmille jää tuloista riippumatta yhtä paljon "omaa rahaa". Siltikin hankintoja tehdään "omistakin rahoista" tarpeen mukaan ilman suurempia laskutoimituksia. Koitetaan pitää silleen, että molemmille jää suurin piirtein yhtä paljon sitä rahaa omiin menoihin.

Vuokra, sähkö, vakuutukset, puhelimet, netti, ruoka ja päivittäistavarat yms. menot hoidetaan tuolta yhteiseltä tililtä.

Ajatuksena meillä on se, että kotona lapsia hoitava kuitenkin tekee perheen eteen ihan samalla tavalla töitä kuin se palkkatöitä tekevä. Tällä "oman rahan" käytännöllä ei tarvitse yhdessä päättää, jos toinen haluaa ostaa jotain toisen mielestä täysin turhaa kallista juttua.

 

[-]

[QUOTE="vieras";26172736]Yhteinen taloustili on tosi hyvä juttu mutta olen eri mieltä tästä mun rahat on sun rahat jutusta. Jos teen ylitöitä ja päivystystä yökaudet, silloin kun muu perhe nukkuu niin jotenkin ajattelen että olen ansainnut ne rahat siksi että tein ylimääräistä työtä, ja saan siksi ostaa sillä mitä ikinä haluan.

Jotenkin kummallisena pidän sitä että kun kaikki on yhteistä ja mikään ei ole omaa niin miten silloin säästät johonkin henkilökohtaiseen projektiin, kuten vaikka moottoripyörään? Jos puoliso vaikka ajattelee että niillä rahoilla saa tehtyä keittiörempan?[/QUOTE]

Toisaaltaan, se toinen varmaan joutuu vastaamaan huomattavasti enemmän kodista yksin, kun sinä olet ylitöissä tai päivystämässä??? Eikö???
Ja toisaaltaan, sinä et elä yksin, joten pitäiskö ajatella enemmän yhteistä hyvää, kuin ainoastaan omia etuja?

 

["vieras"]

Meillä on kummallakin omat tilit, sit on yhteinen käyttötili ja säästötili. Näin on ollut siitä asti kun muutettiin yhteen asumaan. Vuosittain tehdään budjetti eli laitetaan ylös tulot ja menot. Sit katsotaan kuinka paljon menee prosenteissa yhteisiin menoihin tuloista. Esim jos prosentti on 60 niin sit kumpikin laitaa yhteiselletilille 60% tuloistaan. Jos yhteiselletilille jää kuun lopussa rahaa se siirretään säästötilille. Meillä tämä on toiminut hyvin hoitovapaankin aikana. Hoitovapaalle jääminen oli yhteinen päätös ja mies maksaa mielellään enemmän kun tietää, että lapset saavat hyvää hoitoa kotona ja ruoka on pöydässä ja lattiat imuroitu, kun hän tulee töistä. Kummallekion jää omaan käyttöön rahaa, jolla voi tehdä mitä haluaa. Miehelle jää tietenkin enemmän, mutta usein hän käyttää sen johonkin yhteiseen hankintaa tai lomaan.