O
Optimi
Vieras
Seurustelen ensimmäistä vuotta 57-vuotiaan mukavan miehen kanssa. Itse olen 44, eli mitään lapsia ei olla.
Seksi toimii mahtavasti ja yhdessäolo muutenkin on leppoisaa.
Mies vain ei saa puhutuksi tunteistaan, ei vähääkään. Seksiin liittyvissä asioissa hän kyllä kehuu, mutta tunnepuolelle mentäessä ei saa sanaa suustaan. Itse olen alusta alkaen avoimesti kertonut tunteistani ja siten myös pyrkinyt luomaan turvallisen ilmapiirin jossa voi jutella asioista. Lähettelen myös aika ajoin tekstiviestejä joissa kerron kuinka hänestä tykkään tai joskus kirjoitan jotain rohkeampaa. Mies tykkää näistä viesteistä ja jos en ole muutamaan päivään mitään lähettä nyt hän jo kyselee niiden perään. Vastavuoroisesti hän ei lähetä minulle mitään koska ei lähetä tekstiviestejä, piste. Mutta en saa vastaavia sen enenpää sähköpostilla kuin puhuttunakaan.
Kysyttäessä että tykkääkö hän minusta vastaus on jotain tyyliin "enhän olisi tässä jos en tykkäisi". Koen että suhteemme on hieman epätasapainossa. Minä kerron avoimesti tunteistani ja hän pihtaa omiaan.
Vaadinko liikaa kun aika ajoin otan asian esille (ihan nätisti) ja muistutan että minustakin olisi kiva kuulla kauniita asioita.
Onko teillä muilla samanlaisia tilanteita ja miten selviätte?
Seksi toimii mahtavasti ja yhdessäolo muutenkin on leppoisaa.
Mies vain ei saa puhutuksi tunteistaan, ei vähääkään. Seksiin liittyvissä asioissa hän kyllä kehuu, mutta tunnepuolelle mentäessä ei saa sanaa suustaan. Itse olen alusta alkaen avoimesti kertonut tunteistani ja siten myös pyrkinyt luomaan turvallisen ilmapiirin jossa voi jutella asioista. Lähettelen myös aika ajoin tekstiviestejä joissa kerron kuinka hänestä tykkään tai joskus kirjoitan jotain rohkeampaa. Mies tykkää näistä viesteistä ja jos en ole muutamaan päivään mitään lähettä nyt hän jo kyselee niiden perään. Vastavuoroisesti hän ei lähetä minulle mitään koska ei lähetä tekstiviestejä, piste. Mutta en saa vastaavia sen enenpää sähköpostilla kuin puhuttunakaan.
Kysyttäessä että tykkääkö hän minusta vastaus on jotain tyyliin "enhän olisi tässä jos en tykkäisi". Koen että suhteemme on hieman epätasapainossa. Minä kerron avoimesti tunteistani ja hän pihtaa omiaan.
Vaadinko liikaa kun aika ajoin otan asian esille (ihan nätisti) ja muistutan että minustakin olisi kiva kuulla kauniita asioita.
Onko teillä muilla samanlaisia tilanteita ja miten selviätte?