Miten teillä puhutaan rakkaudesta?

[Optimi]

Seurustelen ensimmäistä vuotta 57-vuotiaan mukavan miehen kanssa. Itse olen 44, eli mitään lapsia ei olla.

Seksi toimii mahtavasti ja yhdessäolo muutenkin on leppoisaa.

Mies vain ei saa puhutuksi tunteistaan, ei vähääkään. Seksiin liittyvissä asioissa hän kyllä kehuu, mutta tunnepuolelle mentäessä ei saa sanaa suustaan. Itse olen alusta alkaen avoimesti kertonut tunteistani ja siten myös pyrkinyt luomaan turvallisen ilmapiirin jossa voi jutella asioista. Lähettelen myös aika ajoin tekstiviestejä joissa kerron kuinka hänestä tykkään tai joskus kirjoitan jotain rohkeampaa. Mies tykkää näistä viesteistä ja jos en ole muutamaan päivään mitään lähettä nyt hän jo kyselee niiden perään. Vastavuoroisesti hän ei lähetä minulle mitään koska ei lähetä tekstiviestejä, piste. Mutta en saa vastaavia sen enenpää sähköpostilla kuin puhuttunakaan.

Kysyttäessä että tykkääkö hän minusta vastaus on jotain tyyliin "enhän olisi tässä jos en tykkäisi". Koen että suhteemme on hieman epätasapainossa. Minä kerron avoimesti tunteistani ja hän pihtaa omiaan.

Vaadinko liikaa kun aika ajoin otan asian esille (ihan nätisti) ja muistutan että minustakin olisi kiva kuulla kauniita asioita.

Onko teillä muilla samanlaisia tilanteita ja miten selviätte?

 

[eri paria]

Erilaista on. Minun mieheni kertoo minulle usita kertoja joka päivä kuinka hän minua rakastaa jne. hempeilyjä. Minä en kerro niinkään usein, mutta otan kyllä hänet huomioon arkiasioissani ja teen hänen hyväkseen kaikenlaisia asioita, valmistan lempiruokia, ostan vaatteita ja muita pieniä lahjoja jne.
Käytännössä en huomaa että hän huomioisi mitenkään toiveitani tai muutenkaan teksisi hyväkseni mitään. Seksiäkään ei ole.

Ikää 40+ molemmilla ja takana 15 yhteistä vuotta, eli ihan lapsia emme mekään ole.

 

[Optimi]

Erilaista on. Minun mieheni kertoo minulle usita kertoja joka päivä kuinka hän minua rakastaa jne. hempeilyjä. Minä en kerro niinkään usein, mutta otan kyllä hänet huomioon arkiasioissani ja teen hänen hyväkseen kaikenlaisia asioita, valmistan lempiruokia, ostan vaatteita ja muita pieniä lahjoja jne.
Käytännössä en huomaa että hän huomioisi mitenkään toiveitani tai muutenkaan teksisi hyväkseni mitään. Seksiäkään ei ole.
.

No on kyllä erilaista! Minulla oli edellisessä suhteessa vähän sama kuin teillä nyt: puhuttiin ja näytettiin tunteet, mutta seksiä ei juuri ollut. Nyt on sitten ihan päinvastainen tilanne!

Koen surua ja epävarmuutta kun mies ei saa puhuttua. Kaikki tuntuu olevan välillämme hyvin, mutta mistä tiedän oikeasti kun kaikki on omia oletuksiani, mies kun ei saa sanotuksi mitään.

Siksi mietin, että miten muut naiset (ja miehet?) selviävät vastaavassa tilanteessa.

 

[Wiltsu]

Koen surua ja epävarmuutta kun mies ei saa puhuttua. Kaikki tuntuu olevan välillämme hyvin, mutta mistä tiedän oikeasti kun kaikki on omia oletuksiani, mies kun ei saa sanotuksi mitään.

Siksi mietin, että miten muut naiset (ja miehet?) selviävät vastaavassa tilanteessa.

Mieheni sanoo rakastavansa minua ja aina puhuttelee minua Wiltsu-kullaksi tai Wiltsu-rakkaaksi. Puhuu kauniita ja helliä sanoja, mutta minä arvostan tekoja enemmän. En välittäisi niin kovin noista lepertelyistä, mutta teoista välitän sitäkin enemmän ja usein ne perhanan teotkin on ihan vääränlaisia: Minä haluaisin, että mieheni huomaisi siivota keittiön kiiltäväksi, mutta se vaan vaihtaa autooni talvirenkaat tai täyttää pellettisäiliön. Ja joskus väitänkin, ettei hän rakasta minua oikeasti, kunhan vaan sanoo..... Minä taas en koskaan kutsu miestäni -kulta tai -rakas päätteellä ja paljon harvemmin sanon edes rakastavani.

Erilaisuuden hyväksyminen on vaikeaa ja sen, ettei rakkautta näytetä meille juuri niin kuin olemme itse juuri sen oikean rakkauden näyttämisen tavan määritelleet.

 

[minä vaan]

Voihan sitä toiselle puhua mitä vaan, mutta tuleeko se sydämmestä,oikeasti.
Voihan sitä toiselle "heittää"että minä rakastan sinua.
Minulle ex mies sanoi loppuajalla, kun kysyin sitä häneltä,.
Että mikä kyselytunti nyt on.
Nyt hän saakin miettiä niitä asioita,
kun lähdin pois siitä suhteesta.
Kaikki muut jutut oli tärkeämpiä, kuin minä.

 

[Väenö]

Hilijoa kuiskate, joskus jopa niin hilijoa, että joutuu sanomaa HÄH?

 

[oikeammin]

Mieheni sanoo rakastavansa minua ja aina puhuttelee minua Wiltsu-kullaksi tai Wiltsu-rakkaaksi. Puhuu kauniita ja helliä sanoja, mutta minä arvostan tekoja enemmän. En välittäisi niin kovin noista lepertelyistä, mutta teoista välitän sitäkin enemmän ja usein ne perhanan teotkin on ihan vääränlaisia: Minä haluaisin, että mieheni huomaisi siivota keittiön kiiltäväksi, mutta se vaan vaihtaa autooni talvirenkaat tai täyttää pellettisäiliön. Ja joskus väitänkin, ettei hän rakasta minua oikeasti, kunhan vaan sanoo..... Minä taas en koskaan kutsu miestäni -kulta tai -rakas päätteellä ja paljon harvemmin sanon edes rakastavani.

Erilaisuuden hyväksyminen on vaikeaa ja sen, ettei rakkautta näytetä meille juuri niin kuin olemme itse juuri sen oikean rakkauden näyttämisen tavan määritelleet.

..........tai lapsuudessa oppineet.

 

[eräsperäs.]

Koen surua ja epävarmuutta kun mies ei saa puhuttua. Kaikki tuntuu olevan välillämme hyvin, mutta mistä tiedän oikeasti kun kaikki on omia oletuksiani, mies kun ei saa sanotuksi mitään.
.

Mistä tietäisit oikeasti vaikka hän saisikin sanotuksi?

Minun mielestäni puhe on halpaa ja teot ratkaisevat. Teoilla en tarkoita vaikkapa kukkien tuomista, vaan arkista huomioimista.

 

[Erilaisia ollaan]

Meillä ei varsinaisesti puhuta rakkaudesta ja hoeta rakastan sinua- mantraa. Tunne lähtee läheisyydestä, katseista, kosketuksista, hyväksynnästä jne. Miehen on vaikea sanoa kylmiltään, että rakastaa. Nainen rakastaa esim ennen rakastelua mutta mies vasta sen jälkeen.

 

[Onnistuva mies.]

No on minullekin selvinnyt se, että rakastamme toisiamme kumpikin erilailla.

Nyt kun tuo asia on selvennyt meille, niin pystymme ymmärtämään toisiamme.

Jatkossa voimme yrittää lähentyä rakkaudenosoituksilla toisiamme.

Eli puhuminen auttaa tässäkin ongelmassa.
Tietysti tahtokin pitää löytyä, joka laittaa rakastamaan vastapuolen haluamalla tavalla.

Ainakin tuo auttaa jaksamaan paremmin.

 

[Optimi]

Eli puhuminen auttaa tässäkin ongelmassa.
Tietysti tahtokin pitää löytyä, joka laittaa rakastamaan vastapuolen haluamalla tavalla.

Puhuttu on, olen kertonut (kauniisti, en motkottaen tai vihaisesti) että minäkin tunnen epävarmuutta kun suhde on vielä tuore ja kuulisin mielelläni hänen tunteistaan.

Mutta tuntuu että miehen on helpompi ladella typeryyksiä tyyliin "isä opetti että naisia on kuin hyttysiä". En ole niistä lähtenyt riitaa rakentamaan, pidän perusoletuksena että hän ei ole ilkeä vaan epävarma. Käytökseltään hän on kuitenkin aina lämmin ja lempeä.

Mies on ikänsä ollut pitkissä suhteissa, joissa ei ole puhuttu eikä juuri näytetty tunteita. Seksikin on ollut peruslähetyssaarnaajaa. Nyt hän on ihan toisenlaisen ihmisen kanssa ja kaikki onkin ihan toisin.

Olen ajatellut että ehkä se on syynä, että hän ei uskalla heittäytyä kanssani, vaan enemmänkin katselee ja ihmettelee vielä, niin sanoakseni.

 

[tiigru]

Minun mielestäni puhe on halpaa ja teot ratkaisevat. Teoilla en tarkoita vaikkapa kukkien tuomista, vaan arkista huomioimista.

Se on se fiilis jonka aistii rakkaastaan. Sanat ja teot ovat vahvistus. Minusta molemmat ovat tosi tärkeitä. Teoissa minäkin arvostan juuri tuota jokapäiväistä kumppanuutta eniten vaikka kyllä kukkasiakin saa tuoda.

Teot ja sanat vailla tunnetta kolisevat kylminä. Niillä voi tovin huijata halutessaan. Mutta vain tovin, sillä jos ihminen luottaa vaistoonsa hän kyllä erottaa näytelmän todellisesta rakkaudesta.

 

[ei puhuta]

meillä ei tuota rakkautta ole vannottu koskaan.
Mies sanoi 40 vuotta sitten 2 viikon serustelun jälkeen mulle.. rakastan sinua...
Itse en ollut siinä vaiheessa vielä ihan varma omista tunteistani.
4 kk kuluttua tapaamisesta muutimme yhteen.
Kun menimme vihille muutaman vuoden jälkeen, mies sanoi toisen kerran .. rakastan sinua.. ja lupasi ilmoittaa heti kun tilanne muuttuu. Pari vuotta sitten kysyin että mites se rakkauspuoli, ei ole kuulemma tilanne muuttunut.

Mutta kyllä hän näyttää tunteensa päivittäin.
Rutistaa, halaa, suukottaa ohi kulkiessaan. Se riittää minulle.

Itse olen spontaanimpi ja saatan hullutella viikottain.
Hyvin usein miehen syliin istumaan hajareisin kun hän katsoo telkkaria, suukotan miestäni, että mitäs mun kulta.. johon toinen toteaa, että mitäs tässä... rutistaa takaisin ja suukottelee vähän sinne ja tänne. Sitten joko katsotaan yhdessä telkkaria. Hyvin, hyvin usein kyllä tehdään jotain aivan muuta.

Minusta teot, halu olla yhdessä ja läsnä parisuhteessa kertovat paljon enemmän kuin sanat.

Optimille.. se millaista seksiä miehesi on harrastanut aiempien kumppaneidensa kanssa, ei minun mielestäni kuulu sinulle eikä ole sinun asiasi sitä arvostella. Voihan näet olla niin, että miehesi vaan sanoo, että ne nyt vaan oli sellaista peruslähetyssaarnaajaa...

 

[Onnistuva mies.]

Puhuttu on, olen kertonut (kauniisti, en motkottaen tai vihaisesti) että minäkin tunnen epävarmuutta kun suhde on vielä tuore ja kuulisin mielelläni hänen tunteistaan.

Mutta tuntuu että miehen on helpompi ladella typeryyksiä tyyliin "isä opetti että naisia on kuin hyttysiä". En ole niistä lähtenyt riitaa rakentamaan, pidän perusoletuksena että hän ei ole ilkeä vaan epävarma. Käytökseltään hän on kuitenkin aina lämmin ja lempeä.

Mies on ikänsä ollut pitkissä suhteissa, joissa ei ole puhuttu eikä juuri näytetty tunteita. Seksikin on ollut peruslähetyssaarnaajaa. Nyt hän on ihan toisenlaisen ihmisen kanssa ja kaikki onkin ihan toisin.

Olen ajatellut että ehkä se on syynä, että hän ei uskalla heittäytyä kanssani, vaan enemmänkin katselee ja ihmettelee vielä, niin sanoakseni.

Oikein hyvä, kun olette puhunut asiasta.

Minä huomaan teidän kaipaavan lempeitäsanoja.

Onko mies pystynyt sanomaan minkälaisista rakkauden osituksista hän pitäisi.
Sehän voi olla esimerkiksi halu tuntea fyysistä koskettelua.

Seuraavaksi teidän molempien pitää ymmärtää ja hyväksyä se rakkaudenkieli mistä toinen pitää.

Tuon jälkeen kumpikin yrittää tehdä niinkin vastapuoli haluaa vaikka itsestä se ei tuntuisikaan tärkeälle.
Näin kumpikin saa haluamaansa rakkautta.

Tietysti ne loukkaavat sanat voi sivuuttaa huumorilla.
Esimerkiksi, kun sanon vaimolle jotenkin väärin, niin hän kuittaa sen sanomalla, tuostahan voisin vaikka loukkaantua.
Tuolloin ymmärrän pyytää anteeksi, ja parannan tapani.

Yleensähän ne miesten sanomiset on tarkoitettu vitsiksi.
Samalla mies etsii rajoja sille, mitä vaimolle voi sanoa.

Todella loukkaaviksisanoiksi tarkoitetut sanomiset tunnistaa yleensä äänensävystä.
Eikä niitä tietenkään tarvitse sietää.

 

[Optimi]

Minä huomaan teidän kaipaavan lempeitäsanoja.

Onko mies pystynyt sanomaan minkälaisista rakkauden osituksista hän pitäisi.
Sehän voi olla esimerkiksi halu tuntea fyysistä koskettelua.

Kirjoitit viisaasti.

Kaipaan lempeitä sanoja, kaipaan tiettyä varmuutta tulevasta, että tässä ollaan yhdessä huomennakin.

Mutta tuo pisti todella ajattelemaan, että kysyisin mieheltä millaisista rakkaudenosoituksista hän pitäisi. Huh! Minä muka fiksu ja koulutettu ihminen, en ole tajunnut sitä tärkeintä: kysyä toiselta mistä hän pitää. Olen vain olettanut omien toiveideni perusteella mistä hänen pitäisi pitää.

Kiitos painavista sanoistasi!

 

[karismaako.]

"Älä sano, että rakastat mua, tiedän sen muutenkin"
Kyl sen tietää vaikka ei sanoiskaan.