Miten tekisitte: miehen suvun keskelle päivää viettämään vai oma vapaapäivä?

[aurajuustoa]

Miehen sisko täyttää 50 vuotta ja hänelle pidetään ensi viikolla miehen suvun kesken syntymäpäivä. Miehen perheessä on tapana kokoontua isolla porukalla jonkun mökillä, grillata ja nyyttärimeiningillä tuoda tarjottavaa ja ruokaa. Yleensä porukkaa on 40-50 henkeä, lähes kaikki tunnen.

Nyt pähkäilen vaihtoehtojen kanssa... Joko menen juhliin mukaan (en ole käynyt miehen perheen luona tai kotipaikkakunnalla sitten joulun ) lähinnä velvollisuudentunnosta, sillä jotenkin ajattelen että minun "oletetaan" olevan mukana. Menisimme sinne aamulla ja lähtisimme pois illalla, tästä ei voi tinkiä.

Toinen vaihtoehto on pitää ihan oma päivä kotona. Mies menee kuitenkin lasten kanssa ja saisin ihan oman päivän. Jos saisin valita itseäni ajatellen, ottaisin ilman muuta tämän. Suunnittelin jo, että voisin ensin siivoilla, sitten käydä kaupungilla, kuntosalilla jnejne.

Mitä te valitsisitte?

 

[lhä]

Kyllä siivoaminen, kaupungilla käynti ja kuntosali kuulostaa niin "once in the lifetime"-jutulta, että tietenkin jäät kotiin... eiku.

Minä en oikeasti ymmärrä, että miksi ihmiset eivät nää muiden ihmisten tapaamisessa valtavia mahdollisuuksia. Jokainen tavattu ihminen voi tarkoittaa joskus tulevaisuudessa jotain mittaamattoman arvokasta. Se voi olla mitä tahansa, kuten ilmainen eläinlääkäri, uramahdollisuus, matkaseuraa, lastenhoitoapua, edullista kaupantekoa... mitä vaan voi sattua ja jos ei mitään konkreettista ikinä syntyisikään, niin muiden ihmisten kanssa keskustellessa kasvaa aina. Siinä ymmärtää muiden valintojen seurauksia, erilaisia tapoja elää elämää (hyvässä ja pahassa) ja ellei muuta, niin saa vaikka vinkkejä hyvistä kalapaikoista tai siitä, että jossain on ensi Juhannuksena viikon mökki tyhjänä ja sinne pääsisi nimelliseen hintaan. Siis näitä mahdollisuuksia on loputtomasti. Jos jossain on 40 ihmistä samassa paikassa, niin vähän kärjistettynä minä olisin siellä ensimmäisenä ja lähtisin viimeisenä. Puhelimessa olisi päivän jälkeen ehkä 2-3 uutta yhteystietoa johonkin asiaan liittyen.

Mutta joo, kuten sanottu, siivoamaan ja kuntosalille vaan.

 

[har]

Itselleni miehen lähisukulaisen 50v juhlat olisi sen verran iso juttu että melkeinpä työesteet tai sairaus olisi ainoat asiat jotka pitäisivät mut sieltä pois. Olettaen että mut olisi kutsuttu ja että oltaisiin edes jotakuinkin väleissä. Enkä kyllä osaa kuvitella sellaistakaan tilannetta että mun veljeni järjestäisi synttäribileet ja mieheni jättäisi lähtemättä mukaan.

 

[Bitch]

olisi moukkamaista jäädä kotiin vain siksi että pääsee salille. Jos kyseessä on 50v synttärit ja noinkin paljon porukkaa tulossa, tottakai koko perheen täytyy osallistua

 

["aapee"]

Kyllä siivoaminen, kaupungilla käynti ja kuntosali kuulostaa niin "once in the lifetime"-jutulta, että tietenkin jäät kotiin... eiku.

Minä en oikeasti ymmärrä, että miksi ihmiset eivät nää muiden ihmisten tapaamisessa valtavia mahdollisuuksia. Jokainen tavattu ihminen voi tarkoittaa joskus tulevaisuudessa jotain mittaamattoman arvokasta. Se voi olla mitä tahansa, kuten ilmainen eläinlääkäri, uramahdollisuus, matkaseuraa, lastenhoitoapua, edullista kaupantekoa... mitä vaan voi sattua ja jos ei mitään konkreettista ikinä syntyisikään, niin muiden ihmisten kanssa keskustellessa kasvaa aina. Siinä ymmärtää muiden valintojen seurauksia, erilaisia tapoja elää elämää (hyvässä ja pahassa) ja ellei muuta, niin saa vaikka vinkkejä hyvistä kalapaikoista tai siitä, että jossain on ensi Juhannuksena viikon mökki tyhjänä ja sinne pääsisi nimelliseen hintaan. Siis näitä mahdollisuuksia on loputtomasti. Jos jossain on 40 ihmistä samassa paikassa, niin vähän kärjistettynä minä olisin siellä ensimmäisenä ja lähtisin viimeisenä. Puhelimessa olisi päivän jälkeen ehkä 2-3 uutta yhteystietoa johonkin asiaan liittyen.

Mutta joo, kuten sanottu, siivoamaan ja kuntosalille vaan.

Nämä samat ihmiset olen nähnyt ja tavannut jo viiden vuoden ajan muutaman kerran vuodessa, joten ei sieltä kyllä mitään uusia tuttavuuksia synny Lastenhoitoapua sieltä ei heru, se ollaan nähty, uramahdollisuuttakaan ei synny enkä kyllä tarvitsekaan kun on jo ihan omasta takaa hyvä työura. Ja taitaa melkein kaikkien yhteystiedotkin mulla jo olla ollut vuosien ajan.

 

[No mites]

[QUOTE="aapee";29612691]Nämä samat ihmiset olen nähnyt ja tavannut jo viiden vuoden ajan muutaman kerran vuodessa, joten ei sieltä kyllä mitään uusia tuttavuuksia synny Lastenhoitoapua sieltä ei heru, se ollaan nähty, uramahdollisuuttakaan ei synny enkä kyllä tarvitsekaan kun on jo ihan omasta takaa hyvä työura. Ja taitaa melkein kaikkien yhteystiedotkin mulla jo olla ollut vuosien ajan.[/QUOTE]

No jos vaikka lähtisit synttäreille ihan osoittaaksesi että kunnioitat omaa miestäsi. Mielestäni parisuhteessa osoitetaan sitä toisen kunnioittamista myös sillä, että osallistutaan sen toisen ihmisen tärkeisiin tapahtumiin. Ja mielestäni siskon 50-vuotisjuhlat on sellaiset. Vaikka ei niin itse niistä innostuisikaan.

 

["aapee"]

No jos vaikka lähtisit synttäreille ihan osoittaaksesi että kunnioitat omaa miestäsi. Mielestäni parisuhteessa osoitetaan sitä toisen kunnioittamista myös sillä, että osallistutaan sen toisen ihmisen tärkeisiin tapahtumiin. Ja mielestäni siskon 50-vuotisjuhlat on sellaiset. Vaikka ei niin itse niistä innostuisikaan.

Mies itse sanoi, että saan valita. Eikä ne ole mitkään juhlajuhlat, vaan yhdessä vietetty päivä mökillä grillaten ja saunoen. Osa miehen perheestä ja suvusta osallistuu, osa ei osallistu.

 

[Björn]

En kehtaisi jäädä juhlista pois sen takia että jäisin kotiin siivoilemaan.

 

["minäminä"]

jäisin pois reissusta. Mutta tekisin ihan jotain muuta kuin siivoaisin. Menisin ystävän kanssa kylpylään pariksi tunniksi ja syömään ja parille drinksulle. Jne minu mielestä hauskaa tekemistä. Rentoutuisin. Miehen sukulaisissa ei todellakaan rentouduta.

 

["minäminä"]

No jos vaikka lähtisit synttäreille ihan osoittaaksesi että kunnioitat omaa miestäsi. Mielestäni parisuhteessa osoitetaan sitä toisen kunnioittamista myös sillä, että osallistutaan sen toisen ihmisen tärkeisiin tapahtumiin. Ja mielestäni siskon 50-vuotisjuhlat on sellaiset. Vaikka ei niin itse niistä innostuisikaan.

Mieheni ja minä emme harrasta pakko menoja ja osallistumisia. Kunnioitamme ja rakastamme toisiamme. Kunnioitamme myös toistemme vapautta valita.
Mutta muut voivat toimia haluamallaan tavalla.

 

[näinkö]

"Ei meidän Pirjo voinut tulla kun se jäi kotiin siivoamaan ja menee sitten salille"...

 

["Jenis"]

Jos se on miehelle ok (eli ei odota sinun osallistuvan), niin ilman muuta pidät vapaapäivän. Jos oisitte miehen siskon tai suvun kanssa läheisiä, et varmaan ees miettisi tämmöisiä.

 

[vierasdf]

Nuo kekkerit kuulostaa siltä, että haluaisin mennä mukaan... Eikö sitä sun omaa vapaapäivää voi järjestää muulloin?

Mä olen kyllä jäänyt joskus jostain sukulaisten juhlista tai vierailusta pois pitääkseni vapaapäivän yksin ilman lapsia... Ei kukaan ole loukkaantunut, ovat lähettäneet terveisiä ja käskeneet nauttia ja rentoutua. Meillä ei pahemmin maatilallisina vapaapäivämahdollisuuksia ole, ja ne vähäiset lomapäivät kuluu usein juurikin sukulaisten luo reissaamiseen, remonttiin ym. joten kovin monta päivää vuodessa en pääse olemaan kokonaista päivää yksin ilman lapsia tai töitä tai jotain menoja. Mä oikein odotan, että saisi taas joskus käyttää kokonaisen päivän tai edes useita tunteja siihen, että järjestelisi kaappeja ja siivoaisi rauhassa ilman vaipanvaihtoja ja tenavien roikkumista lahkeessa

 

[Minimahakas]

Minulle tuollaisia mahdollisuuksia (Eli olla yksin kotona ja tehdä mitä itse haluaa) ei tarjoudu lähes koskaan. :/ Esikoinen kohta neljän vuoden, toinen lapsi tulossa ja YKSIN kotona olen ollut tässä nykyisessä talossamme (jossa asuttu reilu kolme vuotta) ehkä muutaman kerran. Koskaan en esim. koko vuorokautta. Aina on joko lapsi tai mies täällä minun kanssani, jos kotona olen. Joskus kerran tai pari vuodessa mies ja esikoinen menevät melkein koko päiväksi jonnekin esim. sukujuhlille ja surutta olen nämä tilaisuudet käyttänyt kotona olemiseen.

Olen lähettänyt juhlakalulle onnittelut henkilökohtaisesti tai soittanut. Toivottanut oikein mukavia juhlia ja sanonut, että toivottavasti nähdään sittne pian muissa merkeissä. Mutta myös maininnut sen, että jään kotiin yksin ihan vain siksi, kun niin harvoin tilaisuus moiseen tarjoutuu. Ja aina on ymmärretty.

Eli jos sullekin on harvinainsta arjen luksusta olla yksin omassa kotona (jota moni ei ymmärrä), niin ilman muuta jää kotiin. Selität tilanteen juhlakalulle toki ja jos joku vetää herneet nenäänsä, niin älä välitä.

 

[ok]

mina kylla menisin, kun kyseessa on viiskymppiset. Mutta kovasti kannustaisin (jopa vaatisin) miesta viemaan lapset mummolaan paivaksi toisena paivana, jotta saan olla yksin.

 

["tii-"]

Eikö niitä vapaapäiviä voi muulloin järjestää kuin sukulaisen juhlapäivänä? Esim. tavallisena viikonloppuna mies lähtee lasten kanssa jonnekin ja saat (ainakin useamman tunnin, riippuen muun perheen aktiviteetista) nauttia omasta ajastasi. Mutta jos se on vaan velvollisuudentunto joka saa sinut menemään paikalle, niin kai se on sama jättää menemättä. Minusta juhlat on tilaisuus viettää arjesta poikkeavaa aikaa perheen ja suvun kesken, ei niitä juhlia turhan usein ole.

 

["jokuvaan"]

"Mä oikein odotan, että saisi taas joskus käyttää kokonaisen päivän tai edes useita tunteja siihen, että järjestelisi kaappeja ja siivoaisi rauhassa ilman vaipanvaihtoja ja tenavien roikkumista lahkeessa"

=O Oikeasti? Etkö ihan todella keksisi muuta tekemistä yksin??? Kaappien järjestelyä ja siivousta, voi elämä!

 

[vieressä]

[QUOTE="minäminä";29612809]Mieheni ja minä emme harrasta pakko menoja ja osallistumisia. Kunnioitamme ja rakastamme toisiamme. Kunnioitamme myös toistemme vapautta valita.
Mutta muut voivat toimia haluamallaan tavalla.[/QUOTE]

Eli toisinsanoen oikeutatte toistenne huonokäytöksisyyden.

Sen voi sanoa monella tavalla...

 

[vierasg]

[QUOTE="jokuvaan";29613054]"Mä oikein odotan, että saisi taas joskus käyttää kokonaisen päivän tai edes useita tunteja siihen, että järjestelisi kaappeja ja siivoaisi rauhassa ilman vaipanvaihtoja ja tenavien roikkumista lahkeessa"

=O Oikeasti? Etkö ihan todella keksisi muuta tekemistä yksin??? Kaappien järjestelyä ja siivousta, voi elämä![/QUOTE]

Keksisin, mutta noita mun tekee tällä hetkellä mieli tehdä Olen aina tykännyt siivoamisesta, se tuntuu terapeuttiselta - jos sitä saa tehdä yksin. Ja tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa, kun tietää, että koti on siisti niitä kaapinperukoita myöten.