Miten tekisitte?

[Haaveilija86]

En tiedä minne muuallekaan kirjoittasin joten ajattelin kirjoittaa tänne. Toivon vastauksia, kommentteja ja mielipiteitä, mutta olen jo siitä kiitollinen että luit tämän.

Kuten näette nimimerkistänikin, olen vielä todella nuori nainen, 20v. Olen kihloissa ja avioitumassa nyt kesällä 2007. Emme vielä yritä lasta, mutta väkisin mietin hedelmällisyyttäni. Minulle on nimittäin povattu vaikeuksia raskaaksi tulemisen suhteen.

Olen syönyt e-pillereitä 16-vuotiaasta asti johtuen hormonaalisista ongelmistani. Kärsin hirutismista, joka kasvatti minulle viikset nenän alle. Lisäksi kuukautiseni tulivat ja menivät mielensä mukaan. Saatoin vuotaa kokonaisen kuukauden ja toisinaan taas menkkoja ei tullu muutamaan kuukauteen. Menkat ovat alkaneet 12-vuotiaana joten niitten olisi jo pitänyt neljässä vuodessa asettua. Toiseksi minulle on ultrassa sanottu, että miun kohtu ois vissiin vähän vinossa tai jotain.

Suoraan kukaan ei ole sanonut, ettenkö voisi lapsia saada. Sen sanoivat kuitenkin, että se on vaikeaa ja voi kestää todella kauankin. Mietinkin kun nyt olen 20v, että miten kannattaa oma elämänsä järjestellä lapsen saannin kannalta.

Opiskelen tällä hetkellä tradenomiksi ja mulla olis enää vuosi jäljellä (kaksi vuotta takana). Tajusin viime talvena, ettei ala kiinnosta ja hain teologiseen tiedekuntaan. Olen uskossa ja papin työ on kiinnostanut 16-vuotiaasta. En vaan uskaltanu hakea sillon 18-vuotiaana kun jotenkin pelkäsin etten olisikaan sopiva tms tyhmää...
Nyt olen kuitenkin sinne hakenut ja pääsykokeet on 6.6. Jos pääsen teologiseen opiskelemaan niin optimaalinen aika on noin 5 vuotta. Käytännössä monella kestää 7v.

Miten siis kannattanee lisääntymisen kannalta elämänsä järkkäillä? Pyydän nyt siis mielipidettä ja teen toki oman pääni mukaan. Luulisin kuitenkin, että te "lapsettomat" olette ainoita jotka voitte käsittää mitä mietin ja käyn läpi. Mies ja äiti ei tunnu ollenkaan ymmärtävät :/

Vaihtoehdot
a) Opiskelen liiketalouden opinnot loppuun ja valmistun laskentatoimen tradenomiksi. Alan etsiä töitä ja yrittämään raskaaksi (ikä 21-22v)

b) Otan teologisen tiedekunnan opiskelupaikan vastaan, mutta opiskelen ensin nykyisen opintoni loppuun. Opiskelen teologisessa kandidaatin tutkinnon ja alan yrittämään raskaaksi sen jälkeen. Jos tärppää, opiskelen vauvan kanssa loput kaksi vuotta teologiksi (ikä 24v)

c) Otan teologisen tiedekunnan opiskelupaikan vastaan ja opiskelen kandidaatin tutkinnon ja alan yrittämään raskaaksi sen jälkeen. Jos tärppää, opiskelen vauvan kanssa loput kaksi vuotta teologiksi (ikä 23v).

d) Otan teologisen tiedekunnan opiskelupaikan vastaan ja opiskelen teologiksi asti. Yritän hankkiutua raskaaksi opintojeni päätteeksi (ikä 25-26v)

e) Suoritan nykyiset opinnot ja teologin opinnot ja yritän sitten hankkiutua raskaaksi (ikä n.27v)


Kertokaa mielipiteitänne, jos vain viitsitte ja kiitos kun luitte!

 

[Catinka]

Käykää ihmeessä lapsettomuuslääkärillä kartoittamassa tuo siun
tilanne ammattilaisella. Siitä saatte jo aika hyvin selvyyttä tuohon
lapsi asiaan.

 

[taustalla]

Itselläni ei sen kummempaa ongelmaa ole todettu ja raskautuminen on silti
hukassa. Eli aloitin jo opiskeluaikana yrityksen ja olen nyt 29 v, eikä
ole onnistunut lapsen saaminen.
Sinun kannattaa päättää ihan itse tämä. Nytkin voit kartoittaa tilannettasi esim. gynekologilla. Ja ovulaatiotesteillä voit testata, ovuloitko.
Itselleni olisi näemmä ollut ihan sama aloittaa yritys vaikka kolmikymppisenä, sen kummempi ei tilanne olisi.

 

[taustalla]

nyt jos ajattelen elämää taakse päin niin sinun iässäsi ei tullut mieleenkään että lapsen saanti voisi olla näinkin hankalaa. Itse olen nyt 30-v. Harmittelen usein sitä että kun ihmiset sanovat että ensin opiskelu ja ura ja sitten vasta lapset eikä ne ajatele ettei se ole niin yksinkertaista.
Hienoa että olet "herännyt" jo nyt. Mä uskon siihen että vaikka lapsi tulisikin kesken opintojen niin asioilla on tapana vaan järjestyä ja te varmasti selviätte siitä. Tiedän monta nuorta lapsiperhettä joista kumpikin vanhempi opiskelee enkä ole kertaakaan kuullut heidän valittavan tai katuvan lapsensaantia. Usealla heistä on kyllä vahva tukiverkko ympärillä. Se onkin varmasti tärkeää.

Jos olisin sinä ja siis tiedostaisin että raskautuminen voi olla hankalaa, niin varmaan alkaisin yrittään lasta jo nyt, vaikka pääsisitkin teologiaa opiskelemaan. Sinä selviät siitä varsinkin jos sinulla on tukena esim. äitisi ja miehesi. Enkä usko että lapsellasi tulisi olemaan sen huonompi lapsuus kuin muussa tilanteessa. Jos odotat opintojesi loppuun niin mahdollisuudet pienenee mitä vanhemmaksi tulet. Vaikka toki lääketiede kehittyy jatkuvasti ja varmaan 7 vuoden päästä hoitomahdollisuudet on vielä paremmat.

Mutta anteeksi tämä vuodatus mutta yritän vain sanoa että lapsentekoa/saantia ei kannata lykätä.... :hug:

 

[papin tytär]

suosittelisin hakemista teologiseen, mutta kuitenkin tradenomin opintojen loppuun saattamista. Raskautua voit yrittää koko opiskeluajan.
Jos mietit tulevaisuuttasi ja työskentelyäsi ihmisten kanssa pappina niin sinun on pystyttävä samaistumaan monenlaisiin ihmisiin. Papin työ ei ole vain seremoniamesterina toimimista vaan olet siinä ammatissa ihmisiä varten.

Jos opiskeluaikanasi (teologia) pystyt tekemään samalla osa-aikaisesti oman ammattisi mukaista työtä liike-elämässä näet myös sen puolen elämästä. Työura pappina ehtii odottaa sitä, että valmistut vaikka 10 v kuluttua ja olet siihen asti oppinut elämästä.

Usko sinänsä ei vahvista tai varmista ihmistä toimintaan. Jos suoraan valmistumisesi jälkeen ensimmäinen tapahtuma ammattiurallasi olisi kohdata perhe, jossa rankkojen hoitojen jälkeen on syntynyt kuollut lapsi, osaisitko toimia siinä tilanteessa oikein?

 

[taustalla]

Käy tuo koulu loppuun ja hae teologiseen ja yrittäkää lasta. Sinulla ei ole hätää kun on jo ammatti, mutta voit samalla opiskella.
Itse halusin lapsia jo sinun iässäsi, mutta mies ei. Nyt harmittaa niin kovasti, kun emme yrityksistä huolimatta lasta ole saaneet. Eihän sitä koskaan tiedä montako vuotta siihen yrittämiseen menee. Nyt jos saisin muutettua aikaa taaksepäin aloittasin lapsen yrittämisen heti parikymppisenä.
Kannattaa varmasti käydä gynellä tms...ja puhua asiasta. Luulisin, että pääsette hoitoihinkin ennen vuoden yritystä tuon sinun diagnoosin takia. Toivotaan, että ette kuitenkaan tarvitse hoitoja...

 

[vaikea asia]

Kuuntele sydäntäsi.

Olen 32-vuotias, saman miehen kanssa on vierähtänyt jo 11 vuotta. Vielä 23-vuotiaana lasten hankinta ei eden juolahtanut mieleen, vaan muutimme ulkomaille opiskelemaan uusia tutkintoja. Mikäpä kiire meillä olisi ollut, terveillä nuorilla. Yleinen ilmapiirikin kannusti "kypsään vanhemmuuteen". Rakensimme yhteisillä arvoilla parisuhdetta vaikeuksien kautta kestämään vaikka ydinpommin. Vuodet vierivät ja kun 29-vuotiaana oli hienot ammatit, kivat duunit, talo, auto, koira, kissa ja kriisitön parisuhde ajattelimme olevamme valmiita lapsia varten.

Ja päädyttiin katkeroitumaan tälle palstalle. Ehkäpä loppuelämäksi. Jos voisin muuttaa yhden asian elämässäni olisi se yrityksen aikaistaminen usealla vuodella. Silloin ei tarvitsisi jossitella.

Olisin pystynyt opiskelemaan kaksi yliopistotutkintoani Suomessa ja maailmalla lapsenkin kanssa. Elämä lapsen kanssa on järjestelykysymys. Varisinkin yliopisto-opiskelijalla. Olisimme selvinneet, ehkä pienemmässä asunnossa ja vähemmällä matkustelulla ja biletyksellä, ja enemmällä vanhempien tuella, mutta kuitenkin. Lasta ei kasvateta rahalla. Me 60-lukulaisten hippien lapset olemme kasvaneet kunnollisiksi vaikka meitä onkin imetetty yliopistolla ja nukutettu 20 neliön yksiöissä.

Kyseessä on sinun oma ainutkertainen elämäsi. Mieti minkä päätöksen kanssa voit elää loppuelämäsi, ja mitä katuisit myöhemmin jos asiat menisivätkin toisin. Mikään päätös ei ole oikea tai väärä. Tsemppiä!
:heart: