Miten toimia kun kaverin lapsi käyttäytyy huonosti?

["iinuska"]

Elikkä hänen 3-vuotiaansa lyö, potkii, kuristaa jne omaa lastani jos esim. haluaa ottaa omaltani lelun pois. Kerran oli myös tilanne jolloin lapset olivat tämän toisen lapsen huoneessa ja yhtäkkiä omani alkaa huutaa että "lopeta, ei saa" jne. niin kun menimme tämän riiviön äidin kanssa katsomaan niin löi siellä omaa lastani. Kysyimme sitten mitä tapahtui niin oma lapseni kertoi että toinen alkoi heitellä leluja ja hän oli sanonut ettei saa sekoittaa niin tämä toinen kävi päälle. Molemmat lapset osaavat hyvin puhua joten siitä ei ole kyse etteikö voisi puheella toimia. Tulee vaan paha mieli kun oman lapsen päälle käydään, etenkin kun tämä äiti tuntuu pitävän sitä jotenkin "oikeutettuna" koska omani komentaa tätä toista lasta välillä. Ja tottakai komentaa, jos toinen heittää leluja päälle tms. Itse menen aina hämilleni, en tiedä miten minnun tulisi käyttäytyä. Tietysti lohdutan omaani ja kysyn mihin tuli pipi jne. mutta muuta? Koen ettei ole minun tehtövöni kasvattaa muiden lapsia, mutta ko. lapsi ärsyttää muutenkin kun on niin itsekäs. Tekee kiusaa muutenkin, sellaista ilkeilyä (jaksa tähän nyt kaikkea selostaa) ja äitinsä ei mihinkään kunnolla puutu. Tämä toinen äiti kun vain lässyttää että "ei noin saa" ja kun "sun lapsi komensi niin meni hermo" jne. ajattelin kerran että sitten en päästä omaani tämän toisen lapsen huoneeseen, vaan leikkii olohuoneessa jossa voin koko ajan valvoa tilannetta, mutta se on minun lapselleni isompi rangaistus kuin tälle toiselle. Omani on todella sosiaalinen ja pitää tästä lapsesta paljon. Nyt ollaan nähty harvemmin ko. perhettä tapaamassa koska en vaan siedä moista käytöstä mutta tuntuu pahalta kun omalla lapsellani on niin kova ikävä tätä toista lasta.. Vinkkejä kiitos

 

["Vieras"]

Selität tälle vieraalle lapselle, et sen äidille, että meiliä kun ollaan kylässä niin ei saa tehdä noin. Eli vieraissa vieraiden tavalla jos ei muuten osaa käyttäytyä!

 

[trr]

Ensisijaiseti puollustaisin omaa lasta väkivallalta, jos tilanne ei muuten rauhoitu lähtisimme pois tai estäisin muuten ketään satuttamasta lasta. Lapsen tehtävä ei mielestäni ole kasvattaa toista, itseään toki pitää osata puolustaa, mutta komentelu siitä miten tulisi käyttäytyä kuuluu kyllä aikuiselle, ensisijaisesti tietysti omille vanhemmille, mutta mieluummin minullekin kuin toiselle lapselle.

 

["iinuska"]

One tuohon käytökseen välillä sanonut sille toiselle lapselle että "ei saa, kerttuun sattuu2 (nimi muutettu) mutta seinille menee. Ei tätä lasta kiinnosta. Sellanenkin tapaus oli että tämä toinen tyttö otti mun tytön leikistä nuken pois ja tyttöni alkoi siitä huutaa ettei saa ottaa niin tämä toinen äiti totesi ettei varmaan kyllä ottanut kun ei ole kiinnostunut nukeista. Ja kilometrinkin päähän näki tmän toisen ilmeestä että saimpas kaverin kiukustumaan. Tietää että omalle lapselleni nuket on tärkeitä mutta itse ei tosiaan niistä tykkää. Aina siis tämä toinen äiti puolustaa omaa lastaan " ei se mitään ole tehnyt" -tyylisesti niin mua niin lujaa ärsyttää. Meillä kun ovat kylässä tätä lyömistä on myös tapahtunut ja kysyin lapseltani haluaako että sanon vieraalle ettei saa mennä lapseni huoneeseen jos siellä ei osaa käyttäytyä niin lapseni ei sitä halunnut. Kuten arvasinkin, koska silloinhan se olisi myös rangaistus omalleni koska tästä toisesta niin paljon pitää :/

 

["Vieras"]

Et ole tosissasi? Estät sitä lasta eli otat kädestä kiinni ja sanot ettei saa lyödä. Huonosta käytöksestä jäähylle. Jos jatkuu rangaistuksena vierailukielto.
Lapset tarvitsee rajoja ja aikuiset asettaa ne.

 

[dv]

itse olen ihan sanonut ystävien ja tuttujen lapsille että meille ei ole tulemista toiste jos ei osaa käyttäytyä. harmistumis-kiukut tms ymmärrän mutta kiusaaminen on asia erikseen. kesällä tokasin yhdelle lapselle että tulee tylsä kylä reissu jos kuistilla joutuu istumaan, meillä ei sisällä riehuta niin että paikat hajoo tai johonkuhun sattuu tahi aikuisia ei kuunnella.

yksi josat pidän aina kiinni on se että minun tykönä omaa vanhempaa kunnioitetaan. laspet jo tietää mun katseesta milloin mennään äidin/isän kiusoittelussa liian pitkälle. samoin poistan ruokapöydästä vierailevat lapset jos alkaa mennä perseilyksi. tilannetta ehkäisen ilmoittamalla että jos ei masitu voi kiittää ja poistua pöydästä, pöytään ei jäädä sählämään ja kiukuttelemaan mutta sitten on turha tulla vartin päästä kitisemään nälkään.

yksikään avnhempi ei ole pahaa tästä sanonut minulle. tietävät että minä en loukkaannu, mutta en kyllä sitten kylään ota jos lasten annetaan mennä miten lystää niin että kaik paikat sotkeentuu tia järkyttävä häslinki meteli koko ajna päällä.

 

[dv]

ja siis kaikki säännöt koskevat yhtä lailla omia lapsiani myös. koitin vain tehdäselväksi ettei viraat saa erityis kohtelua. meillä jöötiä pidän minä

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Ikävä kyllä kaverisi riiviö taitaa kuulua siihen kovakalloiseen porukkaan johon käytöstavat uppoaa vasta kun on vasaralla ne otsaan kumautettu. Oma lapsesi tietää miksi ei saa heitellä leluilla toista, hänellä on kokemusta siitä että se sattuu. Tämä toinen lapsi ei tiedä miltä tuntuu kun legot/pikkuautot/palikat tulee päin näköä, joten hän ei ymmärrä miksi niitä ei saa heittää toista päin. Sanot lapsellesi että jos tämä toinen lapsi lyö, lapsesi lyö takaisin ja he ovat sujut ja voivat jatkaa leikkiä. Selität myös ettei tämä toinen lapsi ole kokenut kipua niin hän ei voi ymmärtää mitä tekee jolloin lapsesi vain näyttää miltä tuntuu kun lyödään.

Monen "häirikkölapsen" elämää vierestä seuranneena olen huomannut että lähes kaikki ovat oppineet mitä muiden kunnioitus tarkoittaa noin viikon sisään ensimmäisestä turpiinsaamisesta. Ja kyllä, osa heistä on ollut jo omillaan asuvia lähes täysi-ikäisiä. Pointti onkin siinä että se lyöjä on lapsen ikätoveri, aikuinen (ellei ko. lapsi ole jo aikuinen) ei tietenkään saa lyödä.

Yhteistä myöskin näille tapauksille on se etteivät he hahmota tehneensä väärin jos rankaisu tulee toiselta kuin uhrilta vaan he kokevat olevansa vain itse uhri ja pahimmillaan alkaa kunnon kostokierre (Poju5v satuttaa Typy4v:tä, äiti ottaa lempiauton pois, Poju kokee itsensä kiusatuksi mutta koska ei uskalla kostaa äidille, kostaa hän Typylle ja saa taas uuden rangaistuksen jonka kostaa Typylle jne).

 

["juupe"]

jos oma äiti ei reagoi, niin voi sanoa "lyöminen on väärin!" ja pyydä anteeksi, ja sitten pyytää. ja joka kerta eriteltynä asiat, jotka ovat kiellettyjä, ja jos tarvii olla lähellä niin sitten niin kauan kuin tarvii, että leikki on turvallista. Ja hmm, jos on oikein vaikea tapaus, sitten on hyvät neuvot kalliit. Sanoisin, että suhtaudu positiivisesti kaikkiin hyviin hetkiin ja osoita että hyväksyt hänet muuten, mutta kaikki rumat temput kielletään heti ja ei hyväksytä.

 

[Eräsmies]

Laitat välit poikki noin surkeeseen äitiin.

 

["vieras"]

Ei tuollaisen äidin kanssa voi olla tekemisissä, koska tilanteet viestittävät omalle lapsellesi ristiriitaisia viestejä, ja hän vaan kärsii ja hämmentyy. Äiti sanoo toista, ja silti toinen lapsi satuttaa eikä hänen äitinsä puutu siihen. Todella väärin! Joko puutut tilanteeseen silloin kun se tapahtuu, ja sanot toiselle äidille että "sanoppas nyt tytöllesi ettei saa lyödä". Tai sitten uhkaat suoraan että tytöt eivät voi leikkiä keskenään, jos lyöminen on sallittua.

 

["iinuska"]

Sehän siinä just on kun muuten ovat kovin mukavia, mutta meillä on tiukka kuri (tarkoittaa siis että käyttäydytään hyvin, lapset tietävät tarkalleen mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja jos ei tottele siitä mennään jäähylle. Useinkaan ei tarvitse koska jo varoitus auttaa). Mutta tämän kaverin lapsi saa hyppiä sohvilla jne, meillä taas huonekalut eivät ole hyppimistä ja pomppimista varten. Tosi kurja on tilanne ja juurikin oman lapsen vuoksi erityisen kurja. Nyt ollaan tosiaan nähty vähemmän. Menen itse jotenkin hirveän hämmentyneeksi aina tuollaisista tilanteista, kun itse en missään tapauksessa sallisi moista käytöstä! Ja oma lapseni ei ole koskaan tähän päivään mennessä ketään satuttanut tahallaan niin ei ole tarvinnut kieltää. Juurikin tuo että ajattelin poistaa oman lapseni huoneesta esim. jos ei osaa käyttäytyä, mutta se tuntuu olevan omalle lapselleni isompi rangaistus kuin tälle lyöjälle (ei ole niin sosiaalista sorttia, lelut kiinnostavat enemmän kuin kaverit). Joku sanoi että käsket oman lapsesi lyödä takaisin, mieli tekisi mutta ei lasta voi niin käskeä käyttäytymään

 

["Tilli"]

Aikoinaan meillä oli sama ongelma kaverini lapsen suhteen. Vähensimme kyläilyt minimiin ja sitten ne hiipuivat kokonaan.

 

["iinuska"]

Aikaisemmin kun lapsemme olivat pieniä oli niin mukavaa aina yhdessä, mutta nyt lasten kasvaessa tullut juurikin nämä kasvatuserot näkyviin. Mä olen ilmeisesti vaan liian kiltti (tai tiedänkin että olen) kun en saa ojennettua toisen lasta :/

 

["Sanna"]

Näitä äitejä ja lapsia on valitettavasti nähty. Jos tosissaan haluat suojella omaa lastasi, niin todennäköisesti joudut katkaisemaan välinne ellei tämä ystäväsi sitten suostu tapaamaan sinua ilman lastaan.

Minä ainakin laittaisin oman lapseni hyvinvoinnin etusijalle. Tuollainen ystävä, joka salliin minun lapseni pahoinpitelemisen, ei ole oikea ystävä.

 

["..."]

Lapset ovat kuitenkin vasta 3 -vuotiaita ja toisilla esim uhma ja rajojen testaaminen tulee voimakkaammin kuin toisilla ja lisäksi toiset vaan ovat impulsiivisempia. Oletko jutellut kunnolla äidille, myös kuunnellen häntä. Hän saattaa olla itsekin väsynyt tilanteeseen (varmaan hänkin vain ihminen)
Toiset lapset ovat vaan hastavampia kuin toiset. Juttele hänen kanssaan, anna tukesi ja neuvo vaikka ottamaan yhteyttä jonnekin apua saamaan. Välien katkaiseminen ei ainakaan heitä auta, tuetaan toisiamme myös silloin kun on vaikeaa. Eikä sinun missään tapauksessa tarvitse hyväksyä omaan lapseesi kohdistuvaa "väkivaltaa" (en puhuisi vielä väkivallasta 3- vuotiaiden uhmaikäisten kanssa), mutta kyllä myös sinä voit ojentaa toista lasta. On se ennenkin "koko kylä kasvattanut". Nykyään kyllä tasan tarkaan pidetään vaan huoli omista asioista, surullista

 

["tii-"]

Varmaan omalta osalta kyläilyt vähenesivät, kunnes joskus loppuisivat, jos tilanne ei muutu parempaan. Onko lapsellasi muita kavereita? Kaipaako oikeasti juuri tätä toista lasta vai kaipaako vain leikkitoveria? Jos tämä toinen lapsi ei ole edes niin kiinnostunut kavereista.

 

["eräs"]

[QUOTE="iinuska";27838338]Aikaisemmin kun lapsemme olivat pieniä oli niin mukavaa aina yhdessä, mutta nyt lasten kasvaessa tullut juurikin nämä kasvatuserot näkyviin. Mä olen ilmeisesti vaan liian kiltti (tai tiedänkin että olen) kun en saa ojennettua toisen lasta :/[/QUOTE]

Ei tuossa välttämättä ole kyse ainoastaan kasvatuseroista vaan pääasiassa myös lasten luonteesta/temperamentista. Meillä kaveripiirissä toimii hyvin se, kun aina sanotaan toisillemme, että kaikki aikuiset saa komentaa kaikkien lapsia. Ota asia puheeksi kaveri kanssa niin, että sanot, että hän saa komentaa sinun lastasi ja sinä aiot puuttua myös hänen lapsensa toimiin, jos sopii. Ja harva kyllä kehtaisi sanoa, että ei saa muut sanoa mitään.

Pisti hieman silmään, kun sanoit, että tuo lapsi saa mm. hyppiä sohvalla. Meillä lapsi saa hyppiä sohvalla, samoin joillain muilla kavereilla eikä se tarkoita, että meillä ei olisi mitään sääntöjä. Itse en vain koe, että tuo pomppiminen on mitenkään olennainen kielto. Tosin jos ollaan kylässä, jossa ei saa hyppiä sohvilla, niin siellä tietty kiellän lastani.

 

[Bitch]

Itse ehkä selittäisin tälle riiviölle, että me lähdetään nyt kotiin ja sä et voi leikkiä enää meidän Maijan kanssa kun et osaa olla nätisti vaan käyt kimppuun ja satutat. Jos ovat teillä, sanoisin että sä et voi tulla meille leikkimään koska käyt Maijan kimppuun ja satutat

 

[2good2be4gotten]

Oletko puhunut tästä asiasta sen äidin kanssa? Edelleenkin, se äiti tässä toimii väärin kun ei ojenna lastaan ja se lapsi tekee väärin kun kiusaa ja lyö niin älä käännä sitä päässäsi että noiden käytöksen jälkeen sinä toimisit huonosti jos komennat tätä kiusaaja lasta tai puhut tälle äidille asiasta. Mieti millaisen viestin annat omallekin lapsellesi jos et puolusta häntä tai tee siinä tilanteen sattuessa selväksi ettei niin saa tehdä kellekään.

Minä komennan meilllä, kylässä ja vaikka leikkipuistossa omien lasten lisäksi muitakin jos tilanne niin vaatii. Ne lapset eivät mene asiallisesta sanomisesta rikki, enemmän siitä on haittaa jos kukaan ei heille rajoja aseta. Meillä ei viskellä leluja, meillä ei lyödä, viedä toisten käsistä tavaroita, kiusata, hypitä sohvilla, sotkut siivotaan leikkimisen jälkeen ja komennan myös vieraiden lapsia jos he näin tekee eikä vanhemmat saa sanaa suustansa. Yksi 3v alkaa aina itkemään kun ei saa omaa tahtoaan läpi noissa tilanteissa tai lyötyään muita kielletään mutten katso hiljaa vierestä jos lastani lyödään. Samat säännöt pätee omiin lapsiini. Totesi tämä uhmaikäinen 3v kerran kuinka meillä on tylsää kun meillä pitää käyttäytyä.

 

["iinuska"]

Kiitos asiallisista vastauksista. Kyllä, nyt koitan todella kovettaa itseni. Kotona ollaan tästä lapsen kanssa puhuttu että toinen on kyttäytynyt rumasti jne. Lapsi itse mm. puhunut siitä kun toinen lyönyt tms. Tämän toisen äidin käytös on ollut niin kummallista, mutta enää en todellakaan aio seurata sivusta!

 

["iinuska"]

Lisään vielä että kerran lapsemme ja ko äiti istuivat ruokapöydässä odottamassa kun laitoin ruokaa koko porukalle ja lapseni kysyi tältä kaveriltaan jotain. Toinen lapsi sanoi äidilleen ettei halua vastata minun lapselleni niin äiti totesi että "Ei sun tartte Kertulle vastat ellet halua"! Siis :O Ei lasta vaan voi opettaa tuollaiseen käytökseen, mutta kertoo tästä äidistä mielestäni hyvin paljon. Siinä ei enää ole kyse lasten temperamenttieroista mielestäni!!

 

[turhusturhis]

Meillä oli just sama tilanne hoitopaikassa, jossa lapsen äiti on hoitajana...

Ollaan aina kerrottu, ettei saa lyödä, pitää sanoa aikuiselle jne Ja samoilla linjoilla jatkettiin (-turhan pitkään-), koska aikuinen=äiti=hoitaja ei saanut kiusaamista loppumaan ja tilanne vaan paheni.

Sanoin, että jos kyseinen lapsukainen vielä yrittää lyödä tai kuristaa 2v sisarusta, saa vetää turpaan - ja kunnolla...


[QUOTE="iinuska";27835866]Elikkä hänen 3-vuotiaansa lyö, potkii, kuristaa jne omaa lastani jos esim. haluaa ottaa omaltani lelun pois. Kerran oli myös tilanne jolloin lapset olivat tämän toisen lapsen huoneessa ja yhtäkkiä omani alkaa huutaa että "lopeta, ei saa" jne. niin kun menimme tämän riiviön äidin kanssa katsomaan niin löi siellä omaa lastani. Kysyimme sitten mitä tapahtui niin oma lapseni kertoi että toinen alkoi heitellä leluja ja hän oli sanonut ettei saa sekoittaa niin tämä toinen kävi päälle. Molemmat lapset osaavat hyvin puhua joten siitä ei ole kyse etteikö voisi puheella toimia. Tulee vaan paha mieli kun oman lapsen päälle käydään, etenkin kun tämä äiti tuntuu pitävän sitä jotenkin "oikeutettuna" koska omani komentaa tätä toista lasta välillä. Ja tottakai komentaa, jos toinen heittää leluja päälle tms. Itse menen aina hämilleni, en tiedä miten minnun tulisi käyttäytyä. Tietysti lohdutan omaani ja kysyn mihin tuli pipi jne. mutta muuta? Koen ettei ole minun tehtövöni kasvattaa muiden lapsia, mutta ko. lapsi ärsyttää muutenkin kun on niin itsekäs. Tekee kiusaa muutenkin, sellaista ilkeilyä (jaksa tähän nyt kaikkea selostaa) ja äitinsä ei mihinkään kunnolla puutu. Tämä toinen äiti kun vain lässyttää että "ei noin saa" ja kun "sun lapsi komensi niin meni hermo" jne. ajattelin kerran että sitten en päästä omaani tämän toisen lapsen huoneeseen, vaan leikkii olohuoneessa jossa voin koko ajan valvoa tilannetta, mutta se on minun lapselleni isompi rangaistus kuin tälle toiselle. Omani on todella sosiaalinen ja pitää tästä lapsesta paljon. Nyt ollaan nähty harvemmin ko. perhettä tapaamassa koska en vaan siedä moista käytöstä mutta tuntuu pahalta kun omalla lapsellani on niin kova ikävä tätä toista lasta.. Vinkkejä kiitos [/QUOTE]

 

[kaffetauko]

[QUOTE="iinuska";27838153]Ja oma lapseni ei ole koskaan tähän päivään mennessä ketään satuttanut tahallaan niin ei ole tarvinnut kieltää. [/QUOTE]

ihanko totta?
ei ikinä eikä ketään?

 

[lucifer]

no meillä on vieraden lapsillekin samat säännöt kuin omilleni ja tasan komennan vieraitakin ihan samallalailla kuin omiani.