Olen elänyt narsistin (?) kanssa ns. avoimessa suhteessa viimeisen puolitoista vuotta. Kun tavattiin, sovittiin että ei sitouduta toisiimme, ollaan vaan läheisiä kavereita. enkin niin kuin normaalit seurustelevat pariskunnat.
Puoli vuotta meni tapaamisesta ja totesin, että olen rakastunut. Mies oli edelleen sitä mieltä että jatketaan samaa rataa, että mun pitää vain lopettaa tunteilemasta. En pystynyt lopettaan tunteilemasta, kun joka päivä pidettiin yhteyttä. Tunteistani kerroin hänelle säännöllisin väliajoin.
Mulle valehdeltiin päin naamaa mitä ihmeellisimpiä syitä miksi mun kanssa ei voi alkaa seurusteleen. Silti tuntui, että hän viihtyi todella hyvin mun seurassa ja jossakin määrin musta pitikin.
Yritin jollakin tasolla päästä hänestä irti välillä, mutta aina kun hänet "jätin" alkoi jumalaton itsesääli ja kysely, että mitä vikaa hänessä on kun hänet hylkään, että en voi hylätä.
Mun asioihin ja tekemisiin puututtiin lähes päivittäin, ihan ihmeellisiin pikku asioihinkin. Jos en muuttanut toimintatapaani/toiminut miehen odottamalla tavalla siitähän kamala raivari tuli usein sekä äärimmäisen ruma haukkuminen ja syyllistäminen. Mun pyyntöjä ja haluja hän kuitenkin kunnioitti ja toteutti todella harvakseltaan. Kuitenkin totesin oikeudekseni tehdä juuri niin kuin haluan varsinkin siksi, koska emme seurustele.
Sitten tuli uusi nainen kuvioihin. Haistoin, että jotain on meneillään mutta mulle valehdeltiin siitä niin paljon kuin osattiin ja keksittiin kunnes jollakin ihmeen keinolla sain tiedon hänestä ulos.
Eli viimeiseen asti mua rakastunutta roikotettiin hänessä kiinni, terve ihminen olis jättänyt varmasti rauhaan siinä vaiheessa kun kerron tunteistani sekä hänen tajutessaan, ettei muhun halua sitoutua. Tai olisi asian oma-aloitteisesti mulle edes kertonut, että nyt on uusi nainen tuloillaan hänen elämään.
Mies on kertonut että hän tekee asiat juuri niin kuin itse tasan tarkkaan haluaa, piittaamatta muista ihmisistä.
En voi yksinkertaisesti sallia, että tämä touhu jatkuu aina vaan uuden ihmisen kanssa!!!
Pitäiskö koittaa puhua miehelle vielä itse järkeä ettei ihmisiä kohdella näin, vai antaa paskakasan olla ja tehdä elämällään ihan mitä ikinä haluaa?
Puoli vuotta meni tapaamisesta ja totesin, että olen rakastunut. Mies oli edelleen sitä mieltä että jatketaan samaa rataa, että mun pitää vain lopettaa tunteilemasta. En pystynyt lopettaan tunteilemasta, kun joka päivä pidettiin yhteyttä. Tunteistani kerroin hänelle säännöllisin väliajoin.
Mulle valehdeltiin päin naamaa mitä ihmeellisimpiä syitä miksi mun kanssa ei voi alkaa seurusteleen. Silti tuntui, että hän viihtyi todella hyvin mun seurassa ja jossakin määrin musta pitikin.
Yritin jollakin tasolla päästä hänestä irti välillä, mutta aina kun hänet "jätin" alkoi jumalaton itsesääli ja kysely, että mitä vikaa hänessä on kun hänet hylkään, että en voi hylätä.
Mun asioihin ja tekemisiin puututtiin lähes päivittäin, ihan ihmeellisiin pikku asioihinkin. Jos en muuttanut toimintatapaani/toiminut miehen odottamalla tavalla siitähän kamala raivari tuli usein sekä äärimmäisen ruma haukkuminen ja syyllistäminen. Mun pyyntöjä ja haluja hän kuitenkin kunnioitti ja toteutti todella harvakseltaan. Kuitenkin totesin oikeudekseni tehdä juuri niin kuin haluan varsinkin siksi, koska emme seurustele.
Sitten tuli uusi nainen kuvioihin. Haistoin, että jotain on meneillään mutta mulle valehdeltiin siitä niin paljon kuin osattiin ja keksittiin kunnes jollakin ihmeen keinolla sain tiedon hänestä ulos.
Eli viimeiseen asti mua rakastunutta roikotettiin hänessä kiinni, terve ihminen olis jättänyt varmasti rauhaan siinä vaiheessa kun kerron tunteistani sekä hänen tajutessaan, ettei muhun halua sitoutua. Tai olisi asian oma-aloitteisesti mulle edes kertonut, että nyt on uusi nainen tuloillaan hänen elämään.
Mies on kertonut että hän tekee asiat juuri niin kuin itse tasan tarkkaan haluaa, piittaamatta muista ihmisistä.
En voi yksinkertaisesti sallia, että tämä touhu jatkuu aina vaan uuden ihmisen kanssa!!!
Pitäiskö koittaa puhua miehelle vielä itse järkeä ettei ihmisiä kohdella näin, vai antaa paskakasan olla ja tehdä elämällään ihan mitä ikinä haluaa?
Viimeksi muokattu:
