Miten toimisitte? Lapsen kaveri rikkoi lapsen lelun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kajuusja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En jaksa uskoa että lelua on tahallaan rikottu. Tuonikäisillä on jo voimaa ja tottahan jotain puristettavaa/lyötävää lelua täytyy täysillä kokeilla :) Lasta ei ilmeisesti lelun rikkoutuminen juurikaan haitannut, kun tästä ei sanonutkaan mitään (vai pelkäsikö äidin reaktiota?).

Ite antaisin asian olla. Leikittäväksi tuollainen muutaman euron hilu on varmasti ostettu eikä koristeeksi, ja leikkiessä ne nyt tuppaa helposti hajoamaan tuonhintaiset sälät. Voi olla rikki jo ostaessakin, tyhjentynyt kotona vaan lopullisesti.
Kehottaisin vähän hellittämään, pyytämään anteeksi pojalta että olit kohtuuton korvausvaatimustesi kanssa ja unohtamaan sen viikkorahan panttaamisen.
 
Miksi poikasi rahoista otit korvauksen rikkoontuneesta lelusta? Tietysti jos haluaa jos lapsesta lähtien opettaa Suomen oikeuskäytäntöä, että usein uhri joutuu korvaamaan mutta heh heh.. Ei tunnu reilulta jos tosiaan on vahinko ollut tai se toinen lapsi rikkonut?
En nostaisi moisesta meteliä. Joskus, kun olivat pieniä, ostin tilalle uuden krääsälelun jos rikki meni. Kerran oli vastaava tilanne ja mystisesti lelu oli rikkoontunut.. En sanonut mitään vaan hankin uuden, ehjän tilalle ja tekijä jäi kiinni ihmetellessään ehjää lelua sillä lipsautti rikkoneensa sen aiemmin ja kuinka se nyt on taas ehjä :D Voishan tuotakin kokeilla jos tekijä nyt jostain ihmeen syystä haluaa selville. Mutta 3e lelu nyt menee rikki herkästi vahingossakin ja en soittelisi, pistäisi viestiä aiheesta.
Tulee niitä isompiakin murheita eteen vielä..
 
Mä jo ajattelin että täällä ois joku mielenkiintonen keskustelu aiheesta, mutta yhtään järkevää viestiä ei sattunu silmään. Kyseessähän on kasvatusasia eikä sillä lelun arvolla ole niinkään merkitystä. Meillä ainakin opetetaan jo ihan pienelle lapselle noin 1e arvosista kirpparilta ostetuista kirjoista että ei saa repiä, menee rikki. Ja torutaan jos menee repimään rikki sen. Tottakai jos löytäisin rikkinäisen lelun lattialta, olisin kiinnostunut mitä sille on tapahtunut, ja lapsi saisi sen itse kertoa. Isommat lapset tietty varmaan osaa paremmin selittää/vierittää syyn muiden niskoille, mutta kyllä se yleensä lasten kanssa puhumalla selviää miten lelu on rikkoontunut. Tärkeimpänä asiana pitäisin sitä, että asia selvitetään. Myös siksi, että omaa lasta ei tule rankaistua turhaan (esim. ottamalla se 3e pois hänen rahoistaan), mutta jos kaveri on lelun rikkonut niin en itse lähtisi mitään rahallista korvausta vaatimaan vaan lähinnä haluaisin että lapsen kotona keskustellaan asiasta, että toisten(kaan) leluja ei saa rikkoa ja jos on rikottu, tulee pyytää anteeksi ja kertoa asiasta myös vanhemmille.

Kaikille urpoille jotka takertuivat tohon 3e arvoon, niin mitä eroa se sille muksulle tekee onko se tavara 3e vai 300e arvoinen, kun ei se varsinkaan niitä kalliimpia itse maksa. Eikä alle kouluikäiseltä varsinkaan voi juuri edellyttää rahan arvon ymmärtämistä muutenkaan, kun ei sitä ymmärrä moni aikuinenkaan. Ainoastaan sillä on väliä, onko tavara oma vai jonkun muun. Eikä silläkään sillon, jos äiti/isi ostaa joka kerta uutta kun joku asia rikotaan. Mutta aika monta aikuista olisi tästäkin asiasta eri mieltä jos aloittajan viestissä olisikin puhuttu esim. lapselle ostetusta pleikkarista tai muusta arvokkaammasta.
 
niin siis unohtui noista muista viesteistä kiehahdettuani sanoa mitä itse tekisin, eli jos tuntisin ollenkaan kaverin vanhempia, puhuisin heille. Mutta jos kaverin vanhempien kanssa ei ole ollut puheissa, niin keskustelisin kaverin kanssa asiasta ja pyytäisin vanhemman puhelinnumeron jos ei sitä vielä olisi. Sen jälkeen pyytäisin lasta kertomaan itse kotona mitä on puhuttu, vaikka en välttämättä luottaisi että kertoo kuitenkaan. Ehkä lähettäisin viestin myös vanhemmille, tyyliin "meillä sattui tälläinen juttu, asiasta on puhuttu ja selvitetty, mutta teillekin tiedoksi. ja loppuun joku kiva toivotus/ kertoo miten muuten lapsilla on mennyt yleensä hyvin, että viestistä saa varmasti oikean kuvan, ettei jää mitään kaihertamaan :)
 
ja jos kyseessä onkin ollut vahinko, niin anteeksipyyntö riittää, en varmaan kehtaisi pyytää kaveria tuomaan uutta lelua tilalle vaikka se mielestäni periaatteessa olisikin oikein. Ja kyse ei siis ole rahasta, vaan siitä, että jos vahingossa rikotusta tavarasta ei tule seuraamusta, niin niitä tavaroita alkaa rikkoontua "vahingossa" enemmän ja enemmän. Eikä enää edes tarvitse yrittää varoa.
 
No en tekisi mitään numeroa asiasta, tuskin on edes tahallisesti rikkonut. Jos meillä menisi jokin krääsä hajalle niin tokaisin korkeintaan "voi hitsi" ja antaisin asian olla. Jos sama toistuisi ja alkaisin epäillä tahallisuutta, voisin jutella kaverin kanssa, että ei ole kiva asia rikkoa toisten leluja jne... Meillä on mennyt varmaan 10 lelua rikki lapsen kavereiden toimesta, ihan ilman mitään tahallisuutta. En ole ajatellutkaan, että lähtisin soittelemaan. On ollut kalliimpiakin leluja vaikka se hinta nyt ei ollutkaan pointtina...
 
sori, luin jotenkin vahingossa aluksi että kyseessä oli 6 vuotiaat, ja siksi puhuin alle kouluikäisitä. Mutta kyllä tuon ikäinen jo varsinkin tietää menikö rikki vahingossa vai tahallaan, ja siitä pitäisi osata kertoa vanhemmille. Jos oma lapsi tai kaveri olisi itse tullut kertomaan, että meni vahingossa rikki, niin olisin varmaan vaan sanonut, että näitä sattuu, olkaa varovaisempia. Mutta jos on koitettu piilottaa, niin kyllä silloin mielestäni täytyy jutella ja selvittää asia lasten kanssa. Ja toi myös hyvä pointti, että sattuuko näitä usein, jos oli ihan kerta kyseessä niin ei ole niin iso juttu, mutta jos on välinpitämätön kaveri, joka useinkin rikkoo leluja niin kyllä juttelisin vanhempienkin kanssa. Ärsyttää vaan itseäni, kun jotkut lapset kohtelee toisten tavaroita ihan miten sattuu, kun ei kotona ole opetettu muuta.
 
No en tekisi mitään numeroa asiasta, tuskin on edes tahallisesti rikkonut. Jos meillä menisi jokin krääsä hajalle niin tokaisin korkeintaan "voi hitsi" ja antaisin asian olla. Jos sama toistuisi ja alkaisin epäillä tahallisuutta, voisin jutella kaverin kanssa, että ei ole kiva asia rikkoa toisten leluja jne... Meillä on mennyt varmaan 10 lelua rikki lapsen kavereiden toimesta, ihan ilman mitään tahallisuutta. En ole ajatellutkaan, että lähtisin soittelemaan. On ollut kalliimpiakin leluja vaikka se hinta nyt ei ollutkaan pointtina...

Näinpä.

Ja huh huh mikä skitso mutsi ap on! Ihanko tosissaan nostaa kauhean: Mitä tapahtui? Muka koski? Kuka rikkoi? jostain LAPSEN KRÄÄSÄ LELUSTA.

Anna mun kaikki kestää.

Lapset leikkii, lapset sotkee, lapset rikkoo. Anna ap niiden lasten olla lapsia. Jos nyt tahallaan rikkoo jotain 700€ ipadia niin sitten alkaisin jo puuttumaan.
 
Mä en oikein ymmärrä mikä tuossa oli pointtina. Juu, leluja ei kuulu rikkoa mutta ikävä kyllä tuollainen halpiskrääsä menee tosi helposti rikki ilman mitään tahallisuuttakin.

Mä en myöskään ymmärtänyt miksi veit sen rahan lapsesi viikkorahoista. Hänen lelunsa oli mennyt rikki, oletetaan nyt että kaverin toimesta ja hän joutuu maksamaan siitä korvauksia äidilleen? Ja ilmeisesti kaverin vanhempienkin vielä pitäisi maksaa?

Tuolla "oletettavasti kaverin toimesta" viittaan siihen että mikäli teillä on kaikessa tuollaiset rangaistukset käytössä, pidän ymmärrettävä että lapsi alkaa jo valehdella että syy on kavereissa. Näin ainakin omissa tuttavaperheissä.

Mä en itse tuossa tilanteessa tekisi mitään. Lelu on rikki ja se on ikävää. Jos lapsi sitä hirveästi kaipaa ja näyttää siltä että se on tosissaan tahallaan rikottu, voisin seuraavalla kertaa ottaa asian puheeksi kaverin kanssa. Mitään korvaussummia en tuossa kaipaisi, anteeksipyyntö kaverilta riittää ja mahdollisesti ostettaisiin lapselle uusi lelu jos hän sitä haluaisi.
 
En minäkään tuosta mitään numeroa tekisi. Kun ei voi tietää, miten oikeasti on käynyt. Ja tollainen halpislelu on niin helppo rikkoa. Jos ois jatkuva trendi, että saman kaverin jäljiltä olis aina leluja hajalla, alkaisin puuttua. Mutta tolle nyt ei voi mitään. Ja anna lapsen rahat takaisin. Vahinko mikä vahinko.
 
Mikä on tärkeää. Rihkamalelutkin maksavat liikaa, joten kannattaa investoida kunnon laatuleluihin.

On nipottamista jäädä veivaamaan tuollaista asiaa. Aikuinen ihminen jää kaivelemaan pikkupojan mahdollisia tekoja (rikkoi halvan ja heikkotekoisen lelun). Se on nolompaa kuin että poikaviikareilla rikkoutuu leikissä rihkamalelu.

Nyt olet ehkä saanut ainaan isomman vahingon kuin mitä itse tapahtuma on ollut. Olet saanut lapsesi tuntemaan syyllisyyttä ja mahdollisesti vahingoittanut poikien kaverisuhdetta.

Aikuisen harkintakykyyn kuuluu opetella arvioimaan, mikä on tärkeätä. Kysymys ei ole esimerkiksi poikasi polkupyörästä, vaan lapsellesi ostamasta heikkotekoisesta lelusta. Lelu on huono, kun se ei kestä poikien leikkiä. Sinun pitäisi aikuisena ottaa vastuu siitä, että hankit heikkotekoisen lelun lasten leikkejä varten. Eikä syyllistää pientä, alaikäistä lasta lelun rikkomisesta.

Se nyt on yksi ja sama, että kenen käsissä heikkotekoinen lelu menee rikki. Lelut on tarkoitettu leikkeihin ja ole onnellinen, että lapsellasi on leikkikaveri!

Minusta sinun on syytä pohtia omaa asennettasi. Vaikka rahaa olisi niukasti, se ei selitä suhtautumistasi. Olet niin saidanoloisesti pakkomielteisesti suhtautunut tuohon muutamaan eiroon, että et näe mistä on kysymys. Ongelma ei ole rikkoutuneessa lelussa. Lasten leikeissä rikkoutuu leluja. Lasket euroja niin tarkkaan, että haluat etsiä syyllistä menetettyyn euroon jopa leikkivistä lapsista ja etenkin lapsesta, joka ei ole omasi. Kohdistat heti tilaisuuden tullen syyllisyyden johonkin ulkopuoliseen, vaikka pieneen lapseen. Herätys!!!!!!

Aikuinen pohtii ensin omaa vastuutaan tilanteessa, eikä etsi lapsista syyllistä.

Sinä ostit heikkotekoisen lelun. Sen rikkoonuttua, etsit syyllistä ja korvausvastuullista lapsesta tai toisesta aikuisesta.

Etkö itse ole vastuussa heikkotekoisen lelun ostamisesta? Ja harmin aiheuttamisesta? Miten se lapsesi kaveri voi suotta kantaa syvää syyllisyyttä, kun heikko lelu meni ehkä leikeissä rikki! Eikö sinun aikuisena olisi pitänyt ottaa vastuu tilanteesta ja sanoa, että ei se mitään, ei ole teidän lasyen syy vaan äidin syy, koska oli niin tyhmä, että osti heikkotekoisen lelun, joka ei kestä leikkejä. Sitten olisit vienyt lasten huomion johonkin mukavaan asiaan.

Tai olisit vienyt rikkoutuneen lelun kauppaan ja vaatinut vastuuseen. Tosin ostajalla pitää olla harkintakykyä, mitä kannattaa ostaa lasten leikkeihin. Lasten leikit on tarkoitettu jaettaviksi kokemuksiksi. Silloin ei pollaroida, että kuka helvetti rikkoi tämän lelun.

Olen ihmeissäni, ettet aloittaja tajua, että oma suhtautumisesi on täysin epäkypsää ja erittäin saitaa. Se menee sinulta huomaamatta, koska etsit syyllistä lapsista. Apua!
 
Mä jo ajattelin että täällä ois joku mielenkiintonen keskustelu aiheesta, mutta yhtään järkevää viestiä ei sattunu silmään. Kyseessähän on kasvatusasia eikä sillä lelun arvolla ole niinkään merkitystä. Meillä ainakin opetetaan jo ihan pienelle lapselle noin 1e arvosista kirpparilta ostetuista kirjoista että ei saa repiä, menee rikki. Ja torutaan jos menee repimään rikki sen. Tottakai jos löytäisin rikkinäisen lelun lattialta, olisin kiinnostunut mitä sille on tapahtunut, ja lapsi saisi sen itse kertoa. Isommat lapset tietty varmaan osaa paremmin selittää/vierittää syyn muiden niskoille, mutta kyllä se yleensä lasten kanssa puhumalla selviää miten lelu on rikkoontunut. Tärkeimpänä asiana pitäisin sitä, että asia selvitetään. Myös siksi, että omaa lasta ei tule rankaistua turhaan (esim. ottamalla se 3e pois hänen rahoistaan), mutta jos kaveri on lelun rikkonut niin en itse lähtisi mitään rahallista korvausta vaatimaan vaan lähinnä haluaisin että lapsen kotona keskustellaan asiasta, että toisten(kaan) leluja ei saa rikkoa ja jos on rikottu, tulee pyytää anteeksi ja kertoa asiasta myös vanhemmille.

Kaikille urpoille jotka takertuivat tohon 3e arvoon, niin mitä eroa se sille muksulle tekee onko se tavara 3e vai 300e arvoinen, kun ei se varsinkaan niitä kalliimpia itse maksa. Eikä alle kouluikäiseltä varsinkaan voi juuri edellyttää rahan arvon ymmärtämistä muutenkaan, kun ei sitä ymmärrä moni aikuinenkaan. Ainoastaan sillä on väliä, onko tavara oma vai jonkun muun. Eikä silläkään sillon, jos äiti/isi ostaa joka kerta uutta kun joku asia rikotaan. Mutta aika monta aikuista olisi tästäkin asiasta eri mieltä jos aloittajan viestissä olisikin puhuttu esim. lapselle ostetusta pleikkarista tai muusta arvokkaammasta.
Joo, mutta mitä tuossa opetetaan? Kaverisi tekee vahingon, sinä joudut maksamaan?!?
Ihan typerää.
Jos kaveri tai oma lapsi olisi tahallaan rikkonut lelu, pitäisi lelun rikkoneen pyytää anteeksi ja hommata uusi lelu tms. Mutta miksi tuo aloittajan lapsi joutuu nyt kärsimään kaverinsa tekosista? Mitä sillä opetetaan?
 
niin siis unohtui noista muista viesteistä kiehahdettuani sanoa mitä itse tekisin, eli jos tuntisin ollenkaan kaverin vanhempia, puhuisin heille. Mutta jos kaverin vanhempien kanssa ei ole ollut puheissa, niin keskustelisin kaverin kanssa asiasta ja pyytäisin vanhemman puhelinnumeron jos ei sitä vielä olisi. Sen jälkeen pyytäisin lasta kertomaan itse kotona mitä on puhuttu, vaikka en välttämättä luottaisi että kertoo kuitenkaan. Ehkä lähettäisin viestin myös vanhemmille, tyyliin "meillä sattui tälläinen juttu, asiasta on puhuttu ja selvitetty, mutta teillekin tiedoksi. ja loppuun joku kiva toivotus/ kertoo miten muuten lapsilla on mennyt yleensä hyvin, että viestistä saa varmasti oikean kuvan, ettei jää mitään kaihertamaan :)

Voin kertoa, että vaikka kirjoittaisit millaisin sanankääntein, vaikutat hullulta, jos alat 3:n euron lelun tähden järjestelemään laajamittaisia rauhanneuvotteluja kasvatustuokioita. Tuossa tilanteessa tärkeintä on selvittää asia oman lapsen kanssa, mutta ei jonkun rihkamalelun tähden aleta muiden vanhemmille soittelemaan.
 
[QUOTE="...";30808662]Voin kertoa, että vaikka kirjoittaisit millaisin sanankääntein, vaikutat hullulta, jos alat 3:n euron lelun tähden järjestelemään laajamittaisia rauhanneuvotteluja kasvatustuokioita. Tuossa tilanteessa tärkeintä on selvittää asia oman lapsen kanssa, mutta ei jonkun rihkamalelun tähden aleta muiden vanhemmille soittelemaan.[/QUOTE]

No niinpä!!
 
Eiköhän se pointti siinä "kolmeen euroon takertumisessa" ole se, etteivät ne kolmen euron rihkamat ole tehtykään kestämään. Nuo limalelut kestävät oikeasti ehkä sen yhden kerran tuon ikäisten leikeissä. Kerran kun vähän kovemmin heität niin se on jo rikki... Ja kun niiden lelujen tarkoitus on kuitenkin se retuuttaminen, niin ei sen voi olettaa edes kestävän. Aivan turhaa siis edes alkaa etsimään mitään syyllistä. Ja itsensä naurunalaiseksi tekee sellaisella vain, jos alkaa jotain korvausta vanhemmilta vaatimaan...

Lisäksi jos oikeasti on noin tiukkaa kotona, voi hyvinkin olla, että poika vierittänyt vain syyn kaverin niskoille pelätessään äidin suuttumusta ja mahdollista sanktiota.

Tavaroita tulee opettaa kunnioittamaan, etenkin muiden, mutta hei vähän suhteellisuudentajua. Ei pidä ostaa todella helposti rikkoutuvaa rihkamaa, jos mikään ei saa rikkoutua, ja vahinkoja sattuu aina. eikös ihan meillä aikuisillakin niitä vahinkoja satu? Esimerkiksi pudonneita kalliita älypuhelimia.
 
No en todellakaan ilmottaisi kaverin äidille ja on väärin omalta pojalta rahat ottaa kun ei tiedä kummalla meni rikki. Jos jatkossa saman kaverin jälestä löytyy rikkinäisiä leluja niin ottaisin pojan puhutteluun.
 
Kyllähän tuosta on hyvä keskustella, kun se asianosaisia vaivaa. Ties vaikka kaverinkin mieltä painaa. Ja joka ikinen tuollainen tilanne on aivan mahtava tilanne opetella lasten kanssa, kuinka aikuisen tuella voidaan käsitellä ns. "ikäviä asioita".

Itse tekisin niin, että pyytäisin kaverin käymään juttelemassa. Ensiksi : Miten juttu tapahtui? Onko vahinko, kokeilu, tahallinen vai mitä. Tehdä selväksi, että haluat selvittää asian, vaikka kyseessä onkin vain rihkamalelu. Ja että rikkoontuneista tavaroista pitää kertoa, vaikkei olekaan mikään kallis kama. Näin tuetaan lapsen oikeustajua ja opetetaan, kuinka asioita selvitään. Ja kuinka pyydetään anteeksi.
 

Yhteistyössä