Miten toimisitte nirson 10v. täyttävän kanssa?

[maomao]

Omista lapsistani vanhin on vasta 7-vuotias, joten kokemusta ei ole kovasti vanhemmista lapsista. Tyttö on melko nirso ruokapöydässä, mutta mulla on ollut periaatteena että kaikki syövät sitä mitä on tarjolla, ei ole mahdollisuutta tai jaksamistakaan tehdä kaikille eri ruokaa. Tyttö saattaa skipata ruoan täysin, jos ei ole hyvää.

Lähinnä ongelma on siinä, etten tiedä voiko tuonikäistä ns. pakottaa syömään samaa kuin muutkin, on isänsä kanssa oppinut valikoimaan.. Mutta esimerkkinä: meillä on toisinaan tapana paistaa makkaraa takassa iltapalaksi ja tyttö syökin makkaraa mm. kastikkeessa, uunimakkarana, keitossa - vaan tämä iltapalamakara ei kelpaa, hän tahtoo jotain muuta ja isänsä suo tämän hänelle. Hankaluus tulee sitten siinä, että nuorimmainenkin (2v.) tahtoo sitten leipää/muroja/jotain muuta, närppii makkaraa.. Ja nyt oon ekan kerran kuullut myös hänen suustaan "hyi en syö", vaikka ennen oli kaikkiruokainen, eli ottaa selvästi mallia.

Ah, te n. 10-vuotiaiden äidit, sanokaa kuinka toimin. Ymmärrän, että jokaisella voi olla jokin inhokkiruoka enkä pakota lapsia syömään, maistaa toki pitää. En tahtoisi joka päivä täyttää pikkumasuja pelkällä leivällä, mutta tämä on kyllä ensimmäinen kerta elämässäni kun on ns. ruokailuvaikeuksia. Olemme asuneet samassa taloudessa vasta jonkin aikaa, joten toki tilanne voi olla uusi myös siltä osin. Tähän mennessä olemme taiteilleet isänsä ja minun sääntöjen välillä, mutta ehdottomasti pitäisi saada jokin hyvä ratkaisu asiaan.

 

[isoäiti mölykylästä]

no m eillä se on mennyt niin, että jos ruoka ei kelpaa. niin sitten on ilman. kyllä se seuraavalla kerralla sitten maistuu. lapselle voi hyvin sanoa, että vaikka se ruoka ei aina ole sitä lempi ruokaa ja siitä ei niin kamalasti tykkää. niin silti sitä voi syödä, että nälkä lähtee.

 

[näin ehkäpä]

JOs lapsi ei halua syödä makkaraa iltapalaksi niin ehkä silloin voisi antaakin vaihtoehdoksi jotain terveempää. Esim. just leipää, jonka tuonikäinen osaa itsekin tehdä. Muutenkin 10v vosi jo valita ja itse hoitaa aamu- ja iltapalansa, mutta lounas ja päivällinen tietty sitä mitä muillakin on. Mutta tuollaiset "hyi, yäk"- kommentit eivät kuulu millekään aterialle, tietystikään.

 

[maomao]

JOs lapsi ei halua syödä makkaraa iltapalaksi niin ehkä silloin voisi antaakin vaihtoehdoksi jotain terveempää. Esim. just leipää, jonka tuonikäinen osaa itsekin tehdä. Muutenkin 10v vosi jo valita ja itse hoitaa aamu- ja iltapalansa, mutta lounas ja päivällinen tietty sitä mitä muillakin on. Mutta tuollaiset "hyi, yäk"- kommentit eivät kuulu millekään aterialle, tietystikään.

No meillä muulloin syödään vähän liiankin terveellisesti ja nuo makkaranpaistot kuuluu lähinnä saunapäiviin tms. vähän erikoisempaan. Sitten ongelma on nuo aamu- ja iltapalat, kun kuitenkin samassa pöydässä istuu neljä lasta.. että jos oon tehnyt vaikka raparperikiisselin ja leiponut ruisleipää, tyttö ottais mieluummin jotain muuta -> saman tekis kolme muutakin, jos toinen saa ja sitten jäis kiisselit syömättä.

Juu oon pitänyt aika tiukkaa puhuttelua tuosta ruokapöytäpuheesta :ashamed:

 

[hoya bella]

Mä lopetin 9-vuotiaana maidon juonnin ja joskus 10-vuotiaana lihan syönnin. Eipä sitä äiti voinut pakottaa vaan totutella tekemään eri ruokia. Meitä oli 8 lasta ja jokaisella omat "rajoitteet" ruokaan, yhdelle ei juustoa, toiselle ei sipulia, useampi lihaton jne.

Ruoasta ei saisi koskaan tehdä taistelua.

 

[maomao]

Mä lopetin 9-vuotiaana maidon juonnin ja joskus 10-vuotiaana lihan syönnin. Eipä sitä äiti voinut pakottaa vaan totutella tekemään eri ruokia. Meitä oli 8 lasta ja jokaisella omat "rajoitteet" ruokaan, yhdelle ei juustoa, toiselle ei sipulia, useampi lihaton jne.

Ruoasta ei saisi koskaan tehdä taistelua.

Juu, kyllä meilläkin otetaan huomioon mm. miehen vhh-ruokavalio, minun lihattomani, vanhimman inho hernekeittoa/maitoa/juustoa/kananmunaa kohtaan.. ja joustankin niissä aika paljon, mutta aina vain ei pysty/ole mitään järkeä tehdä kuutta erilaista ruokaa per ateria.

 

[näin ehkäpä]

No meillä muulloin syödään vähän liiankin terveellisesti ja nuo makkaranpaistot kuuluu lähinnä saunapäiviin tms. vähän erikoisempaan. Sitten ongelma on nuo aamu- ja iltapalat, kun kuitenkin samassa pöydässä istuu neljä lasta.. että jos oon tehnyt vaikka raparperikiisselin ja leiponut ruisleipää, tyttö ottais mieluummin jotain muuta -> saman tekis kolme muutakin, jos toinen saa ja sitten jäis kiisselit syömättä.

Juu oon pitänyt aika tiukkaa puhuttelua tuosta ruokapöytäpuheesta :ashamed:

Mut miksi tehdä raparperikiisseliä jos ne ei siitä tykkää? Ei ruokailuista ainakaan mitään valtataistelua kannata ruveta tekemään. Ne muut jättää ehkä just siksi sen kiisselin väliin, kun eivät ole saaneet kauheesti itse asioistaan päättää. Meillä on kolme alakouluikäistä, ja aamu-ja iltapalaa syövät, mitä haluavat. Silloin tällöin teen jotain kiisseliä, puuroa tms, ja sitä syövät ne jotka haluavat. Hyvin on tehnyt tähän asti kauppansa. Ja terveellisenä ja monipuolisena ruoka pysyy kun teen ne hyvät valinnat jo kaupassa.

 

[creme b]

Meillä toimitaan ja on toimittu vanhempien lasten kanssa niin, että päättävät itse mitä syövät aamu- väli- ja iltapaloiksi, mutta ruoka on sitä mitä on ja sitä syödään sen verran kuin kyetään. Yritän tietty tehdä sellasia ruokia, mistä kaikki ees vähän tykkää, mutta esim. keittoja ei nuo teinit söis sitten millään, kun taas nuoremmat ovat hulluna makkara-, jauheliha- ja kalakeittoihin. Meidänkin toinen teinipoika ei voi sietää saunamakkaraa, joten ei olla häntä siihen pakotettu pienenäkään. Muistaakseni molemmat isot pojat alkoi just tossa kymmenen ikävuoden tietämillä enemmän valikoimaan syömisiään. Mun mielipide on, että ehdottomasti ruokaa ei korvata leivällä eikä tommosilla, mutta jonkun iltapalaksi tarkotetun saunamakkaran sijaan voi ihan hyvin ottaa leipää. Itse nään punaista, jos olen just tehnyt ruuan ja teinit tulee kotiin ja menevät ottamaan leipää. Sen sijaan saavat ottaa leipää ruuan LISÄKSI tai jos ei ole niin kova nälkä vielä, niin saavat syödä leipänsä ja tulla parin tunnin päästä lämmittämään ruokaa, KUNHAN SITÄ SYÖDÄÄN jossain vaiheessa. Omasta mielestäni oon aika joustava

 

[creme b]

Niin ja piti vielä sanoa, että 10-vuotias on jo aika fiksu ja ymmärtää, jos sanot, että ota edes vähän pienempien takia - siks että pienemmät söis, esimerkkinä. Meillä on toiminut hyvin. Toinen teinipoika ottaa jopa puuroa kauhallisen aamupalalla, vaikkei siitä tykkääkään. Jonkun verran oon joutunut kyllä selittämään pienemmille, että "isommat saa, pienemmät syö tätä" ja kyllä meidän pienet on ainakin sen ajatuksen omaksunut ihan jees.

 

["Kia"]

Mä en kyl tekisi mistään saunamakkarasta numeroa vaan antaisin syödä iltapalaksi mitä haluaa. En näe miksi kenenkään olisi pakko syödä saunamakkara, sehän on vähän sama kuin sanoisi, että iltapalaksi on sipsejä ja karkkia, sitä syödään ja muuta ei saa.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, että lämpimät ruuat on sitä mitä kaikilla, ilta- ja aamupalat valitaan vain jostain tietyistä vaihtoehdoista, mutta en oikein tota, että muuta kuin makkaraa ei saisi.

 

[maomao]

Mut miksi tehdä raparperikiisseliä jos ne ei siitä tykkää? Ei ruokailuista ainakaan mitään valtataistelua kannata ruveta tekemään. Ne muut jättää ehkä just siksi sen kiisselin väliin, kun eivät ole saaneet kauheesti itse asioistaan päättää. Meillä on kolme alakouluikäistä, ja aamu-ja iltapalaa syövät, mitä haluavat. Silloin tällöin teen jotain kiisseliä, puuroa tms, ja sitä syövät ne jotka haluavat. Hyvin on tehnyt tähän asti kauppansa. Ja terveellisenä ja monipuolisena ruoka pysyy kun teen ne hyvät valinnat jo kaupassa.

Omat lapset kyllä tykkäävät, mutta jos tytön isä tarjoaa tytölle muroja tai jogurttia kiisselin sijaan, haluavat muutkin sitten samaa mitä joku muu saa. Mulla on vähän tämä ongelma myös miehen kanssa, kun en läheskään aina itse pääse kauppaan ja sitten sieltä tulee muroja tms. mitä en itse ostais, mutta "kun tyttö tahtoo". Ehkä osittain ongelmana on myös se, että oon kotiäiti ja teen paljon ruokaa itse, kun se vaan on halvempaakin niin ja lapset ovat tietysti tottuneet syömään kaikki samaa ruokaa - silloin kun vielä tein kaikki ruokaostokset itse, ei niihin juurikaan sisältynyt muroja tai vaikkapa vanukkaita, ne olivat vähän kuin erikoisherkku ja toki lapset niistä tykkäävät.

 

[flower again]

mä luulen et ton ongelman ratkaisu ois selvittää pelisäännöt isän kanssa.... lapset osaa kyllä käyttää ronklaamista hyväkseen... jos ei illalla makkara maistu, niin sit tilalle jotain muuta. mäkin teen paljon ruokaa itse, mut ei se arki kaadu jos viikolla saa murojakin yhdessä on sovittu mitkä päivät on herkkupäiviä, yleensä painottuu viikonloppuun.
mitä sitten tulee kiisseleihin.... mäkin yritin joskus tehdä niitä ja syötellä lapsille mut ei ne menny.. miks sit vaivautua ja pakottaa...?
Mitä jos tekisit sitten ruisleivän sijaan välillä sämpylöitä? meillä lapset ihan hulluina odottaa aina et teen ite sämpylät, ovat kuulema parempia kun kaupan.
Vaikka arkiviikko onkin, mä tykkään lisätä lapsille jotain ekstraa ihan odottamatta, välil kun tuleevat koulusta, onkin lettuja ja kermavaahtoa, välillä pullaa, välillä sämpylöitä, välillä suklaapuuroa..

Kaikista ruuista kaikki ei voikaan tykätä, ja pakottaakaan ei oikein voi. mutta meillä on tehty niin et kaikkea maistetaan, ja jos kastike vaikka ei oo ihan mieleisintä, sitäkin otetaan hiukan, mut ottaa sit kuitenkin esim perunaa ja salaattia kuitenkin. EI siirrytä siihen et jos ruoka ei kelpaa ni täytetään se maha sitten leivällä...
Jos ei syö, niin sit odottelee sitä seuraavaa ruoka-aikaa.... äkkiä oppiivat. tytön kaverit on nirsoja, mutta meille tullessaan ei nekään saa ronklata ellei ole kyse allergiasta. Jos teen leipiä valmiiksi niin sit kans syödään. kotonaan heillä kuulema sit vaan otetaan välipalapatukoita jos ei muuten maistu. Tavat tarttuu, se on tosi...

 

[maomao]

^ Teen kyllä vaihtelevasti ruisleipää, sämpylöitä, hiivaleipää, teeleipiä, juustosarvia.. Lapset ovat yleensä mukana leipomassa, leivon melkeinpä joka päivä jotain. Ja kiisseleitä on nyt ollut jonkin verran (pakastimen tyhjennyksen vuoksi) sekä puuron kanssa että sellaisenaan, maistuvat lapsille hyvin ja varsinkin kaksi nuorinta söisivät vaikka kuinka paljon Ongelma on vaan siinä että tytön nirsous ikäänkuin valikoituu. Makkaraakin voi syödä jos sitä on ruoalla, joskus taas tulee tätä ongelmaa ettei syö, tahtoo muuta. Ymmärtäisin jos ei KOSKAAN sitä söis, ei meillä kuitenkaan oo makkararuokia/iltapaloja kuin 2-3krt kuussa, mutta kun välillä syö, välillä on taas hyihyi.

Ettei kuulostais kovin ankealta tuo meidän ruokavalio niin teen kyllä toisinaan lättyjä, pannaria, hedelmäsalaattia, pullaa, mustikkapiirakkaa tms.

Varmaan pitää tosiaan enemmän keskustella tuon miehen kanssa

 

["vieras"]

Varmasti keskustelu miehen kanssa paikoillaan. Itse tekisin varmaan niin että tietyt vaihtoehdot tarjolle ja niistä sitten valittava mitä syö. Vaihtoehtoja toki sit vaihdellen eri päivinä. Esim ma leipää ja kiisseliä, ti vaikka niitä muroja tai kiisseliä, ke leipää ja jugurttia jne.... Eli korkeintaan pari vaihtoehtoa joista voi valita mutta tosiaan niitä sit syödään eikä mennä kaapilta hakemaan jotain muuta.