miten tosta lapsesta tuli tollanen paska..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äitiä itkettää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äitiä itkettää

Vieras
ei oo tosikaan :kieh: mä olen kurkkuani myöten täynnä lapsiperhe elämää ku se on jatkuvaa taistelua!!. tänäänkin oltiin eka tunti ulkona purkamassa energiaa, minä keinuin lapsen kanssa,annoin hälle vauhtia, juttelin, tehtiin hiukkakakkkuja,tai hän teki minä söin. pidin sylissä. yms.

sitten tltiin sisälle, sillä aikaa kun minä pesin kattilan ja pistin perunat kiehuu, hän hermostui ku ritari ei mennyt hevosen selkään, minä sitten kävin auttaa, ja lähdin tiskaa paistinpannua, lapsi tuli lelun kanssa keittiöön, hermostu ku se ei muka mennyt kunnolla ja heitti sen mua päin(saattoi olla vahinko että osui),mutta meillä pyydetään aina anteeksi jos toista satutetaan, lapsi ei suostunut pyytää anteeksi vaan heitti avonaisen purkka pussin lattialle(sano eka mulle että sitten mä heitän purkat mä sanoin että et heitä), heitti ne pitkin lattiaa. mä sanoin että tuu pyytää anteeksi, ei tullut. vein purkat roskiin ja lapsen jäähylle eteiseen, karkasi vähän matkan päähän ja heitti mua useamman kerran kengällä, ihan tahalleen ja nauro vaan kun osu! sit otin kaiken pois eteisestä ja vein lapsen takasin lattialla oli kivi(ei oo tänään imuroitu), heitti mua sillä. mä totesin lapselle että sä oot kamala ja poistuin koneelle. eipä kiinnosta antaa huomiota enään tolaselle, kunei ton käytös mihinkään muutu.. ja miksi vien jäähyllekkään tai otan leluja pois kun ton kakaran perusluonne on näköjään umpiluu!! mä en oikeesti ymmärrä, enkä osaa yhtään hetkeä nauttia ton kanssa olosta enään ku toi käytös vaan jatkuu ja jatkuu ja tuntuu pahenevan!
 
muistathan, että on ohimenevä vaihe, joka tuntuu kyllä kestävän aina kohtuuttoman pitkään.
lääkärit ¨sanoo, että jos EI tule uhmaa, saattaa olla syytä huoleen ja jotain pielessä.
 
Nii juu, en mä kyllä sanois omaa lastani paskaksi, enemminkin itteeni jos en osaa tilannetta hoitaa. Viimeaikoina aisoiden toistelu ja syliin ottaminen ja puhe tehonnu *koputtaa puuta*
 
Ymmärrän, että rasittaa, mutta tuo on ihan normaalia käytöstä pienelle lapselle.. Onneksi tyttömme saa olla päivähoidossa, mutta illat ja viikonloput on aina tuollaista omien rajojen etsimistä, mitä saa tehdä, mitä ei eikä meinaa uskoa meitä millään. Eilen just viimeksi ärsyynnyin, kun ei siis muista niitä perusjuttuja, mitä on opeteltu jo monta kertaa, valitin miehelle, että miten pitää aina vaan toistaa noita samoja asioita !! Mutta lapsella on vaan niin pieni pää ja aivot vielä, ettei asiat mene tajuntaan tai muistu mieleen ja onhan siinä välillä sitä uhmaakin. Lapsemme jo neljävuotias onneksi..
 
3v 11kk :( mutta tollanen se on ollut enemmän tai vähemmän 2vuotta jo. välillä on ollut seesteisempiä kausia mutta suurin osa tällästä. ja pahempaa, nyt ei sentään tällä kertaa nimitellyt eikä sylkenyt naamalle. löi kyllä kerran tuon muun päälle. kai mä oon huono äiti kun en osaa nauttia jatkuvista vastoinkäymisistä, siitä kun mikään ei ole helppoa,eikä mikään riitä vaikka lapsi saisi monta tuntia positiivista huomiota päivässä niin silti käytös on tuota. huoh
 
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
miltä lapsesta tuntuu kun äiti sanoo että: sä oot kamala
Siitä varmaan tuntuu että äiti ei hyväksy sitä että heittää esineillä ja koittaa satuttaa?

vetäydyppä hetkeksi lapsen tasolle, äiti joka on kuitenkin se kaikista kaikkein maailmassa sanoo sulle että oot kamala??
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitiä itkettää:
3v 11kk :( mutta tollanen se on ollut enemmän tai vähemmän 2vuotta jo. välillä on ollut seesteisempiä kausia mutta suurin osa tällästä. ja pahempaa, nyt ei sentään tällä kertaa nimitellyt eikä sylkenyt naamalle. löi kyllä kerran tuon muun päälle. kai mä oon huono äiti kun en osaa nauttia jatkuvista vastoinkäymisistä, siitä kun mikään ei ole helppoa,eikä mikään riitä vaikka lapsi saisi monta tuntia positiivista huomiota päivässä niin silti käytös on tuota. huoh

Uhmaikäinen lapsi on vain "tuollainen"...joillakin menee huomaamatta ohi ja joillakin ei. Minkäs teet? Joko kestät ja yrität sinnillä ja pitää tiukkaa linjaa, etkä anna periksi asioissa tai sitten annat sen lapsen pois ...ja tuo jälkimmäinen on vitsi.

Sano mun äitikin kerran mulle, että joskus tuntuu kun kuuntelee tuota valittamista, että pitäskö ne lapset antaa pois jos se elämän on niiden takia mennyt niin vaikeaksi...pisti ainakin mut miettimään asioita eriltä kantilta.

 
Meillä auttoi täydellinen välinpitämättömyys.

Eli kun muksu rupeaa mesoamaan, alat käyttäytyä muuten niinkun koko ipanaa ei oliskaan, paitsi että estät sitä satuttamasta itseään/muita tai rikkomasta tavaroita. Jos ensimmäiset kiellot ei mee perille, toteat lakonisella äänellä että "Äiti kielsi tekemästä noin, noin ei saa tehdä. Nyt saat mennä rauhoittumaan jäähylle kunnes osaat olla kunnolla" tms. Ja sitten ei MITÄÄN reaktiota, ei edes katsekontaktia, kannat vaan jäähylle, otat tarvittaessa heitettävät tavarat pois mutta ET katso, ET rupea vänkäämään. Jos tulee pois jäähyltä niin mitään sanomatta tyhjällä ilmeellä viet takasin ja menet pois.

Se lapsi nauttii kun saa sut hermostumaan ja pois tolaltas, kyllästyy pian "leikkiinsä" kun huomaa että käyt vaan tylsäksi eikä temppuilemalla saa hauskuutusta itselleen äitin hermoilun muodossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä:
Meillä auttoi täydellinen välinpitämättömyys.

Eli kun muksu rupeaa mesoamaan, alat käyttäytyä muuten niinkun koko ipanaa ei oliskaan, paitsi että estät sitä satuttamasta itseään/muita tai rikkomasta tavaroita. Jos ensimmäiset kiellot ei mee perille, toteat lakonisella äänellä että "Äiti kielsi tekemästä noin, noin ei saa tehdä. Nyt saat mennä rauhoittumaan jäähylle kunnes osaat olla kunnolla" tms. Ja sitten ei MITÄÄN reaktiota, ei edes katsekontaktia, kannat vaan jäähylle, otat tarvittaessa heitettävät tavarat pois mutta ET katso, ET rupea vänkäämään. Jos tulee pois jäähyltä niin mitään sanomatta tyhjällä ilmeellä viet takasin ja menet pois.

Se lapsi nauttii kun saa sut hermostumaan ja pois tolaltas, kyllästyy pian "leikkiinsä" kun huomaa että käyt vaan tylsäksi eikä temppuilemalla saa hauskuutusta itselleen äitin hermoilun muodossa.

peesi tämä toimii
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
vetäydyppä hetkeksi lapsen tasolle, äiti joka on kuitenkin se kaikista kaikkein maailmassa sanoo sulle että oot kamala??

No vetäydynpä

Veikkaan että lapsen reaktio on riemastunut nauru, kun saa äidin niin hermostumaan. Muksu heittelee "kaikkeinta maailmassa" kengällä ja nauraa kun kielletään tai sanotaan että sattuu, ei se "sä olet kamala" ole yhtään sen pahempi kun "nyt olet tuhma" tai "noin ei saa käyttäytyä".

Eipäs nyt olla hysteerisiä. Muksu varsin hyvin tietää käyttäytyvänsä tuhmasti ja tietää että äiti on siksi hermostunut. Muksu HALUAA olla "kamala" että saa äidin jakamattoman huomion ja äidin hermoilun viihdykkeekseen.
 
Minä sanoin että se lelu lentää roskiin, jota lapsi vielä heittää. Heitti lelun ja roskiin meni. Meni kerralla perille. Kyse oli 3-4-vuotiaasta, en lähtisi parivuotiasta kovin monimutkaisesti kiristämään.

Lyömisestä on päästy ajan ja loputtoman keskustelun ja jämäkkyyden kautta. Lapsen pitää ymmärtää, mikä seuraus on. Miltä toisesta tuntuu ja mikä on rangaistus lyömisestä. Kyllä minusta tuollainen parin vuoden lyöminen nyt nelivuotiaalla on jo vähän ongelma, ei pelkkä uhmaiän ilmentymä. Nelivuotiaalla pitäisi olla jo alkeellinen omatunto ja jos lyöminen on ollut tavallinen tapa ratkaista asioita jo pari vuotta, on se sitä todennäkäisesti myös vuoden päästä jos sitä ei saada aisoihin. Ihan eri asia esim. parivuotiaan kanssa.

Jos jäähy ei toimi, sitä ei kannata käyttää. Jämäkämpiä keinoja, vähemmän rähinää muttei lapsen haukkumista. Nelivuotiasta on esim. helppo kiristää. Mikä voisi olla 'pahinta' mitä menettää? Karkkipäivä, Lintsille meno, iltasatu?

Onko lapsi hoidossa, onko muita lapsia perheessä? Oletko jutellut neuvolassa, minkälainen vuorovaikutus sinulla on muuten pojan kanssa?
 
Niin se on, että kun lapsi tulee taloon, niin se on melkoista kasvatusta sekä lapselle että vanhemmalle, ja sehän tekee kipeää. Mutta kaikesta huolimatta koita rauhoittua, mieti, että lapsi on vasta noin pieni ja että ikään kuuluu uhmaikä, koetella rajojaan kovastikin. Sun täytyy vaan pitää niistä rajoista kiinni selkeästi ja päättäväisesti ja rauhallisesti. Vanhempi on ennen kaikkea rajojen ja rakkauden antaja, ei kaveri. Ei ole aina helppoa kovapäisen lapsen kanssa, tuttu juttu! Sun kannattaisi vähän ottaa omaa aikaa, tavalla tai toiselle toivottavasti saisit sellaista järjestettyä.
 
Jotenkin tuttua mutta onneksi takanapäin. Uhmaikäset osaa olla välillä tosi rasittavia yksilöitä mutten mäkään nyt paskaksi haukkuisi. Ottaisin lelut pois, pistäisin jäähylle ym sopivaa rangaistusta ton ikäselle, muuten onko minkä ikänen?
 
niin tutun kuullosta. Meillä 4v jolla tuollaista ollut jo 2v. Eikä loppua näy.... Voimia, elän itse toivossa että 10v tuo on jo rauhoittunut. Sitten alkaakin esimurrosikä. Sitä ootellessa ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
miltä lapsesta tuntuu kun äiti sanoo että: sä oot kamala
Siitä varmaan tuntuu että äiti ei hyväksy sitä että heittää esineillä ja koittaa satuttaa?

vetäydyppä hetkeksi lapsen tasolle, äiti joka on kuitenkin se kaikista kaikkein maailmassa sanoo sulle että oot kamala??

no lapsihan oli kamala kyll' sitä lapsellekin sen voi sanoa!!!! aina ei olla ihan pumpulissa!!
 

Yhteistyössä