E
"Ellie"
Vieras
Olen tapaillut kesästä asti miestä, joka on eronnut pari vuotta sitten. Syksystä asti olemme tapailleet tiiviimmin ja nyt seurustellaan. Olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta, rakkaudesta yms. Mies on sanonut, että hänen olisi ainakin äkkiseltään vaikea kuvitella tulevaisuuttaan enää ilman minua. Mies onkin mulle aina todella kiltti ja huomaavainen, kun tapaamme.
Meillä on kuitenkin välimatkaa sen verran, että autolla menee noin tunti per suunta. Eli emme näe silti niin usein, kuin haluaisimme.
Mies on ollut naimisissa ja erosi, koska nainen löysi uuden. Mä itse näen asian niin, että en tiedä mitään loukkaavampaa, kuin rikkoa perhe, ottaa avioero ja jättää kaikki taakse, siksi, että löysi toisen. Se olisi mun mielestä ihan täysin anteeksiantamatonta. Pettämisen yms voisin antaa anteeksi. Lapsen/lasten takia toki yrittäisin pitää välit asiallisina ja kykenisin hoitamaan kyllä lasta/lapsia koskevat asiat.
Mies on kuitenkin jotenkin poikkeuksellisen hyvissä väleissä exänsä kanssa. Eikä se varsinaisesti ole ongelma. Mä en itse voisi tuollaisen teon jälkeen nähdä exääni enää millään tavalla hyvässä valossa.
Mitä olen ehkä ymmärtänyt ja rivien välistä lukenut, niin jotenkin tuntuu siltä, että mies olisi ehkä valmis jatkamaan exänsä kanssa, jos tämä haluaisi. Ex ei onneksi ole sitä halunnut, eikä tietääkseni osoittanut minkäänlaisia haluja edes palata yhtään. Ehkä mies on sitten ymmärtänyt mun juttuja väärin ja minä miestä väärin yms. Mutta mä ihmettelen, että miksi ihmeessä joku haluaisi tuollaisen takia jatkaa?
Olemme jutelleen miehen kanssa ja joskus kysyin häneltä, haluaisiko hän entisen elämänsä takaisin ja voisiko jatkaa exänsä kanssa. Vastaus on aina jotenkin vaisu "en ole miettinyt". Olettaisin, että vastaisi suoraan, että ei.
Itse nimittäin erosin siksi, että mies petti -> annoin anteeksi -> mies jatkoi suhdetta ja salailua siitä huolimatta -> en antanut enää anteeksi. Ja ei, en ikinä enää voisi kuvitella miehen kanssa mitään suhdetta. Lasten asiat hoidamme asiallisesti ja vanhempainilloissa yms käymme yhdessä ja voimme vaihtaa kuulumiset, mutta thats it.
Minä aikoinani rakastin miestä, meillä oli onnellisia aikoja ja me olemme kokeneet yhdessä paljon ihania hetkiä. Lasten syntymät, häämatka, talon rakennus yms. Mutta mies tuhosi perheensä ja meistä ei paria enää tule. Hän ei ole unelmieni prinssi ja elämäni mies ei tee tuollaista.
Mulle tämä uusi miesystäväni merkitsee paljon. Mielestäni hän voi kyllä päästä kaikkien muiden miesten yläpuolelle ja on jo oikeastaan päässytkin. Meillä on jotain ihmeellistä kemiaa, mitä en ole kokenut edes entisen aviopuolisoni kanssa. Entinen puolisoni teki minulle niin loukkaavasti, että hän samalla tuhosi monta kaunista ajatustakin.
Ongelmani on se, että minusta tuntuu, että nykyinen miesystäväni koki tämän exänsä niin ihanana, unelmiensa prinsessana, että kukaan ei koskaan voi päästä samalla viivalle. Tuntuu siltä, että olen ikuinen kakkonen. Plan B, koska plan A otti ja lähti.
Miten mä voisin kysyä asiaa niin, että mieskin ymmärtää, mitä ajan takaa? Mä en kuitenkaan voi niellä asiaa, että tulen olemaan ikuinen kakkonen ja sellaiseen suhteeseen mä en pysty.
Meillä on kuitenkin välimatkaa sen verran, että autolla menee noin tunti per suunta. Eli emme näe silti niin usein, kuin haluaisimme.
Mies on ollut naimisissa ja erosi, koska nainen löysi uuden. Mä itse näen asian niin, että en tiedä mitään loukkaavampaa, kuin rikkoa perhe, ottaa avioero ja jättää kaikki taakse, siksi, että löysi toisen. Se olisi mun mielestä ihan täysin anteeksiantamatonta. Pettämisen yms voisin antaa anteeksi. Lapsen/lasten takia toki yrittäisin pitää välit asiallisina ja kykenisin hoitamaan kyllä lasta/lapsia koskevat asiat.
Mies on kuitenkin jotenkin poikkeuksellisen hyvissä väleissä exänsä kanssa. Eikä se varsinaisesti ole ongelma. Mä en itse voisi tuollaisen teon jälkeen nähdä exääni enää millään tavalla hyvässä valossa.
Mitä olen ehkä ymmärtänyt ja rivien välistä lukenut, niin jotenkin tuntuu siltä, että mies olisi ehkä valmis jatkamaan exänsä kanssa, jos tämä haluaisi. Ex ei onneksi ole sitä halunnut, eikä tietääkseni osoittanut minkäänlaisia haluja edes palata yhtään. Ehkä mies on sitten ymmärtänyt mun juttuja väärin ja minä miestä väärin yms. Mutta mä ihmettelen, että miksi ihmeessä joku haluaisi tuollaisen takia jatkaa?
Olemme jutelleen miehen kanssa ja joskus kysyin häneltä, haluaisiko hän entisen elämänsä takaisin ja voisiko jatkaa exänsä kanssa. Vastaus on aina jotenkin vaisu "en ole miettinyt". Olettaisin, että vastaisi suoraan, että ei.
Itse nimittäin erosin siksi, että mies petti -> annoin anteeksi -> mies jatkoi suhdetta ja salailua siitä huolimatta -> en antanut enää anteeksi. Ja ei, en ikinä enää voisi kuvitella miehen kanssa mitään suhdetta. Lasten asiat hoidamme asiallisesti ja vanhempainilloissa yms käymme yhdessä ja voimme vaihtaa kuulumiset, mutta thats it.
Minä aikoinani rakastin miestä, meillä oli onnellisia aikoja ja me olemme kokeneet yhdessä paljon ihania hetkiä. Lasten syntymät, häämatka, talon rakennus yms. Mutta mies tuhosi perheensä ja meistä ei paria enää tule. Hän ei ole unelmieni prinssi ja elämäni mies ei tee tuollaista.
Mulle tämä uusi miesystäväni merkitsee paljon. Mielestäni hän voi kyllä päästä kaikkien muiden miesten yläpuolelle ja on jo oikeastaan päässytkin. Meillä on jotain ihmeellistä kemiaa, mitä en ole kokenut edes entisen aviopuolisoni kanssa. Entinen puolisoni teki minulle niin loukkaavasti, että hän samalla tuhosi monta kaunista ajatustakin.
Ongelmani on se, että minusta tuntuu, että nykyinen miesystäväni koki tämän exänsä niin ihanana, unelmiensa prinsessana, että kukaan ei koskaan voi päästä samalla viivalle. Tuntuu siltä, että olen ikuinen kakkonen. Plan B, koska plan A otti ja lähti.
Miten mä voisin kysyä asiaa niin, että mieskin ymmärtää, mitä ajan takaa? Mä en kuitenkaan voi niellä asiaa, että tulen olemaan ikuinen kakkonen ja sellaiseen suhteeseen mä en pysty.
