Miten tulla toimeen äitipuolen kanssa?

[alkuper.]

Haluaisin, että meidän normaali elämämme vain toimisi. Siis normaalisti. Olen jo aikuinen, tänä vuonna kolmekymmentä täyttävä nainen jolla on itselläänkin jo kaksi lasta. En ole tukkanuottasilla äitipuoleni kanssa, vaan hän on minua kohtaan yksinkertaisesti etäinen ja kylmä.

Isäni mielestä ongelma on minussa ja minun ja suren tätä mielipidettä kovasti.

En uskalla, siis USKALLA käydä isäni luona useinkaan, kerran kaksi vuodessa! Isäni käy meillä viikottain - ilman äitipuoltani - katsomassa lapsia ja meitä. Kun äitipuoli tulee mukaan, on kyseessä yleensä joku perhejuhla. Olen hänelle kohtelias, yritän jutella niitä näitä, tarjoan kahvit ja kyselen kuulumiset... vaan ei.

Hän ei pidä minusta. En ymmärrä, että vaikka ei pitäisi niin miksi ei edes yritä tulla toimeen, aikuinen nainen? Ovat olleet naimisissa jo kaksi vuotta, ja tänä aikana hän on sanonut minulle kaksi kokonaista lausetta. Häissä en edes ollut mukana, kun sain tietää niistä niin viime tinkaan etten ehtinyt mukaan, toiselle paikkakunnalle.

Tämä alkaa hiertää isän ja minun välejäni, enkä tiedä, mitä tehdä. Voisiko joku äitipuoli asiallisesti vastata?

 

["jaahas"]

miten tuoreella parilla menee keskenään? epävarmuus johtaa kovaan kateuteen, pelkoon ja syyllisen etsintään?

 

["vieras"]

Isäni alkoi seurustella nykyisen puolisonsa kanssa kun olin noin 20-vuotias. Alku oli hankalaa ja haparointia, isäni puolisolla ei ole omia lapsia. Isäni on hankala luonteeltaan. Puoliso tietysti uskoi kaiken mitä isäni tälle syötti. Yritin olla avoin omalta puoleltani, mutta mikään äitipuoli tämä nainen ei ole minulle. Vähän hän yritti alkuun tätäkin roolia vetää, kuten sanoin, haparointia oli alkuun. Hän on isäni kumppani ja se siitä, minulle hän on isäni kumppani, ei minun vanhempani.

Hän yritti joskus sotkeutua isäni ja mun väleihin soittamalla mulle haukkumispuheluja ja isäni perässä. Katkaisin välit kokonaan. Joko asiapohjalta ja asiallisesti tullaan toimeen sotkeutumatta sen enempää toistemme asioihin tai sitten ei olla tekemisissä.

Pikkuhiljaa ajan kuluttua nainen on nähnyt koko kuvion isäni elämässä ja näkee nyt homman kokonaisuutena. En olekaan itsekäs ja paha tytär . Itse en ole enempää tuonut omaa kantaani esiin, nainen on selvittänyt homman ihan itse.

Nykyään ollaan hyvissä väleissä, nykyään lapseni ovat tärkeitä myös tälle puolisolle. Mikään sydänystävä hän ei koskaan tule mulle olemaan mutta ihan siis ystävällisissä ja hyvissä väleissä voidaan olla, ei mulla häntä vastaan mitään ole. Isäni taas on näyttänyt oikean karvansa tällekin naiselle...

Voimia ja jatka ihan omalla linjallasi, asia joko selviää tai ei, tärkeintä on, että voit itse olla oma itsesi!

 

[näin]

Kuulostaa keskenkasvuselta naiselta. Mä avautuisin suoraan sille naiselle kahden kesken, että jos on jotain ongelmaa, niin sanoo suoraan, mutta tollanen typerä käytös saa loppua! Aivan sama mulle suutusko ikuisiksi ajoiksi, mutta mä en vaan siedä tollasta!