Me tehtiin aikoinaan hiukan poikkeavasti kuin yleensä.
Kun tultiin kotio mies lähti koiran kanssa pitkälle lenkille. Sillä välin minä menin (koiralta salaa) sisälle ja vein vauvankin

Meillä on makuuhuoneen oviaukossa portti. Aluksi vauva oli portin takana. Vasta illalla tulin vauvan kanssa pois sieltä. Ja silloinkin tein niin, että kun koira alkoi riehaantua ja yritti hyppiä, palasin vauvan kanssa takaisin makuuhuoneeseen. Koiralle tehtiin selväksi, että vain rauhallisesti ja tyynesti käyttäytymällä vauva ei haviä toiseen huoneeseen ja minä sen mukana.
Kun koira tajusi rauhoittua, en enään vain seissyt vaan istuin sohvalle. Koiraa ei edeellnkään päästetty säheltämään viereen. Vaan aina kun se osoitti riehaantumisen merkkejä komennettiin kauemmaksi minusta ja vauvasta. Vasta kun rauhalliseti käyttäytyi sai haistella varovasti.
Alusta asti me tehtiin niin, että koira ei saanut lähestyä vauvaa itsekseen. Vaan aina luvan kanssa ja rauhallisena. Koiraa ei komennettu kiukkuisena, jottei yhdistäisi kiukkua vauvaan. Vaan rauhallisesti. Halusimme koiran toimivan rauhalliseti vauvan lähellä. Koira oli tuolloin nuori, helposti syttyvä ja riehaantuva. Rauhallisuus ei kuulunut sen normaalikäytökseen
Ja se miksi vauvaa ja koiraa ei heti esitelty, sen eprustelen sillä. Ettei koiraemokaan aina heti päästä muita perheen koiria pentujen luo. Vaan vasta kun pennut on muutaman päivän ikäisiä ja niihin on jo tarttunut kodin tuoksua. Tuoksuvat hiukan kotilaumalta eivätkä vain vieraalta. Me ei koiralle mitään rättejä laitokselta tuotu haisteltavaksi, koska haluttiin tuota koiran rauhallista ja hallittua käytöstä vahvistaa.
Mutta jokainen tuntee oman koiransa parhaiten ja kannattaa miettiä sitä kautta mikä on paras tapa tutustuttaa.
*muoks* Toki mie liikuin talossa ja tervehdin koiraa jo ennekuin vauva tuotiin pois makkarista. Vastasyntynyt nukkuu niin paljon, että aluksi olikin helppo jättää portin toiselle puolelle ja käydä vain imettämässä ja hiukan seurustelemassa.