V
varattu
Vieras
Olen naimisissa oleva perheellinen nainen. Suhde mieheni kanssa on lasten ja tyokiireiden myota valjahtanyt, tosin hyviakin hetkia on silloin kun aikaa on. Kumpikaan ei kuitenkaan ole taysin tyytyvainen, eika saa toiselta sita mita haluaa/tarvitsee. Avioliitto ja perhe on kuitenkin molemmille todella tarkea, ja ymmarramme etta parisuhteeseen kuuluu monenlaisia aikoja. Tilanteestamme on seurannut se (tai niinpain luulen sen menevan), etta olen ihastunut toiseen mieheen. Tama alkoi jo reilu vuosi sitten. Tunne on molemminpuolista, vaikken siita ole ikina ihastukseni kanssa puhunutkaan. Asumme lahekkain, joten naemme usein ja juttutuokiot pitenevat kerta kerralta. Koskaan ei kuitenkaan olla menty henkilokohtaisuuksiin eika ehdottelemaan mitaan sopimatonta. Mieskin on perheellinen. Olemme taysin "samoilla aalloilla" ja kumpikin tosi onnellisia kun sattumalta tapaamme. En pida jossittelusta, mutta tiedan, etta jos tilanne olisi toinen, haluaisi kumpikin tutustua kunnolla, harrastaa yhdessa jne. - tuntuu kornilta puhua sielunkumppanista, mutta tallaiselta valimme tuntuu. Lapsemme ovat tavanneet muissa merkeissa ja tulevat toimeen tosi hyvin.
Yllatys yllatys, tama tuntuu nykyisessa parisuhteessani. Ajattelen toista miesta joka paiva suuren osan ajasta, vaikka yritan olla ajattelematta. Jos menee pitempaan, etten nae hanta, saattaa olo helpottaa vahan, mutta silla hetkella kun katseemme kohtaavat olen mennytta. En missaan nimessa halua tuhota avioliittoni, ja poden huonoa omaatuntoa jatkuvasti (vaikka mitaan konkreettista minun ja ihastukseni valilla ei ole tapahtunutkaan) mieheni puolesta. Yritan ja yritan unohtaa ja lopettaa typerat tunteeni, mutta olo alkaa olla epatoivoinen. Miten tallaisesta tilanteesta voi selvita? En ole koskaan pettanyt ketaan, enka halua nytkaan niin tehda (tosin ajatuksissani olen jo sen tehnyt
En voi valttya nakemasta toista miesta. Pitaisiko minun puhua hanen kanssaan ja pyytaa etta emme edes juttelisi enaa? Onko kellaan kokemuksia?
Yllatys yllatys, tama tuntuu nykyisessa parisuhteessani. Ajattelen toista miesta joka paiva suuren osan ajasta, vaikka yritan olla ajattelematta. Jos menee pitempaan, etten nae hanta, saattaa olo helpottaa vahan, mutta silla hetkella kun katseemme kohtaavat olen mennytta. En missaan nimessa halua tuhota avioliittoni, ja poden huonoa omaatuntoa jatkuvasti (vaikka mitaan konkreettista minun ja ihastukseni valilla ei ole tapahtunutkaan) mieheni puolesta. Yritan ja yritan unohtaa ja lopettaa typerat tunteeni, mutta olo alkaa olla epatoivoinen. Miten tallaisesta tilanteesta voi selvita? En ole koskaan pettanyt ketaan, enka halua nytkaan niin tehda (tosin ajatuksissani olen jo sen tehnyt