Miten uskaltautuisin rakastumaan?

[Lauantai-illan purkaus]

Olen 34 vuotias, yhden lapsen yh-äiti. Kolmessa pidemmässä suhteessa elämäni aikana ollut, ensimmäinen suhde kaatui miehen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen, toinen ja kolmas miehen pettämiseen.

Nyt elämääni on tupsahtanut ihan yhtäkkiä mies, jollaista en ajatellut olevan olemassakaan. Kaikin puolin täydellinen vastine unelmieni miehelle, joka jostain syystä näyttää olevan minusta kiinnostunut.

Kuinka ihmeessä voisin uskaltautua rakastamaan? Menneet suhteet on kyllä jo läpikäyty, pelkään vain sitä että jos tämä "täydellinenkin mies" minua satuttaa, en kykene enää kokoamaan itseäni. Mitä jos lapsenikin ottaa miehen sydämeensä ja hän sitten vain häviää, mitään velvoitteita kun ei lapseenkaan ole.

Olen luullut olleeni rakastunut aiemmin, mutta näitä tunteita joita tunnen ko. miehen läsnäollessa en ole kokenut koskaan... tuntuu siltä kuitenkin että jarrutan, pelkään, ja annan itsestäni vaillinaisen kuvan koska en uskalla olla se ihminen mitä oikeasti olisin. Kaksi vuotta olen elellyt siinä uskossa että olemme tytön kanssa kahden loppuikäni, uhraamatta ajatustakaan sille että joku _oikeasti_ kolahtaisi.

 

[Chala]

Huh, se on ihan hullun hommaa antaa itsensä uskaltaa mutta pakkohan se joskus on, koska kumpaa tulet enemmän katumaan, sitä että yritit ja rakastit vaikkakin ehkä petyit, vai sitä ettet koskaan antanut teille mahdollisuutta?

Elämä on tässä ja nyt, elä se niin että sun tarvitsee mahdollisimman vähän katua.