Miten vaikuttaisin vähemmän juntilta?

[Juntitar]

Nyt pitää alkuun sanoa, että tämä ei ole provo, vaan ihan oikea ongelma.

Taustani on työväenluokkainen. Vanhemmista äiti on käynyt ammattikoulun, töissä marketin kassalla. Isä käynyt pelkän kansakoulun, mennyt 14-vuotiaana töihin, ei mitään koulutusta. Nyt jo eläkkeellä. Loput suvusta on myös duunareita. Ihania ihmisiä, mutta koulutusta ei kovin korkealle ole arvostettu ja "parempaa väkeä" on aina vähän katsottu vinoon.

Ongelmani on nyt se, että itselläni on ensimmäisenä suvussa akateeminen tutkinto, ja pari vuotta ollut työpaikka asiantuntijatehtävissä... ja tuntuu että olen työkavereiden keskellä jotenkin todella juntti. Kaikki ovat siis ihan mukavia, mutta tuntuu että erotun joukosta negatiivisella tavalla. Opiskeluaikoina olen tehnyt töitä tehtaassa, kaupassa, muualla missä olen "duunariporukassa", ja siellä olen yleensä solahtanut joukkoon ongelmitta. Mutta tässä uudessa työpaikassa "paremman väen" keskellä ei onnistu.

Nyt olen jo sen verran oppinut, että kahvotauoilla ei sovi puhua mistään "roskaviihteestä" tai iltapäivälehtien uutisista, jos haluaa sopia joukkoon. Omasta elämästä ei myöskään saa kertoa liikaa. Vaatteita olen muokannut neutraalimpaan suuntaan, mutta silti tuntuu, että olen aina jotenkin nuhruinen verrattuna moneen muuhun.

Tunnen että tämä joukosta erottuminen estää minua etenemästä urallani, vaikka olen työssäni ihan hyvä. Miten ihmeessä voisin muokata olemustani vähemmän "junttiin" suuntaan? Vinkkejä?

 

[Squawe]

Ole ylpeä itsestäsi ja taustastasi. Yritä päästä olemaan sinut itsesi kanssa. Sinä olet sellainen kuin olet ja voit olla ylpeä siitä. Sinut on luotu itsesi kaltaiseksi. Sinulla on varmasti tietoa laajemmaltakin alueelta kuin noilla "akateemisilla" työkavereilla. Luulenpa, että sinulla on myös sydämen sivistystä noita muita enemän. Varmasti pärjäät parhaiten omana itsenäsi, älä yritä olla muuta kuin olet. Kunhan puolesi osaat pitää tuossa varmasti raa'assakin työelämässä.

 

["a p"]

Squawe, kiitos kauniista sanoistasi Olen toki ylpeä taustastani, enkä sitä mitenkään häpeä. Mutta fakta on, että jos tavoittelee päällikkö- ja myöhemmin ehkä johtajatason paikkoja minun alaltani, pitäisi ulkoisen(kin) vaikutelman olla "pätevä ammattilainen", ei "jakkupukuun pakotettu juntti"

 

["hmm"]

Mielenkiintoinen aloitus ja odottelenkin minkälaisia vastauksia tulee. Itselläni on vähän päinvastainen ongelma

 

["a p"]

Nostelen vähän.

 

[juntti myös:)]

Muokkaa pukeutumistasi sellaiseen suomenruotsalaistyyliin. Hanki laadukkaat (l. kalliit) kengät ja ajaton klassikkolaukku. Vaatteet juuri sellaisia neutraalisävyisiä, Gant, Burberry, Lacoste... Korvaan helmikorvikset ja jos tukkaa värjäät niin värjää sellaiseksi ettei näytä värjätyltä. Suosi laadukkaita materiaaleja jotka eivät nyppyynny yhden pesun jälkeen, unohda keinonahkakin.

Mutta ole nyt kuitenkin oma itsesi äläkä teeskentele jotain snobia mikä et ole. Nolompaa "narahtaa" teeskentelystä kuin olla oma juntti itsensä.

 

["vieras"]

Älä käytä Applen tuotteita (iphone ja mac). Ne ovat perusjunttien yritys näyttää muka hienommilta. Oikeasti saavat sääliviä katseita kun maksavat tuplahinnan huonommasta laitteesta.

 

[mäkin haluun]

Miks ihmeessä jostain Ilta-Sanomien roskajutuista pitäis puhua?? Mäki haluun tollaseen työpaikkaan missä ei jauheta paskaa.

 

[astrolabe]

Justjust...

Missä tällaisia kahvihuoneita on? Meiän työpaikalla kaikki lakimiehistä ja yksikönjohtajista alkaen lukevat innolla Seiskaa ja keskustelevat jostain reality-ohjelmista.

Duunarius tai matala koulutus ei ole sama kuin sivistymätön ihminen, eikä korkea koulutus takaa, että ihminen olisi muulla saralla yhtään sen tietävämpi.

Epäilen, että moni aapeen kollega salaa plärää juorulehtiä kampaajalla ja muutenkin esittää sitä roolia, mitä kuvittelevat "oikeaksi". Oikean ei-juntin tunnistaa siitä, että hän on oma itsensä, eikä pelkää muiden arvosteluja. Oma henkilönsä toisia kunnioittaen. Siinä kaikki. Miksi haluaisit jäädä duunipaikkaan, jossa eteneminen onnistuu teeskentelemällä muuta kuin olet? Tekisikö se sinut onnelliseksi?

 

[huoh nyt]

Sinulla on varmasti tietoa laajemmaltakin alueelta kuin noilla "akateemisilla" työkavereilla. Luulenpa, että sinulla on myös sydämen sivistystä noita muita enemän. .

Mistä sinä sen tiedät? Ei akateemisuus sulje pois noita ominaisuuksia

 

[Aamuäree]

Kasvattamalla itsetunnon

 

[deh]

[QUOTE="hmm";27045750]Mielenkiintoinen aloitus ja odottelenkin minkälaisia vastauksia tulee. Itselläni on vähän päinvastainen ongelma [/QUOTE]

Olet akateemisesta perheestä, mutta ammattikoulun käynyt ja ongelmia pärjätä duunareiden keskuudessa?

 

["vieras"]

Muokkaa pukeutumistasi sellaiseen suomenruotsalaistyyliin. Hanki laadukkaat (l. kalliit) kengät ja ajaton klassikkolaukku. Vaatteet juuri sellaisia neutraalisävyisiä, Gant, Burberry, Lacoste... Korvaan helmikorvikset ja jos tukkaa värjäät niin värjää sellaiseksi ettei näytä värjätyltä. Suosi laadukkaita materiaaleja jotka eivät nyppyynny yhden pesun jälkeen, unohda keinonahkakin.

Mutta ole nyt kuitenkin oma itsesi äläkä teeskentele jotain snobia mikä et ole. Nolompaa "narahtaa" teeskentelystä kuin olla oma juntti itsensä.

Alkupäälle ei, loppupäälle kyllä.

 

["vieras"]

Onhan isommissa vaatekaupoissa tyylikonsultteja, käänny sellaisen puoleen pukeutumisasioissa. Itse en kyllä jäisi työpaikkaan, missä kahvihuoneessa ei ole lupa puhua mistään muusta kuin ennalta hyväksytyistä aiheista, ahdistaisi moinen.

 

[Mehukatti]

Noh, mä ehkä hieman tiedän mitä ajat takaa. Olen edennyt urallani tähän asti ihan kivasti, mutta jos haluaa tästä vielä edetä samalla alalla, pitäisi siirtyä johtotehtäviin. Mun normaaliin työlookkiin kuuluu farkut, kauluspaita ja neule, korkkarit yleensä. Mutta nyt pitäisi vaihtaa farkuista suoriin housuihin ja hameeseen ja ottaa bleiseri käyttöön useammin kuin kerran kuussa.

Mun vanhemmilla ei ole niinkään duunaritaustaa, mutta enemmän sellaista sammari-humanisti-sivistystä Mun "ongelma" on myös se, että olen aika pienikokoinen ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Nyt pitäisi sitten alkaa hakea sitä uskottavuutta. Yritän panostaa määrätietoisuuteen ja puhua vähän vähemmän. Mä olen sellainen höpöttäjä ja nauran paljon, joten nyt yritän aikuistua - töissä.

Eikä kyse tosiaankaan ole omasta identiteetistä luopumisesta tai oman taustan peittelystä. Monissa yhteyksissä nyt vaan on paljon helpompaa, kun pelataan samanlaisella sosiaalisella koodistolla. Ja uralla etenemisessä auttaa, kun otetaan vakavasti. Pelisääntöjä voi vähän venyttää ja muokata, mutta ei loputtomiin.

Käytännön vinkeistä olen itse ottanut käyttöön korkokengät, sirot eikä niinkään käytännöllisen näköiset. Myös siisti, ei liian iso, laukku ja tarpeeksi vähän tavaraa mukana. Siisti työpöytä. Ja seuraavaksi vaateostoksille. Nää on olleet mun akilleenkantapäitä, analysoi omat heikot kohtasi ja ala paikkailla, yksi kerrallaan!

 

[vrs]

Ulkonäöllisesti mäki suosittelen matkimaan suomeruotsalaisia, ne on tyylikkäitä. Valitettavasti siihen uppoo sit rahaa. Hillitty, klassinen tyyli ja yksinkertaset korut. Ihan ehdoton on myös värjätä hiukset kampaajalla, EI ITSE. Meikki myös hillitty ja laadukkailla tuotteilla tehty.

Kannattaa käydä kirjastossa tms lukemassa muutaman vuoden tiedelehdet ja iltapuhteeks opetella muutama tuhat sivistyssanaa, kuulostat heti hienostuneemmalta. Tietysti kaikki etikettiopukset kannattaa koluta myös, jos niitä oppeja ei äidinmaidossa oo tullu.

Muoks:
Junttius on hieno asia, en mä sillä. :attn:

 

["mies"]

Moniulotteisimpia avauksia aikoihin

Oma tilanne vähän sama, vahva duunaritausta. Näen maailmaa sekä kaupunkilaisen että maalaisen silmin, mutta ajattelen että se on vaan hienoa. Kyllä se kaupunkilaisuus Cafe Ekberg -tyylisesti itseä vähän ahdistaa. Se johtuu sen muodollisuudesta. Mutta myös katumuoti ahdistaa vähän. Se on jotenkin niin trendikeskeistä ja yksilökeskeistä.

Oma ratkaisuni on ollut keksiä jossain määrin "oma tyyli". En ala apinoida suomenruotsalaista pukeutumistapaa, mutten viihdy aivan maalaismaisenakaan (ja yleisesti käyn täydestä kuin väärä raha: monet luulevat minua helsinkiläiseksi tai pk-seutulaiseksi). Pyrin valitsemaan vaatteet persoonani mukaan. Eli rauhallinen/selkeä, vahvaluonteinen, mutta toisaalta hienostuneisuudesta pitävä ja romanttinen. Olen löytänyt mm. aasialaisen muodin

 

[junttiakateemikko]

Ymmärrän ongelmasi. Vaikka minua häiritsee joskus itseäni oma tietynlainen nuhruisuus niin tiedän että lähinnä kyse omasta tunteesta, pukeudun aika normaalisti, välilä jopa kivasti.
Enemmän minua häiritsee itseäni se, että yleisivistykseni taso on päässyt putoamaan niin alas nuoruusvuosiin verraten. Kuvio iso perhe + todella vaativa työ ei jätä paljoa aikaa tai innostusta pysyä perillä maailman tapahtumista tai kulttuurista vaikka oikeasti mielelläni niitä seuraisin jos vaan olisi aikaa.
Ja kuten Astro sanoi, myös meillä tavisasioista ja roskaviihteestäkin keskustellaan, eniten varmaan omista jutuista.
Mikä tärkeintä kuitenkin; olen oma rento, huumorintajuinen itseni ja tiedän työkaverieni arvostavan minua.

 

[astrolabe]

Kannattaa käydä kirjastossa tms lukemassa muutaman vuoden tiedelehdet ja iltapuhteeks opetella muutama tuhat sivistyssanaa, kuulostat heti hienostuneemmalta. Tietysti kaikki etikettiopukset kannattaa koluta myös, jos niitä oppeja ei äidinmaidossa oo tullu.

Oisko kellään esimerkkejä vaikka nouveau richen parista, joilla tällainen itseopiskelu olisi tuottanut toivotun tuloksen? Meinaan, ettei sellainen Pygmalion-tyyppinen kikkailu taida olla kovin yleistä saati, että oppi menisi perille?

Ei siinä mitään, ei ihminen tartte etikettiä päästäkseen junttiudesta, mutta ne ihmiset, jotka sen tuntuvat parhaiten osaavan tuttavapiirissäni ovat ns. kulttuuriperheiden kasvatteja? Eli kysymykseni on, miten tarkkaan ns. yläluokan käytöstavat voi omaksua aikuisena?

 

["vieras"]

Muokkaa pukeutumistasi sellaiseen suomenruotsalaistyyliin. Hanki laadukkaat (l. kalliit) kengät ja ajaton klassikkolaukku. Vaatteet juuri sellaisia neutraalisävyisiä, Gant, Burberry, Lacoste... Korvaan helmikorvikset ja jos tukkaa värjäät niin värjää sellaiseksi ettei näytä värjätyltä. Suosi laadukkaita materiaaleja jotka eivät nyppyynny yhden pesun jälkeen, unohda keinonahkakin.

Mutta ole nyt kuitenkin oma itsesi äläkä teeskentele jotain snobia mikä et ole. Nolompaa "narahtaa" teeskentelystä kuin olla oma juntti itsensä.

Meillä eivät kyllä johtotasonkaan henkilöt pukeudu merkkituotteisiin vaan ihan tavallisiin, siisteihin, hyvälaatuisiin vaatteisiin. Miehillä on usein puvut päällään, mutta naisilla on suorat housut/farkut ja kauluspaita/pusero. No, minä työskentelenkin julkisella puolella. Siellä asiantuntemus merkitsee enemmän kuin se, miltä ihminen näyttää.

Aloittajalle sanoisin, että opettele löytämään oma tyylisi, niin tunnet itsesi itsevarmemmaksi. Yksi yhteinen piirre tapaamilleni hyville johtaja/päällikkötason henkilöille on heistä huokuva itsevarmuus ja levollisuus. Oma lukunsa ovat ne pätijäpomot, mutta sellaiseksihan et tahdo tulla. Kehitä asiantuntemustasi omalta alaltasi, ole kiinnostunut siitä, mitä teet ja mitä muut tekevät ja ole avoin oppimaan. Toivotan sinulle onnea ja menestystä elämääsi. Älä mieti liikaa vaan ole oma itsesi.

 

["vieras"]

Justjust...

Missä tällaisia kahvihuoneita on? Meiän työpaikalla kaikki lakimiehistä ja yksikönjohtajista alkaen lukevat innolla Seiskaa ja keskustelevat jostain reality-ohjelmista.

Esimerkiksi yliopistolla, valtion virastoissa ja joissakin järjestöissä, joissa olen työskennellyt, kahvihuoneessa on keskusteltu lasten harrastuksista, omista lomasuunnitelmista, työasioista, ajankohtaisista omaan organisaatioon liittyvistä muutoksista ja niiden vaikutuksista omaan työhön ja työympäristöön, käsitöistä ja muista omista harrastuksista, ihan kaikesta tällaisesta tavallisesta. Itse esim. en lue Seiskaa tai iltapäivälehtiä koskaan. Vastustan periaatteellisesti sellaista roskajournalismia, jossa ihmisten onnettomuuksilla revitään rahaa piittaamatta siitä, miten uutisointi ja asialla mässäily vaikuttavat näiden ihmisten ja heidän läheistensä elämään.

 

[vrs]

Oisko kellään esimerkkejä vaikka nouveau richen parista, joilla tällainen itseopiskelu olisi tuottanut toivotun tuloksen? Meinaan, ettei sellainen Pygmalion-tyyppinen kikkailu taida olla kovin yleistä saati, että oppi menisi perille?

Ei siinä mitään, ei ihminen tartte etikettiä päästäkseen junttiudesta, mutta ne ihmiset, jotka sen tuntuvat parhaiten osaavan tuttavapiirissäni ovat ns. kulttuuriperheiden kasvatteja? Eli kysymykseni on, miten tarkkaan ns. yläluokan käytöstavat voi omaksua aikuisena?

Mä käsitin kysymyksen niin, että oleellisin ongelma olis vaan se olemus. Että ap on tyytyväinen itseensä, mutta sisäsyntynen junttius paistaa läpi, vaikka koulut on käyty ja elämä noususuhdanteessa. Vai? Joten esittämällä "fiiniä", vois ehkä se "fiineys" jonkun verran upota selärankaan.

Ja todellakin. yläluokkasuus periytyy herkemmin ku opitaan, mut kai harjottelemalla ja opiskelemmalla jotain voi oppia, edes kovalla työllä? Jos nyt edes firman juhlissa aterimet saa käytettyä oikeessa järjestyksessä, ni onhan se nyt parempi, ku lautasen nuoleminen?

 

["mies"]

Minusta on yksi asia käyttäytyä porvarillisesti/virkamiesmäisesti ja toinen asia käyttäytyä sivistyneesti ja hienostuneesti. Suomalainenkin voi nähdäkseni olla "maalaisintellektuellimainen", tosin se lienee harvinaista. Esim. itse olen kulttuurin ystävä ja silti lähes aivan puskista ja isällä kansakoulu, äidillä jotain opiston ja AMK:n väliltä. Omat maneerini ovat herrasmiesmäisiä, minussa on pieni ripaus jopa elitistiä. Kuitenkaan en pidä liiasta "vaatekeskeisyydestä" perfektionistisessa merkkistatusmielessä.

Nähdäkseni ihminen voi pukeutua hienostuneesti ja arvokkaasti ilman että kangistuu "porvarikaavaan" eli että jättää pois tietyn eloisuuden, värikkyyden, lämmön, epätäydellisyyden jne.

 

["vieras"]

Tulee koominen mielikuva noista ohjeista merkkivaatteisiin pukeutuvasta epävarmasta ja epätoivoisesta knoppailijasta. Oikeasti sivistys näkyy sulavuutena ja aitona itsevarmuutena erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Sellaisen ihmisen seurassa viihdytään. Teeskentely ei johda mihinkään lopputulokseen. Duunariperhetaustaa ei pidä hävetä.

 

[Harmaa koira]

[QUOTE="vieras";27052229]Esimerkiksi yliopistolla, valtion virastoissa ja joissakin järjestöissä, joissa olen työskennellyt, kahvihuoneessa on keskusteltu lasten harrastuksista, omista lomasuunnitelmista, työasioista, ajankohtaisista omaan organisaatioon liittyvistä muutoksista ja niiden vaikutuksista omaan työhön ja työympäristöön, käsitöistä ja muista omista harrastuksista, ihan kaikesta tällaisesta tavallisesta. Itse esim. en lue Seiskaa tai iltapäivälehtiä koskaan. Vastustan periaatteellisesti sellaista roskajournalismia, jossa ihmisten onnettomuuksilla revitään rahaa piittaamatta siitä, miten uutisointi ja asialla mässäily vaikuttavat näiden ihmisten ja heidän läheistensä elämään.[/QUOTE]

Tämä vieras voisin olla minä.

Omalta kohdaltani lisään vielä, että mun duunaritausta (josta olen ylpeä) ei ole vaikuttanut mun työpaikoilla. Uskon kyllä, että jossain vaikuttaa. Ja jos työpaikallasi on jonkinlainen pukeutumiskoodi, niin siellä sunkin on sitten paras pukeutua siististi ja jättää mehevimmät julkkisjuorut ja rikosuutiset kertomatta kahvipöydässä. Ne tosiaankin ällöttää monia.