miten voi kieltäytyä kummiudesta?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kummitus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kummitus

Vieras
siis oikeasti, kuinka moni ei käsi sydämellä loukkaantuis edes vähän jos kummikokelas kieltäytyis..?
mulla on 4kummilasta ja olen vetänyt ns.rajan et 5 on maksimi, sit ei enää aika eikä rahat riitä ja haluan olla kummilapsilleni muutakin kun lahja-automaatti. no, nyt mun todella läheinen ystävä pyysi mua kummiksi kauan ja hartaasti tehdylle lapselleen ja suostuin, eli nyt se 5 on sitten niin sanotusti täynnä.
no, mun toinen hyvä ystävä on raskaana ja oli puhunut meidän yhteiselle ystävälle et aikoo pyytää mua kummiksi... ja mä en rumasti sanottuna innostunut yhtään.. voihan olla ettei pyydäkään, mutta jos pyytää.. ja on sellainen tyyppi et varmana menee ystävyys katkolle hetkeks jos/kun kieltäydyn.. olen sitten koittanut kääntää asian niin et joku kieltäytyis tulemaan kummiks mun lapselle, niin kyllä se mua loukkais, sellanen mä olen.. onhan se niin suuri kunnia..
keskustelua? :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sinun kannataisi tehdä ystäväpiirissäsi selväksi, että nyt on kummihommat täyteen buukattu, eli ennen kuin kukaan kysyykään.

no mä oon yrittänykin.. oon puhunut ihan ääneen tosta viiden rajasta ja kaikesta mitä kirjoitin ja silti....
se ei menis läpi et oon eronnu kirkosta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Sano, että erosit kirkosta.

Tähän löytyy jokin haltiakummiviritys tyyliin epävirallinen kummi... eli ei taida toimia.

Meidät pyydettiin kummeiksi, kun toinen pariskunta ei kuulunut kirkkoon, mutta siellä me kummeilltiin kastemaljan vieressä koko poppoo, oli seurakunnan jäsen tai ei.
 
Jos ystävällisesti ja asiallisesti kiität kamalasti kunniasta ja kerrot mikset halua tehtävää ottaa vastaan, niin minimoit pahan mielen. Se minkä verran kukin loukkaantuu ei ole sinun painajaisesi.
 
Mä en henkökohtaisesti vois kieltäytyä. Meillä on 8 kummilasta ja edelleen olen joka kummilapsesta ihan mielettömän iloinen ja onnellinen. Nyt vanhin pääsee ripille ens kesänä ja nuorin on 6viikkoa. Omiakin lapsia on 6 kallapetta. Ja en mä ole ressiä siittä ottanu ja olemme kummilasten vanhempien kans juteltukkin,et joka kerta ei tarvi muistaa ja aikaa annetaan kummilapsille sen verran ku se silloin on mahdollista.
Nykyään tästä kummiudesta tehdään liian iso juttu.
 
Kerro että arvostat luottamuksenosoitusta muttet koe riittäväsi enää useammalle lapselle sellaiseksi kummiksi kuin haluat olla - kummius on sinulle niin iso (tai mitä sanaa haluatkaan käyttää) asia. Ilmaise että haluat olla ystäväsi perheen läheisenä vastakin, kummin rooli ei muuttaisi asiaa mitenkään.
 
Mikä siinä voi olla niin helvetin vaikeaa että sanoo vaan ettei kiinnosta. Jotkut ottaa nämä asiat "VÄHÄN" liian vakavasti. Koko kummijuttu on typerää ja vanhanaikaista pelleilyä.. se on keksitty aiokoinaan vain siksi että kummi voi ottaa lapsen jos vanhemmat kuolee tms. Ei sillä nykyaikana ole mitään virkaa tol tittelillä.
 
Mä päätin 18 vuotta sitten kun sisko pyysi lapsensa kummiksi, että otan vaan yhden ja linja on pitänyt. Mulla olis nyt 14 kummilasta.... Moni on loukkaantunut, kun olen kieltäytynyt. Myös sellaiset ovat pyytäneet, jotka ovat tietäneet vakaumukseni alusta asti. Minusta on ikävää ihmisiltä kysyä just virallisesti jossain kahvipöydässä, että juu ollaan teitä meinattu kummiksi. Sano sitte siinä takeltelematta, että etkös muista minun päätöstäni. Vähän hiljaiseksi se tunnelman kieltämättä vetää... Jokainen loukkaantuu ehkä pikkasen kuitenkin.
Nyt tosin olis ihan kiva ottaa uusi kummilapsi, kun oma täyttää kesällä jo 18. Mutta en nyt kuitenkaan tietenkään ota. Olis vähän vaikea selittää niille 13 joilta olen kieltäytynyt ja niiltä jotka päätöstäni kunnioittaen eivät ole minua siihen kieltäytymispiinaan ajaneet.
 
Mun ystäväni on mulle parhaillaan suuttunut kun kieltäydyimme kummiudesta. Syynä oli se,että olemme jo heidän yhden lapsen kummeja.Ttai ei ystävä tuosta niinkään suuttunut vaan siitä kun kuuli,että menemme mun veljen vauvalle kummeiksi. Missään vaiheessa en ole sanonut,että me ei "oteta" enää kummilapsia vaan kyse oli em. asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LilliMenninkäinen:
Mun ystäväni on mulle parhaillaan suuttunut kun kieltäydyimme kummiudesta. Syynä oli se,että olemme jo heidän yhden lapsen kummeja.Ttai ei ystävä tuosta niinkään suuttunut vaan siitä kun kuuli,että menemme mun veljen vauvalle kummeiksi. Missään vaiheessa en ole sanonut,että me ei "oteta" enää kummilapsia vaan kyse oli em. asiasta.

No minun sisko taas sano ku valittelin etten tiedä edes ketä pyydän kummiksi,et kyllä me voidaan alkaa vaikka ollaan jo teillä kummeina :D
 
Yhdet kaverit kieltäytyivät, kun pyysimme esikoisellemme kummeiksi. Selittivät tosi hyvin ja vaikka olikin vähän yllättävää ja jopa kiusallista siinä tilanteessa niin en kuitenkaan loukkaantunut tai suuttunut. Nyt jälkeen päin olen hyvin tyytyväinen, että kaverit saivat suunsa silloin auki. Esikoiselle tuli kaksi kummia suunniteltua vähemmän mutta hyvin on noidenkin kanssa pärjätty ja mitäpä hyötyä lisäkummeista olisi ollut jos heillä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollisuutta osallistua juurikaan lapsen elämään.
 

Yhteistyössä