H
"huoh"
Vieras
miten loukkaavaa on se, että kun me käymme kylässä kaukaa, hän on ihan tohkeissaan esittelemässä meille lastemme serkkua. Käskee meidän lapset pihalle, että kaikki saavat ihailla serkkua,joka on pienin.
Kun hän näkee serkkua usein, ja meidän lapsia ehkä pari kertaa vuodessa, niin minä oletin (aiemmin) ettäkun menemme kylään, hän odottaa näkevänsä ja ehkä iloitsee kun näkee toiset lapsenlapsensa. Mutta hän olikin aivan järisyttävän innoissan, että me saamme nähdä lastemme serkut ja että meidän lapset näkevät serkkunsa.
Tiedän että täällä saa ilkeilyä joka asiasta, mutta miten voi olla jos on itsekin äiti, ei ymmärrä miten loukkaavana koin, kun esim. oma kuopus oli pari vuotias taapero, niin hänet käskettiin ulos, jotta kaikki saavat ihailla serkkuvauvaa. Koin loukkaavaksi, koska taaperon mummo ei ollut nähnyt taaperoa kuin pari kertaa hänen elämänsä aikana. Silti anoppi oli aivan sekaisin onnesta, että me saamme nyt nähdä (toistamiseen, vaikka nuorin oli vielä nuori) lasetmme serkut.
Ymmärsiköhän tästä kukaan? Jaksaisitko itse käydä, kun tunteet ovat tosi pinnassa. Kiukku, suru, pettymys, raivo, joita yritän peitellä ja ihastella näitä, joita on pakko ihastella koko vierailun ajan, lastemme serkkuja.
Miten voi olla että itsekin äiti ei ymmärrä, voiko olla niin tyhmä? Appiukko näyttäisi katsovan sillä tavalla, että ehkä ymmärtää, mitä koen. Mutta ei kyllä sano mitään.
Kun hän näkee serkkua usein, ja meidän lapsia ehkä pari kertaa vuodessa, niin minä oletin (aiemmin) ettäkun menemme kylään, hän odottaa näkevänsä ja ehkä iloitsee kun näkee toiset lapsenlapsensa. Mutta hän olikin aivan järisyttävän innoissan, että me saamme nähdä lastemme serkut ja että meidän lapset näkevät serkkunsa.
Tiedän että täällä saa ilkeilyä joka asiasta, mutta miten voi olla jos on itsekin äiti, ei ymmärrä miten loukkaavana koin, kun esim. oma kuopus oli pari vuotias taapero, niin hänet käskettiin ulos, jotta kaikki saavat ihailla serkkuvauvaa. Koin loukkaavaksi, koska taaperon mummo ei ollut nähnyt taaperoa kuin pari kertaa hänen elämänsä aikana. Silti anoppi oli aivan sekaisin onnesta, että me saamme nyt nähdä (toistamiseen, vaikka nuorin oli vielä nuori) lasetmme serkut.
Ymmärsiköhän tästä kukaan? Jaksaisitko itse käydä, kun tunteet ovat tosi pinnassa. Kiukku, suru, pettymys, raivo, joita yritän peitellä ja ihastella näitä, joita on pakko ihastella koko vierailun ajan, lastemme serkkuja.
Miten voi olla että itsekin äiti ei ymmärrä, voiko olla niin tyhmä? Appiukko näyttäisi katsovan sillä tavalla, että ehkä ymmärtää, mitä koen. Mutta ei kyllä sano mitään.
