Miten voikin olla näin hel***in vaikeaa? :'(

[KS]

Itselläni on aivan ihana avokki,juuri itselleni täydellinen.
Rakastemme toisiamme syvästi ja aidosti ja toivon mukaan eläisimme loppuelämämme yhdessä ja saisimme yhteisiä lapsia jne.

Ennen kun molemmilla oli omat asunnot hän otti omaa tytärtään (edellisestä liitosta) viikottain mutta vain pariksi päiväksi ja kaikki meni hyvin.
Kun mies muutti luokseni alkoi VÄLITTÖMÄSTI viikko/viikko-systeemi.Eli lapsi asuu luonamme joka toinen viikko ja tämä on nyt sitten osottautunut ongelmaksi...ainakin minulle!
Olen luonteeltani semmoinen,että "väsyn" muitten lapsiin.Kyläillessä jossain lapsiperheessä on ihan mukavaa,mutta on sen jälkeen ihanaa palata omaan kotiin jossa on vain ne omat hässäkät (itseltänikin löytyy lapsia).
Mutta minne nyt palata ja rentoutua kun se onkin niin päin,että lapsi on nenän edessä koko viikon?!? Ei auta missään kaupassa käynti tms.kun tietää ettei se viikkoa kuitenkaan lyhennä.
Vanhin tyttäreni ei oikein myöskään välitä tämän lapsen seurasta joten mielummin on vaikka naapurissa leikkimässä,isällään tai sitten omassa huoneessaan.
Tuntuu kuin joka toinen viikko oma elämä pysähtyisi tai ainakin etenisi kuin hidastetussa elokuvassa ja olen kuin pers***een ammuttu karhu.
Mitä jos minä (ja tyttäreni) ei vaan koskaan totu tähän tilanteeseen?
Toivon tosiaan että tilanne helpottuisi koska kylhän se kummasti helpottaisi kaikkien elämää.
Tämä asia on ruvennut olemaan jo tosiaankin ongelma isolla O:lla!
Itse olen sitä mieltä,että tämän lapsen viikko-asuminen meillä alkoi liian hätäisesti,olisin tarvinnut varmaan enemmän aikaa...ei olisi pitänyt aloittaa sitä heti yhteenmuuton yhteydessä vaan totutella asiaan pikkuhiljaa.Mutta sekin on jo myöhäistä.
Puheeksi on tullut jo joskus erilleen muuttaminenkin :'(
Mies on ihana ja ymmärtää minua mutta on tietysti neuvoton.

No...anteeksi avautumiseni...kaikillahan meistä on omat ongelmamme.

 

[JääPrinsessa]

kannattaa miettiä että joutuuhan tuo uus miehesi sietään sunkin muksujas :/
Miks aina se on ne miehen lapset mitkä on riesa,
mut ei koskaan ajatella et ehkä se mieskin välillä ajattelee samoin naisen lapsista..
Täs on kyl jostain muusta kyse ku sun väsymyksestä, sanoi että omatkaan lapsesi eivät oikeen pidä tästä miehesi lapsesta jne.. olis kannattanu miettiä mihin ryhtyy..

 

[Gluteus maximus]

onko mieheltä kysytty jaksaako hän sinun lapsiasi? Miehen on aina vaan sopeuduttava. Toki tuo on vaikea tilanne, mutta eiköhän tuo ollut tiedossa jo muuttamisen yhteydessä. Samassa paketissa tulee mies ja lapsi.

 

[KS]

Joo...kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja ymmärtäväisyydestä,tämä helpottikin jo kovasti!

-Kylmä Mulkvisti joka miettii mihin ryhtyi-

P.S Kaikesta mukavasta sais hehkuttaa,mutta auta armias jos on joku ongelma jonka haluaisi myös ratkaista...

 

[isoäiti mölykylästä]

kannattaa miettiä että joutuuhan tuo uus miehesi sietään sunkin muksujas :/
Miks aina se on ne miehen lapset mitkä on riesa,
mut ei koskaan ajatella et ehkä se mieskin välillä ajattelee samoin naisen lapsista..
Täs on kyl jostain muusta kyse ku sun väsymyksestä, sanoi että omatkaan lapsesi eivät oikeen pidä tästä miehesi lapsesta jne.. olis kannattanu miettiä mihin ryhtyy..

peesaan. ja mua todella surettaa nää uusio perheen lapset, kun aika monessa tapauksessa näkyy olevan niin, että ne miehen entisestä liitosta olevat lapset on sille uudelle vaimolle täysiä paskoja ja riesoja.

 

[oho!]

eikös lapsi ole syytön tähän sydeemiin??? joten todella kauheaa jos joutuu katsomaan kun sinä et jaksa olla lapsen kanssa!!!! julmaa ja ikävää, vaikuttaa varmasti lapseen kun tuntee ettei ole toivottu omassa kotonaan... sehän on lapsen koti joka toinen viikko!!!!!! ajattele jos itselläsi pitäisi asua heittopussina! lapsikin voisi sanoa et te voitte häipyä sen kodista viikoksi mäkeen kun ootte noin negatiivisia..

 

[isoäiti mölykylästä]

Joo...kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja ymmärtäväisyydestä,tämä helpottikin jo kovasti!

-Kylmä Mulkvisti joka miettii mihin ryhtyi-

P.S Kaikesta mukavasta sais hehkuttaa,mutta auta armias jos on joku ongelma jonka haluaisi myös ratkaista...

sä odotit, että kaikki olis sitä mieltä, että miehen lapset pois teidän elämästä, ja sun omas siinä vaan olisivat. mitäs se nyt haittaa jos mies ei saa olla lastensa kans. ja ei ne sun lapset varmaan tykkää miehen lapsista sen takia, kun tietävät että sä et tykkää :headwall: :headwall:

 

[KS]

Ja saaneen täsmentää:kaikki sujui hyvin kun lapsi oli kuvioissa sen pari päivää viikossa (pikkuhiljaan tottuminen) mutta kokonainen viikko-systeemi alkoi turhan nopeasti mieheni ex:än vaatimuksesta...

 

[Micosa]

Tuntemuksilleen ei kukaan voi mitään voi.
Keskustele miehen kanssa mitä asialle tehdä jne.Miten oppisit pääsemään irti tuosta tunteesta.

 

[Mettiäinen]

itellä ei oo uusioperheestä kokemuksia mutta kuulostaa aika kurjalta tilanteelta.
Olisi tietysti varmaan ollut hyvä että olisitte asuneet yhdessä hieman kauemmin ennen tuota viikko-viikkosysteemiä :/

Lapsihan on kuitenkin tähän tilanteeseen viaton,ongelmahan on lähinnä sinun sopeutumisesi tilanteeseen.Eikä todellakaan voi mennä niin että aina ne miehen lapset ovat niitä riesoja,kyllähän sinä olet tiennyt mihin lähdit kun otit miehen jolla lapsia ennestään.

 

[Gluteus maximus]

Kyllä minä ymmärrän, että ahdistaa, mutta tuskin sille lapselle on yhtää parempi tulla kerran kuukaudessa viikonlopuksi teille. Mieti asiaa lapsen kannalta. Hänellä on oikeus isäänsä ja lapsella on ollut varmasti ihan tarpeeksi tuossa erossa ja ei varmasti ole ollut helppo sopeutua uuteen tilanteeseen, että isä onkin uuden naisen kanssa nyt on uusi perhe jne. sisarpuolia jne jne.

 

[KS]

Suuri kiitos teille jotka osaatte vastata asiallisesti!
Aikomus oli tosiaan totutella pikkuhijaa yhdessäasumiseen mutta kuten jo kirjoitinkin,niin miehen ex:ä suorastaan vaati,että NYT alkaa viikko-viikko:systeemi eikä oltu keritty edes tyhjentämään kokonaan miehen asuntoa,joten melko nopeasti se alkoi.
Enkä mä mitään vihaa,ole mustasukkainen tms.tätä lasta kohtaan.Enhän muuten edes haluaisi ratkaista ongelmaa.
Se lapsi on ihan ok (jos ei lasketa mukaan ylivilkkautta sekä kovaa pompottamisen halua) ja haluna on tottua tilanteeseen ja elää joskus yhtenäisenä perheenä...mutta...ei kaikki asiat ole kaikille yhtä helppoja ja varsinkin kun jotkut asiat tapahtuu liian nopeasti...

 

[Micosa]

Suuri kiitos teille jotka osaatte vastata asiallisesti!
Aikomus oli tosiaan totutella pikkuhijaa yhdessäasumiseen mutta kuten jo kirjoitinkin,niin miehen ex:ä suorastaan vaati,että NYT alkaa viikko-viikko:systeemi eikä oltu keritty edes tyhjentämään kokonaan miehen asuntoa,joten melko nopeasti se alkoi.
Enkä mä mitään vihaa,ole mustasukkainen tms.tätä lasta kohtaan.Enhän muuten edes haluaisi ratkaista ongelmaa.
Se lapsi on ihan ok (jos ei lasketa mukaan ylivilkkautta sekä kovaa pompottamisen halua) ja haluna on tottua tilanteeseen ja elää joskus yhtenäisenä perheenä...mutta...ei kaikki asiat ole kaikille yhtä helppoja ja varsinkin kun jotkut asiat tapahtuu liian nopeasti...

Pikkuhiljaa hyvää tulee.
Olen aina ihmetellyt näitä vastauksia että olet kylmä ja lapsi viaton jne.
Vaikka lapsi onkin viaton,kyseessä on ap:n tunteet jotka eivät vain katoa vaikka järki sanoisi mitä.

 

[tiina]

jotenkin kyllä ymmärrän sinua, mutta minukin on kysyttävä miksi oletat miehen sietävän sinun lapsiasi jos et sinäkään siedä hänen lastaan?
Kyllä on surullisia nämä uusperhekuviot missä aikuiset ihmiset eivät voi sietää(jonkun toisen) lapsia.

 

[Mettiäinen]

Suuri kiitos teille jotka osaatte vastata asiallisesti!
Aikomus oli tosiaan totutella pikkuhijaa yhdessäasumiseen mutta kuten jo kirjoitinkin,niin miehen ex:ä suorastaan vaati,että NYT alkaa viikko-viikko:systeemi eikä oltu keritty edes tyhjentämään kokonaan miehen asuntoa,joten melko nopeasti se alkoi.
Enkä mä mitään vihaa,ole mustasukkainen tms.tätä lasta kohtaan.Enhän muuten edes haluaisi ratkaista ongelmaa.
Se lapsi on ihan ok (jos ei lasketa mukaan ylivilkkautta sekä kovaa pompottamisen halua) ja haluna on tottua tilanteeseen ja elää joskus yhtenäisenä perheenä...mutta...ei kaikki asiat ole kaikille yhtä helppoja ja varsinkin kun jotkut asiat tapahtuu liian nopeasti...

sun kannattais jutella miehesi kanssa tästä asiasta kunnolla ja kertoa rehellisesti miltä susta tuntuu.Ja yhdessä voisitte miettiä mitä tekisitte että yhdessä asuminen sujuisi.

Sun lapsesi varmasti vaistoavat sen että sulla ei oo hyvä olla kun miehen lapsi on teillä ja reagoivat siihen itsekkin.

Ei se helppoa tule olemaan mutta jutelkaa ja miettikää miten teillä kaikilla olisi mukavampi olla


tsemppiä :hug:

 

[K]

Mä ymmärrän täysin tilanteesi AP. Ja tottahan se on, että samassa paketissa tulee mies ja lapsi. Eihän kukaan sitä kielläkään, mutta se että toisten lapsia pitäis rakastaa niinkuin omiaan, ei vaan onnistu. Ei onnistu ainakaan minulta. Ehkä mä olen kylmä ihminen...

 

[KS]

jotenkin kyllä ymmärrän sinua, mutta minukin on kysyttävä miksi oletat miehen sietävän sinun lapsiasi jos et sinäkään siedä hänen lastaan?
Kyllä on surullisia nämä uusperhekuviot missä aikuiset ihmiset eivät voi sietää(jonkun toisen) lapsia.

Luulisi miehen sietävän lapsiani kun ollaan hengailtu kohta vuoden päivät täällä minun kodissani ja hän se muutti luokseni!
Ja missäköhän kohtaan olen kirjoittanut etten siedä tätä miehen lasta?
Tahdottiin tutustuttaa meitä kaikkia pikkuhiljaa toisiimme,ensin tutustutaan,vietetään aikaa vähitellen enemmän jne.
Itseasiassa en ollut montaakaan kertaa vielä viettänyt aikaa lapsen kanssa ja joulun aikaan se taisi olla ekaa kertaa meillä peräti pari päivää putkeen ja heti tammikuussa miehen muuttaessa meille ex:ä vaatimalla vaati että viikko-viikko:systeemin on alettava! Olisi lapsen äitikin voinut vähän edes miettiä lapsen kannaltakin,että tuliko se liian nopeasti.Eihän se edes tienny missä lapsi asustaa viikon!Taisi eukolla olla vaan kova halu saada itselleen viikko vapaaksi...tämä kun on ollut kuulema hänen lapsistaan hankalin...

 

[KS]

Mä ymmärrän täysin tilanteesi AP. Ja tottahan se on, että samassa paketissa tulee mies ja lapsi. Eihän kukaan sitä kielläkään, mutta se että toisten lapsia pitäis rakastaa niinkuin omiaan, ei vaan onnistu. Ei onnistu ainakaan minulta. Ehkä mä olen kylmä ihminen...

En minäkään tule varmastikkaan koskaan rakastamaan tätä lasta kuin omiani mutta en tunne sen takia itseäni kylmäksi ihmiseksi,mutta jos nyt saatais edes arki pyörimään niin olisin iloinen!
Olisi kiva tulla omaan kotiini rauhallisin mielin eikä ky**ä otsalla.
Kyllä semmoisetkin pienet asiat osaavat välillä raivostuttaa kuten esim.lapsi tonkii paikkoja tai pitää koko viikon pask**ia vaatteitaan lapsieni huoneen lattialla (olen sanonut asiasta!) tai joitain muita juttuja joita toivon ettei ainakaan omat lapseni tee toisaalla...

Ja kyllä mies on täysin selvillä tilanteesta.Ollaan keskusteltu asiasta kohta jo kyllästymiseen asti.
Mutta minkäs nyt teet kun ei voi tilanteeseen tottua pikkuhiljaa vaan oli pakko rupee heti leikkimään uusioperhettä ja kun se ky**ä on otsalla niin on hiukan vaikeaa totutella...
Koko viikko on yhtä hullunmyllyä...

 

[Vieras]

Uusioperheet lisääntyvät kokoajan. Nykyään kun ensin perustetaan perheitä eikä sitten jaksetakaan hoitaa sitä ydinperhettä, vaan erotaan jotenkin helpommin.

Silti on todella hyviä uusioperheitä, parempia kuin ydinperhe olisi aikoinaan ollut.

Pakkaa on vain sekoittamassa usein ex-vaimot tai ex-miehet, jotka katkeroituneina jaksavat vaikeuttaa uuden onnen säilymistä. Näin myös meillä, mutta vain mieheni ex-vaimo.
Hän on ottanut elämän tehtäväkseen yrittää hajoittaa meidän perheen.

Meidän perheessä meni miltei 3vuotta niin että mieheni lapsi oli jokapäiväinen puheenaihe. Äitinsä koitti kaikinkeinoin lapsen kautta saada meidät hajoamaan perheenä. Ehkä pahimmat olivat puheet mitä hän käski lapsen puhumaan perheen muille lapsille, käytös minua kohtaan ja käsky yökastella meidän luona!
Aina saatiin olla puuttumassa lapsen puhumisiin ja tekemisiin ja selitellä muille lapsille ettei lapsen tekemiset/puheet pitäneet paikaansa. Lapsi silti jatkoi, koska oli lojaali äidillensä. Ensin ilman ymmärrystä ja myöhemmin ymmärryksen kanssa jo.

Väistämättä mun tunteet tätä lasta kohtaan viilenivät todella rankasti. Välillä oikeen raivostutti kuinka mieheni pääsee lasteni kanssa niin helpolla kaikesta, koska tottelivat miestä ja kaikki sujui ja edelleen sujuu hyvin. Minä taas pohdin yötä myöten keinoja selvitä hänen lapsensa kanssa arjessa päivässä toiseen. Turhautti tapella jokaIKINEN päivä ruuasta, koska lapsi omien sanojensa mukaan vihasi minun tekemiä ruokia. Jokaikinen päivä riideltiin miten pöydässä istutaan. Ja joka ikinen päivä pistettiin hanttiin kaikessa missä ikinä hän keksi pistää hanttiin. Lapsi tosiaan asui meillä, koska äitinsä oli lähtenyt lätkimään. Ja meidän tavatessa lapsi oli reilu2v. Alku oli helppo, mutta hel*etti repesi kun äitinsä sai tietää minusta ja kiusan teko alkoi.

Lopulta oli ratkaisuna, että joko minä muutan pois tai lapsi muuttaa. Mieheni olikin asiaa pähkäillyt omassa päässään jo pidempään. Hän ei voinut kuvitella että olisi jäänyt lapsen kanssa yksin ja sama meno olisi jatkunut. Lapsi muutti äidilleen.
Sinänsä hermo lepää nyt kun hän vierailee meillä viikonloppuisin. Edeleen hän saattaa kastella tahallaan yöllä ja myöntää sen ihan avoimesti! Edelleen hän kehuu muille lapsille kuinka hän on parhain, ihanin ja fiksuin ja muista ei ole mihinkään. Saa sillä lähinnä muut lapset itseään vastaan enemmän ja enemmän.
Minulle lapsen vierailut on pakkopullaa, valitettavasti. Voin ihan rehellisesti todeta että en pidä lapsesta, en pidä hänen luonteestaan ollenkaan.

Inhoan noita kommentteja että lapsi on viaton. Mieheni on puhunut lapsen kanssa siitä millainen käytös on tavallista ja miten meidän luona ollaan ja mielestäni kuusivuotias on jo kyllin iso ymmärtämään mikä on oikein ja mikä on väärin, varsinkin jos asiasta huomautetaan usein. Minun lapsiani on kielletty lähtemästä alun alkaenkaan mukaan ja kostolinjalle ja ovat totelleet, joskus kun on liian yli mennyt miehen pojalta, niin silloin ovat puolustautuneet. Ymmärrettävää sekin että minunkin lapsilla on omat sietorajansa.
Lapsi on niin raivostuttavan ärsyttävä, että myös ystäväni ja sukulaiseni on sen huomanneet, ilman että olisin tuntojani tuonut esille. Pitkään pidin kaiken sisälläni, koska luulin että on väärin tuntea inhoa toisen lasta kohtaan, varsinkin kun hän pitää aidosti itse minun lapsistani!

Toisen lasta ei tarvitse rakastaa kuin omaansa. Toisen lasta pitäisi sietää, mutta sekin voi olla joskus äärimmäisen raskasta, todella raskasta!
Sitä ei voi tietää, ennenkuin omalle kohdalle sattuu tällainen tapaus.

 

[KS]

"Vieras":Lämmin halaus ja myötätuntoa.Sun tarina kuulosti rankalta eikä varmasti ollut helppoa eikä varmaan ole sitä vieläkään.
Ei aina kaikki asiat mene kuten toivoisi...

 

[Vieras]

Kuin myös sinulle KS halaus takaisin!

Sitä piti vielä lisätä, että jokaisella on oikeus onneen, mutta mikä ihmeen oikeus näillä ex-puolisoilla on terrorisoida ex-puolisonsa uutta onnea kera lapsen/lapsien?? Jos lapsen parasta ajatellaan ihan oikeasti, niin eikö pitäisi siitä lähteä että ensisijaisesti hyväksytään ex-puolison uusi perhe, oli millainen kokoonpano tahansa. Ja ajetaan sen lapsen päähän jo alusta asti että siellä on omat säännöt ja toisessa kodissa on omat säännöt. Näin lapsi pärjää paremmin uudessa kuviossa kahden kodin välillä. Valitettavan usein kyllä äidit taas haluavat että oma lapsi esim. isän uusioperheessä on se sen perheen johtotähti, kaiken huomion keskipiste. Yleensä lopulta tuleekin ilmi että katkera exä on enemmän mustasukkainen jos ex-mies sattuu antamaan huomiotaan uudessa perheessä muillekin lapsille.

Ja todellakin sitä toivoisi, että elämä olisi helppoa ja joustavaa menoa, kun yksi lapsi lisää vierailee viikonloppuisin. Tosiaan vaan aina ei mene niin, vaikka mitä tekisi ja miten päin olisi.

 

[KS]

Meillä ainakin nämä kaksi viikkoa eroavat toisistaan kuin päivä ja yö.
Yksi viikko menee lepposasti,kaikilla on mukavaa ja mieli lepää.
Toinen viikko menee siten että itse olen jossain ihan muualla mielummin kuin omassa kodissani.Saa olla koko aika varpaillaan,lapsille erotuomarina,saan olla sanomassa tälle lapselle ettei muista saa puhua pahaa tai ärsyttää muita tahallaan.
Omat lapseni tietävät ja tuntevat talon säännöt mutta nyt saa olla hokemassa esim.ethän hypi ja riehu siinä akvaarion edessä,älä kiipeile terassin reunoja pitkin,älä hypi kerrossängyssä,laittaisitko kenkäsi sivumalle tuosta lattialta ym.Kohta kuulostan nalkuttavalta,mutta säännöt koskevat kuitenkin yhtälailla häntä kuin omiakin lapsia!
Mieskin on myöntänyt viikkojen eroavuudet ja on välillä henkisesti melko väsynyt.

Kyllä mä jossain vaihees mietin ja punnitsin asioita siltä kannalta,että elääkkö ihanan miehen kanssa mutta jokatoinen viikko potea pääkipua,hermojen kireyttä sekä henkistä pahoinvointia kun oman kodin rauha on mennyt vaiko erota miehestä jota todella rakastan.
No...olen yrittänyt olla enää ajattelematta asiaa ja ajattelen että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu...parasta olisi käydä niin!

Olen edelleen sitä mieltä että viikko-viikkosysteemi alkoi liian aikasin mutta minkäs teet...

Ja kyllähän ihmisten luonteet (sekä oma että muitten) vaan vaikuttavat suuresti asioihin,vaikka kyseessä olisikin aikuinen tai lapsi!

 

[vieraana]

kyllä, se on rankkaa. Ja meilläkin oli niin päin, että mä en jaksanut miehen tytärtä. Ensinnäkin mun sukulaiset asuu kaukana, ja miehen täällä lähellä. Niinpä miehen lasta otettiin yökylään, vain hälle ostettiin lahjoja jne. Ei koskaan mun lapsilleni. ja miehen tyttö oli myös ilkeä. Hän töni mun lastani, raapi, sanoi ilkeästi. Tosin meidän tapauksessa mies opetti lapsensa valehtelemaan, joten syytän miestä. Hän oli ottanut tyttöä pettämis reissuilleen mukaan ja käski tytön valehdella meille kaikille, myös näille naisilleen.
Onneksi ei olla enää yhdessä, mulla ei ole kumpaakaan vähääkään ikävä.

 

[KS]

Vieraana: Kyllä mäki tommosen miehen olisin passsittanut sinne mistä on tullutkin!
Tyhmää sekoittaa lastansa tommosiin omiin tyhmyyksiin.

Olen joskus sanonut miehelleni,että jos meille joskus tulisi ero niin sen olen ainakin oppinut,että en edes vilkasekkaan semmoisen miehen suuntaan jolla on ero vasta meneillään tai on lapsia! Miksi mennä vaikeimman kautta kun helpommallakin pääsisi?!?!

 

[Vieras]

Ihan sama juttu meillä. Jatkuvasti saa olla haukkana vahtimassa ettei lapsi tuhoa jotain kodissamme tai muiden leluja/muita tavaroita, riehu, ärsytä tahallaan muita (keinoja tähän hänellä on monia), kiusaa pikkusiskopuoltaan lue-> töni alas sohvalta/sängyltä, hauku porsaaksi ym. jolla ikää vasta 1,5v. On äärettömän raskasta pidemmän päälle tällainen, kun saa olla korjaamassa hänen sanomisiaan ja tekemisiään. Yhdessä vaiheessa sain pestä vessaa monta kertaa päivässä kun tykkäsi lorotella ympääriinsä tahallaan, valehteli vielä kirkkain silmin ettei ole käynyt wc:ssä edes vaikka juuri oli tullut ulos sieltä ja muut olivat iltapalalla. Minä olin käynyt ennen häntä ja wc oli ollut silloin siisti. Yhdessä vaiheessa kävi jopa wc:n roskikseen pissaamassa. Levitteli myös vessan kaapin alle tiiliskiven painoisia pissavaippojaan levälleen vaikka vieressä olisi ollut roskis! Ja mun vissiin olis vaan pitänyt hymyillä ja halata että sellaista sattuu...? Järki siinä meinasi jo lähteä..

Meillä mies myös huomasi eron kun lapsi oli ensin äidillään muutaman viikon putkeen ja viikon meillä ja taas muutaman viikon äidillään ennen muuttoa ja se vain vahvisti hänen päätöstään että ehkä lapsen on parempi olla äidillään, kun kerran äiti oli vihdoin kykenevä hoitamaan lastaan. Ennen tätä ei siis ollut.

Mua harvoin huvittaa minnekään lähteä silloin kun on tämän lapsen viikonloppu meillä. Usein järjestän tekemiset niille viikonlopuille kun lapsi on poissa. Ja niille viikonlopuille taas töitä kun lapsi on meillä. Helpompaa mulle ja helpompaa lapselle.

Mulla lähtis varmaan loputkin järjen rippeet jos meillä olisi viikko viikko järjestelmä..

Uskomatonta tässä on juuri se että kerrankin tässä elämässä on tavannut elämänsä miehen ja kaikki on kaikinpuolin kunnossa, mutta aina on se mutta kuitenkin matkassa..