Miten voikin oma äiti loukata :(

[vituttaa]

Olen seitsemänkuisen yh ja ainut jolta saan apua lapsenhoitoon on mun äiti. Hän on vaan hirveän hallitseva ja sivaltaa vähän väliä ilkeitä kommentteja. Juuri sain taas kuulla onko vaippaa edes vaihdettu kun kitisi (olin just vaihtanut), etkö sä saanu sitä muka syömään (yritin mutta itki ja laitoin ruuan pois). Kuinka ollakaan tietysti mun äiti sai lapsen syömään kun heilutteli leluja nenän edessä. Sitten sanoo ettei ole tervettä kulkea iltapäivällä yöpaidassa (musta on joskus mukava olla yökkärissä kotona). Sitten kun lapsi vähän kitisee niin sanoo ettei hyvin hoidettu lapsi itke. Herranjumala, sen aikaa istui lattialla että itse söin ja sen jälkeen laitoin nukkumaan. Rupesin itse itkemään ja äidin mielestä mä olen hoitoa vailla. Sanoin sille että miksi se on niin vittumainen ja itse kaikessa niin täydellinen, niin sanoi että mulla on kuulemma piru sydämen paikalla. Kyllä tuli paha mieli. Olis tehnyt mieli lyödä. Ja ulkopuolista apua lapsenhoitoon en voi ottaa, koska se olisi hirveä häpeä ja loukkaus häntä kohtaan. Että näin.

 

[Helmi S]

Aika pahalta kuulostaa. Sinuna välttäisin äitisi seuraa viimeiseen asti.

 

[JääPrinsessa]

no jo sulla on äiti :/ Mä en kyl tiä mitä tekisin Onko sulla ystäviä ketkä vois joskus auttaa lastenhoidossa?

 

[vieras]

Ikävältä kuulostaa.. Voi olla niinkin että se on huolissaan susta mutta on niin jörmy ettei osaa sanoa sitä vaan purkaa sen ilkeilyyn..

Harmi ettet saa muualta apua kuin äidiltäsi.

 

[vieras]

sun äidillä on itsella jotain vikaa

 

[leijona76]

Olen seitsemänkuisen yh ja ainut jolta saan apua lapsenhoitoon on mun äiti. Hän on vaan hirveän hallitseva ja sivaltaa vähän väliä ilkeitä kommentteja. Juuri sain taas kuulla onko vaippaa edes vaihdettu kun kitisi (olin just vaihtanut), etkö sä saanu sitä muka syömään (yritin mutta itki ja laitoin ruuan pois). Kuinka ollakaan tietysti mun äiti sai lapsen syömään kun heilutteli leluja nenän edessä. Sitten sanoo ettei ole tervettä kulkea iltapäivällä yöpaidassa (musta on joskus mukava olla yökkärissä kotona). Sitten kun lapsi vähän kitisee niin sanoo ettei hyvin hoidettu lapsi itke. Herranjumala, sen aikaa istui lattialla että itse söin ja sen jälkeen laitoin nukkumaan. Rupesin itse itkemään ja äidin mielestä mä olen hoitoa vailla. Sanoin sille että miksi se on niin vittumainen ja itse kaikessa niin täydellinen, niin sanoi että mulla on kuulemma piru sydämen paikalla. Kyllä tuli paha mieli. Olis tehnyt mieli lyödä. Ja ulkopuolista apua lapsenhoitoon en voi ottaa, koska se olisi hirveä häpeä ja loukkaus häntä kohtaan. Että näin.

Miksi sä alistut? Sun lapsi ja hoidatat ulkopuolisella jos haluat.

 

[Nyynä]

kyllä se on nyt miun mielestä joku muu jolla on piru sydämen paikalla...

minkäikänen äitis on? meinaan kuullostaa siltä niinku sillä ois joku vanhuudenjärjenmenetys tulossa. tai muuten vaan sekopää. anteeksi :ashamed: :hug:

 

[vieras]

Miksi pyydät apua tuollaiselta äidiltä? Ei ole pakko olla tekemisissä, jos äiti on noin kauhea. Eikö ole muita, isää, kummia, ketään, joka voisi auttaa.

Jos sulla on sellainen olo, ettei aamulla huvita pukea ja usein itkettää paljon, niin ehkä voisit puhua asiantuntijan kanssa neuvolassa. :hug:

 

[ZäDäM]

Etkö sinä ole aikuinen? Määrääkö teillä äitisi vai sinä?

 

[ap]

Mun äidillä on omat ongelmansa. On työtön ja mun isän kanssa kulissiliitossa. Sillä on ihme marttyyriasenne. Haluaa hoitaa mun lasta mutta silti esittää niin väsynyttä. Olenkin sanonu että se ei hyväksy kenenkään muun tapoja tehdä asioita. Mä olen ollu lapsesta asti sen alistama. Siksi kai nytkin on niin vaikee tehdä pesäeroa. Muistan kun olin pienenä niin ujo, ja puhuin hiljaa niin se matki mua muiden kuullen että "y-y-yy mitä sä siinä iniset". Siitä lähtien mä oon ollu aika lukkiutunu ihminen ja sellanen kuoreen vetäytynyt.

 

[hmm]

Kyllä se äidin sydämen paikan on piru vienyt.

 

[leijona76]

Mun äidillä on omat ongelmansa. On työtön ja mun isän kanssa kulissiliitossa. Sillä on ihme marttyyriasenne. Haluaa hoitaa mun lasta mutta silti esittää niin väsynyttä. Olenkin sanonu että se ei hyväksy kenenkään muun tapoja tehdä asioita. Mä olen ollu lapsesta asti sen alistama. Siksi kai nytkin on niin vaikee tehdä pesäeroa. Muistan kun olin pienenä niin ujo, ja puhuin hiljaa niin se matki mua muiden kuullen että "y-y-yy mitä sä siinä iniset". Siitä lähtien mä oon ollu aika lukkiutunu ihminen ja sellanen kuoreen vetäytynyt.

Ja taatusti jatkaa sun alistamista niin kauan kun annat. Jollet ala tosissaan laittaa kampoihin ja määrätä sun+lapsen elämästä.

 

[klkök]

Kuulostaapa tutulta! Minäkään en osaa tehdä mitään oikein ja kaikessa arvostellaan veemäiseen, ei suinkaan rakentavaan sävyyn. Vaippaa vaihdetaan liian harvoin/usein (6-10/vrk), vauvalla on aina liikaa/liian vähän päällä (tai ainakin huonosti istuvat vaatteet), annan rintaa liian usein/harvoin ja imetän liian vähän aikaa/kauan, vaunut on huonot, rattaat on huonot, vauva ei saa happea kun peitän kuomun sadesuojalla, syötän liian pystyssä/vaakatasossa, en anna olla tarpeeksi lattialla, nukutan väärin ja opetan sylivauvaksi, vauva on liian seurallinen ja vaatii liikaa huomiota, vauva on oudon näköinen, liikaa karstaa päässä, ihmeellisiä punaisia läikkiä kasvoissa, en kuivaa kunnolla peppupesun jälkeen, käytän liikaa/liian vähän talkkia, juon liikaa kahvia, syön ihan vääriä ruokia, en röyhtäytä kunnolla.. Eikä tässä edes kaikki. Vauva 4kk ja jostain syystä tuntuu että mummilakäynnit saa nyt hetkeksi jäädä.
Itsekin olen yh ja jatkuvasti saan kuulla kuinka lapsen isä on paska eikä kanna vastuutaan. Todellisuudessa mummi ei häntä edes tunne, eikä tule tuntemaankaan mikäli se on minusta kiinni. Ja missään nimessä ei saa todeta olevansa väsynyt, koska silloin kuuluu vahingoniloisesti "sellaista se on".
Tsemppiä!

 

[ss]

Joo, oma äiti on hyvä loukkaamaan... Itse kahautin kanssa vanhempieni kanssa viikonloppuna yhteen (syynä väsymykseni). Heillä julkisivu pitää olla kunnossa, piikitellä voidaan hyvinkin terävästi, tunteita ei näytetä ja kannustusta/kehuja ei jaella. Suru on suuri, kun lähimmiltä ei saa tarvitsemaansa tukea hädän hetkellä. Itse olen miettinyt asian siten, että äitini peittää omaa epävarmuuttaan ilkeilyn alle. Apua ei ole tarjottu ja avunpyyntöihin suhtaudutaan hyvin nihkeästi.

Äitisi käytös on syvältä ja väärin. Eikö oikeasti ole ketään muuta jolta saisit hieman apuja? Tiedän kyllä, että avun pyytäminen on vaikeaa.

Itse päätän aina näiden kohtausten jälkeen ottaa hajurakoa vanhempiini...

 

[ap]

Äiti on viiskymppinen ja itsekin oon ihan aikuinen. Sillä on kans ihme tapa kuulla ja käsittää asioita väärin. Oon oikein sivusta seurannut. Sen mieli muuntaa jutut aina jotenkin häntä vastaan. Usein se suuttuu ja pitää mykkäkoulua esim. siskojensa kanssa. Mä käyn pari kertaa kuukaudessa sairaanhoitajalla juttelemassa ihan kaikesta, oon äidistä sielläkin puhunu. Mulla vaan ei oo kavereita, tai no muutama on mutta niillä omat perheet ja menot. Tosi harvoin kukaan kerkeää näkemään.

 

[ZäDäM]

No kuule nyt on viimein aika ruveta itsenäiseksi. Eikö vain?

 

[Nyynä]

Mun äidillä on omat ongelmansa. On työtön ja mun isän kanssa kulissiliitossa. Sillä on ihme marttyyriasenne. Haluaa hoitaa mun lasta mutta silti esittää niin väsynyttä. Olenkin sanonu että se ei hyväksy kenenkään muun tapoja tehdä asioita. Mä olen ollu lapsesta asti sen alistama. Siksi kai nytkin on niin vaikee tehdä pesäeroa. Muistan kun olin pienenä niin ujo, ja puhuin hiljaa niin se matki mua muiden kuullen että "y-y-yy mitä sä siinä iniset". Siitä lähtien mä oon ollu aika lukkiutunu ihminen ja sellanen kuoreen vetäytynyt.

kyllä on äidilläs paljon omia sisäisiä ongelmia :/ jos mie näkisin semmosen tilanteen missä äiti sanoo lapselleen että: y-y-yy mitä sä siinä iniset, niin aattelisin että voi vittu mikä noita-akka, oikeen kyöpelinvuorelta kadonnu. ihminen jolla ei ole sielua eikä sydäntä ollenkaan.

miten joku voi omalle lapselleen olla noin kylmä???

 

[Honeoyne]

Jos tuollainen ihminen on ainut apuvaihtoehto, niin jätä se käyttämättä. Kysy neuvolasta mahdollisuutta lapsiperheiden kotipalveluun, kodinhoitajaan, perhetyöntekijään tms. Onko sinulla sisaruksia tai vähän ystävällisempiä sukulaisia jossain? Onko mahdollisuutta muuttaa lähemmäs heitä (ja kauemmas äidistäsi..)?

Laita lähikaupan ilmoitustaululle lappu että 7kk lapsi etsii varatätiä/varasetää/varamummua/varapappaa jonka kanssa joskus viettää aikaa ja josta saisi joskus lapsenhoitoapua yksinhuoltajaäidille. Selvittele, olisiko perhekerhossa, pihapiirissänne, lähipuistossa ketään jolla olisi suunnilleen samanikäinen lapsi ja voisitte vuorotellen hoitaa toisen lasta ja saada itse pienen vapaahetken.

 

[ap]

klkök,

Voi miten tuttua! Meillä kans lapsen isästä ei saa puhuakaan. Äiti on lähestulkoon neuroottinen etten vaan vahingossakaan tapaa häntä. Itseasiassa sai meidän välit tuhoutumaan ihan kokonaan, siis lapsen isän ja mun. Ja juuri tuo väsymys... Ei ymmärrä, sanoo että pari tuntia unta pitää riittää.

 

[Orion-]

Mun äidillä on omat ongelmansa. On työtön ja mun isän kanssa kulissiliitossa. Sillä on ihme marttyyriasenne. Haluaa hoitaa mun lasta mutta silti esittää niin väsynyttä. Olenkin sanonu että se ei hyväksy kenenkään muun tapoja tehdä asioita. Mä olen ollu lapsesta asti sen alistama. Siksi kai nytkin on niin vaikee tehdä pesäeroa. Muistan kun olin pienenä niin ujo, ja puhuin hiljaa niin se matki mua muiden kuullen että "y-y-yy mitä sä siinä iniset". Siitä lähtien mä oon ollu aika lukkiutunu ihminen ja sellanen kuoreen vetäytynyt.

Ja taatusti jatkaa sun alistamista niin kauan kun annat. Jollet ala tosissaan laittaa kampoihin ja määrätä sun+lapsen elämästä.

Näinpä...
Nyt ap itsekunnioitusta peliin! Älä anna kenenkään yrittää alentaa sun arvoa! Et saa sallia tuommosta käytöstä äidiltäs.

 

[kohtalotoveri minäkin]

Ihanaa mutta surullista lukea näitä kamalia mummojuttuja.

Olen itse aivan loppu omaan äitiini joka kävelee ylitseni mennen tullen. Meillä on 2 leikki-ikäistä lasta.

Asiat huipentuivat siihen, että mummo kielloistamme huolimatta meni leikkaamaan molempien lastemme vauvatukat. Niitä ei oltu vielä koskaan leikattu kun emme raaskineet, j mummoa ärsytti "epäsiisteys"(!) Vihjailtuaan aikansa ja kun ei saanut meiltä tukan leikkuuseen vastakaikua, meni leikkaamaan tukat itse fiskarsseilla sellaisena päivänä kun lapsemme olivat hänellä hoidossa. Vti sitten kaikki haituvat, pois, leikkasi aivan hiusrajan asti. Sinne meni enkelinkiharat ja liehuletit.

Olen kamalan surullinen ja samalla raivoissani. Nyt mummo äkisee, soittelee sukulaisia läpi ja haukkuu meitä kun emme ole enää vieneet lapsia hälle hoitoon.

Anteeksi mummo pyysi nimellisesti, ja sen jälkeen samaan hengenvetoon haukkui minut ja puolisoni, kun olemme niin kamalia kun hänelle "vanhalle sukulaiselle" kun noin suutumme. erityisesti puolisoni haukkui alimpaan maan rakoon ja minut siitä, että olen tuollaisen puolison valinnut, joka kehtaa mummulle suuttua, kun mummuhan vain halusi auttaa.

En kestä.

 

[ap]

Vastaan laittaminen on vaan kummallisen vaikeeta. Onhan äiti toki aivopessy mut, että voi kun lapsella on niin hyvät lähtökohdat elämään kun saa mummin kanssa olla niin paljon. Välillä sen touhukkuus menee ihan yli. Sitten ihmettelee kun lapsi ei meinaa nukahtaa kun ensin on villinnyt sen ihan täysin. Ja mä jos loukkaannun ja ilmaisen sen, niin vastaus on aina "älä pilaa muiden elämää jos itelläs on noin paha olo".

 

[anoppi]

aloin lukea näitä tarinoita kun on aikaa-olen odottanut jo kohta 2vuotta että uusin lapsen lapseni saisi mahdollisuuden tulla yökylään tai muuten vaan .on sängyt,potta,syöttötuoli....valtavasti rakkautta ,mutta kun miniän mielestä en osaa,pestä käsiä,kotia....tehdä mitään oikein.jospa ilmottaudun vara mummoksi.

 

[kohtalotoveri minäkin]

ap: kuulostaa todella tutulta.

Meilläkin mummo päsmäröi ja organiseeraa joka minuutin jonka on lasten kanssa samassa paikassa. Lapset ovat aivan puhki mummolapäivien jälkeen. Mummo ei oikeasti "kuuntele" lapsia ja heidän väsymystilaansa tai osaa huomata sitä mitä lapset juuri sillä hetkellä haluaisivat tehdä. Häneltä puuttuu herkkyys.

Jos mummolle, eli äidilleni, sanoo vastaan hän joko A) ei kuule tai antaa mennä toisesta korvasta siään ja toisesta ulos tai B) ymmärtää tahallaan väärin, kääntää asian mielessään aivan päinvastoin.

Ongelmatilanteita on mahdotonta hänen kanssaan selvittää tästä johtuen.

Tsemppiä vaan.

 

[ap]

Tulipa mieleen muita ketjuja lukiessa, että oisko sillä vaikutusta tähän että oon "äidissä kiinni" kun mä nukuin 9-vuotiaaksi vanhempien makkarissa äidin puolella vieressä? Se muistaa siitäkin aina paasata, että kun nykyään äidit on niin itsekkäitä ja pimeitä kun jo puolivuotiasta laitetaan omaan huoneeseen. Mun lapsi nukkuu kyllä pinniksessä mun vieressä mutta 9-vuotiaaksi ennenkuin omaan huoneeseen... Se on muutenkin aina vartioinut mun tekemiset, katsoo jos laitan ruokaa ja toki kommentoi ja ohjeistaa ym. Ja kun muutin ekan poikakaverin kanssa eri kaupunkiin, niin hän masentui tästä niin paljon että joutui jopa mielisairaalaan psykoosin takia. Muistan kuinka se itkien soitteli ettei kestä kun mä lähdin. Olen siis kokenut aina syyllisyyttä äidin pahasta olosta ja olen jotenkin velvollinen olemaan tekemisissä, niin että siis hänen pitää joka henkäys tietää.