miten voikin tuntua näin pahalta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja BlackDahlia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

BlackDahlia

Aktiivinen jäsen
10.07.2012
2 064
1
36
missä lie
sain aamulla tiedon, että erään läheiseni puoliso oli löytynyt kuolleena kotiinsa lattialta. melkoisen nuori mies vielä, eikä pitänyt olla sairauksia... ruokaa oli ruvennut laittamaan ja lyyhistynyt siihen. tuntuu ihan järjettömän pahalta tämän läheiseni puolesta ja kahden pikkuisen, joille pitää selittää ettei isi tule takaisin ... miten tuollaisesta voi selvitä?! jos miettii että omalle kohdalle kävisi noin.. ei helvetti. .koko päivän ollut paska fiilis & tippa linssissä tämän asian vuoksi :'(
 
Viimeksi muokattu:
Voi kurjuus, valtavan suuret osanotot sinulle ja sille perheelle!

Eräs ystäväni menehtyi myös nuorena jokin vuosi sitten. Vaimonsa jäi katsomaan telkkaria ja miehensä, tämä ystäväni meni nukkumaan. Vaimo kuuli valittavaa ääntä, meni katsomaan ja mies oli jo kuollut. Aivoaneurysma kuolinsyy. Siinä ei ole paljon tehtävissä, jos sellainen sattuu kohdalle, ja olen kuullut muistakin vastaavista kohtaloista. Se voi siis olla yksi syy.

Mutta suruun se ei tietysti nyt auta.

Voimia!
 
Kylläpä tuli paha mieli, kun luin aloituksesi. Jos ajattelee, että minulle tuli tällainen olo, en yhtään ihmettele, että sinua asia painaa. Yritä ajatella, että perhe pääsee siitä vähitellen yli, lapset toipuvat, samoin vaimo. Rakkaan ihmisen kuolema, oli se sitten äkillinen ja odottamaton tai hitaasti tapahtunut, jättää aina haavan, joka lopulta arpeutuu, mutta paras perintö minkä taakseen voi jättää on hyvä muisto. Halaukset minunkin puolestani.
 
Miehen kaverille kävi niin, että aivoaneurysma puhkesi kesken kuntosuunnistuskisojen. Vaimo oli tosi pitkällä raskaana ja odotteli miestään kotiin, mutta ei vaan kuulunut. Sieltä se mies sitten löyty suunnistusradalta kuolleena.
 
Voi ei! :(
Ystävältäni on leikattu aivoaneyrusma, jos olisi menehtynyt olisi jäänyt pienet lapset ilman äitiä. Hyvin pelottavaa, sillä niitä voi tulla lisää tälle äidille.
Onko tällainen kovinkin yleistä?
 
:hug:
Aina se kolauttaa turvallisuudentunnetta, kun elämä muistuttaa arvaamattomuudestaan. Sitä muistaa, miten sattumanvaraista on tämä onni jota pidämme usein itsestäänselvyytenä. Kyllä se saakin tuntua pahalta.

Lämpimiä ajatuksia :flower:
 
voi luoja että tuntuukin pahalta, henkilöä tuntematta :( jos tää mua jo järkyttää niin en ihmettele että sinua järkyttää! tää on just sitä kun taas muistutetaan siitä ettei mikään tai kukaan ole itsestäänselvää..

suuret osanottoni perheelle ja voimia kaikille sitä tarvitseville :hug:
 
Tämä on "hyvä" muistutus kaikille jotka pitää puolisoitaan itsestäänselvyyksinä. Minun miehelläkin on tapana kuvitella että omalle kohalle ei mitään voi käydä.. pitää siis melkoisen itsestään selvänä että esimerkiksi kahdenkeskistä aikaa voi lykkää määrättömästi. yms yms.

ite taas elän mielummin niin että jos tämä päivä jääkin viimeiseksi niin minulle ei jää sellaisia tekemättömiä asioita joita katuisin, tiedän että elämä voi viedä koska vaan (itselläni on sisko kuollut, minä olin 7vuotias ja sisko 1v 5kk)..se tuska helpottuu ajan kanssa, mutta kaipaus jää.

:'( voimia sinulle ja menehtyneen läheisille. toivottavasti hänellä on tukiverkkoa,myös sellaista jotka pystyy tukemaan lapsia,koska äiti ei välttämättä oman surutyönsä keskellä siihen pysty.
 
olen aina pitänyt järjettömänä sitä, ett vanhemmalla iällä lapsen saaneita kauhistellaan koska" lapset voi jäädä jo pieninä ilman äitiä/isää". tämä tapaus osoitti sen, ettei nuoruuskaan suojaa äkkikuolemalta :(

tai no nuoruus ja nuoruus.. nelikymppinenhän tämä mies oli, mutta minun mielestäni vielä nuori.
olen itse 33 enkä osaa ajatella alle viisikymppisiä minään vanhuksina
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä