M
mitä voin tehdä enää?
Vieras
meillä on vajaa 2 kk ikäinen lapsi. esikoinen täyttää 5. rankat vuodet takana, erityisesti viime vuosi oli erittäin kuormittava, myös miehelleni. nyt alkaa tuntua, että jos hän ei hae apua, joudun ottaa kohta yhteyttä johonkin.
ensimmäisen lapsen syntymä oli meille suuri onni, mutta samalla elämäntilanteineen shokki. selvisimme vaikeiden aikojen yli, mutta huomasin, että mieheni muuttui todella äkkipikaiseksi ja minä nalkuttavaksi. hän esim heitti suuttuessaan tavaroita ja uhkaili erolla jokaisen riidan yhteydessä. häneltä puuttuu täysin kommunikointitaidot. minä haluaisin että hän osaisi kertoa ahdistuksestaan tai sen syistä, mutta hän ei halua. hän ei halua puhua koskaan mistään vaikeasta, vaan ahdistuu ja masentuu. minä nalkutan ja toivon, että hän vastaisi minulle, mikä häntä vaivaa, mutta nalkutan, kunnes hän alkaa huutaa ja haistatella. luulen että hän ei osaa muuta. minä jatkan, ja jatkan, kunnes saan hänen suunsa auki ja sieltä ei koskaan tule mitään mukavaa.
syy nalkuttamiseen saattaa olla myös oma väsymykseni. mies ei ymmärrä, millaista on hoitaa lapsia kotona ja töiden jälkeen hän valittaa, että minä en saa mitään tehtyä. tai oikeastaan hän valittaa siitä, että hänen tulee tehdä jotain kotitöitä ja viikonloppuisin ei meinaisi jaksaa olla pienen vauvan kans. on kyllä, mutta valittaa eikä jaksaisi. käsi sydämellä voin sanoa, että kaiken arkirumban jälkeen en ole ehtinyt edes sähköpostia lukea, saati televisiota katsoa (muuten kuin lasta imettäessä). mies ei usko tätä vaan sanoo, että vain haahuilen yms.
ymmärrän, että töiden jälkeen hän on väsynyt ja annan hänelle aina aikaa rauhoittua n. 1,5 h. jos tämän jälkeen ei ota lapsia, jotta voin tehdä mahdollisesti rästiin jääneitä kotitöitä, alan pikku hiljaa hermostua. sitten hän suuttuu ja alkaa nalkuttaa mulle, jos pyydän tekemään jotain. tästä muodostuu oravanpyörä, minä suutun enemmän, hän taas enemmän. ja enemmän.
tänään esim. kun imetin ja meillä oli kiire lähteä kylään, pyysin, että mies siivoaisi keittiön pöydän. hän siivosi kyllä, mutta jätti likaiset astiat pöydälle. eli ei viitsinyt tehdä tätä. eilen kävin esikoisen kanssa saunassa ja kun tulin saunasta, aloin laittaa esikoista nukkumaan ja ihmettelin, kun vauva alkoi itkeä eikä rauhoittunut millään. mies oli mennyt saunaan eikä kertonut mulle, että jätti vauvan yksin sohvalle. tänään väsyin, kun olin pitänyt vauvaa muutaman tunnin ja olisin hetken halunnut katsoa linnan juhlia kädet vapaana. mies oli nukkunut kyläpaikassa 2 tuntia ja oli netissä katsomassa top gearia koko ajan, parin tunnin ajan. alkoi sitten nalkuttaa, että hän joutuu kantaa vauvaa ja laittaa lapselle iltapalaa. menin liian pitkälle, huusin miehelle, että laitan sitten saunan päälle ja aukaisin kaljan. mies hermostui esikoisen nähden ja heitti täyden kaljan seinään. sitten lähti ulos tuulettuun ja ei oo vielä tullut kotiin.
en tiedä, miten voisin häntä auttaa. turhaudun ja alan huutaa, sillä olen huolissani hänestä. hänen pitäisi hakea apua, mutta hän ei suostu. korostan nyt, että miehelläni ja minulla on ollut todella raskaita vuosia takana, eikä hän ymmärrä, että asiat voivat vaikuttaa masentavasti. suurin syy on todennäköisesti rahahuolet ja työpaikan pitäminen.
mies saa nukkua pääasiassa kaikki yöt siten, että hänen ei tarvitse kertaakaan herätä vauvan itkuun. hän nukkuu toisessa päässä taloa. kun hän tulee töistä, hän vaikuttaa väsyneeltä ja on haluton tekemään mitään. hän ei harrasta mitään eikä halua huolehtia itsestään. on kyllä avuksi, mutta pääasiassa vain, kun pyydän. luulen, että hän kärsii vakavasta masennuksesta. kun hän ei halua apua ja itse olen väsynyt ja todella vittumainenkin vihaisena, miten voisin auttaa häntä? tarvin kuitenkin tukea ja apua arjessa minäkin. vai luovutanko ja annan hänen olla miten huvittaa kunnes väsyn itse täysin. lapsi valvoo väärällä rytmillä ja esikoinen herää aikaisin aamulla. meillä ei ole sukulaisia apuna. neuvolassa tilannetta ei kuunneltu.
mieheni käytös muuttui samanlaiseksi toisen lapsen synnyttyä, kuin mitä se oli esikoisen kanssa. itse olen masennustestin tehnyt, ja sain hyvät pisteet. olen kärsinyt masennuksesta ja tiedän mitä se on. todennäköisesti masennukseni syy oli myös viimeksi se, että mieheni aggressiivinen käytös ja erolla uhkailut sairastuttivat minut. luulin, että hän olisi jo hieman kasvanut, vaan olenko itse kasvanut ollenkaan. onko minun vain tehtävä kaikki yksin ja odotettava, että jos mies auttaa, niin hyvä jos auttaa. varmaan se menee niin joka perheessä...
huolestuttaa, sillä meillä on ollut pari isoa riitaa esikoisen nähden ja kuullen. eli pikainen apu on heti tarpeen.
onko samantyylisiä kokemuksia kenelläkään?
ensimmäisen lapsen syntymä oli meille suuri onni, mutta samalla elämäntilanteineen shokki. selvisimme vaikeiden aikojen yli, mutta huomasin, että mieheni muuttui todella äkkipikaiseksi ja minä nalkuttavaksi. hän esim heitti suuttuessaan tavaroita ja uhkaili erolla jokaisen riidan yhteydessä. häneltä puuttuu täysin kommunikointitaidot. minä haluaisin että hän osaisi kertoa ahdistuksestaan tai sen syistä, mutta hän ei halua. hän ei halua puhua koskaan mistään vaikeasta, vaan ahdistuu ja masentuu. minä nalkutan ja toivon, että hän vastaisi minulle, mikä häntä vaivaa, mutta nalkutan, kunnes hän alkaa huutaa ja haistatella. luulen että hän ei osaa muuta. minä jatkan, ja jatkan, kunnes saan hänen suunsa auki ja sieltä ei koskaan tule mitään mukavaa.
syy nalkuttamiseen saattaa olla myös oma väsymykseni. mies ei ymmärrä, millaista on hoitaa lapsia kotona ja töiden jälkeen hän valittaa, että minä en saa mitään tehtyä. tai oikeastaan hän valittaa siitä, että hänen tulee tehdä jotain kotitöitä ja viikonloppuisin ei meinaisi jaksaa olla pienen vauvan kans. on kyllä, mutta valittaa eikä jaksaisi. käsi sydämellä voin sanoa, että kaiken arkirumban jälkeen en ole ehtinyt edes sähköpostia lukea, saati televisiota katsoa (muuten kuin lasta imettäessä). mies ei usko tätä vaan sanoo, että vain haahuilen yms.
ymmärrän, että töiden jälkeen hän on väsynyt ja annan hänelle aina aikaa rauhoittua n. 1,5 h. jos tämän jälkeen ei ota lapsia, jotta voin tehdä mahdollisesti rästiin jääneitä kotitöitä, alan pikku hiljaa hermostua. sitten hän suuttuu ja alkaa nalkuttaa mulle, jos pyydän tekemään jotain. tästä muodostuu oravanpyörä, minä suutun enemmän, hän taas enemmän. ja enemmän.
tänään esim. kun imetin ja meillä oli kiire lähteä kylään, pyysin, että mies siivoaisi keittiön pöydän. hän siivosi kyllä, mutta jätti likaiset astiat pöydälle. eli ei viitsinyt tehdä tätä. eilen kävin esikoisen kanssa saunassa ja kun tulin saunasta, aloin laittaa esikoista nukkumaan ja ihmettelin, kun vauva alkoi itkeä eikä rauhoittunut millään. mies oli mennyt saunaan eikä kertonut mulle, että jätti vauvan yksin sohvalle. tänään väsyin, kun olin pitänyt vauvaa muutaman tunnin ja olisin hetken halunnut katsoa linnan juhlia kädet vapaana. mies oli nukkunut kyläpaikassa 2 tuntia ja oli netissä katsomassa top gearia koko ajan, parin tunnin ajan. alkoi sitten nalkuttaa, että hän joutuu kantaa vauvaa ja laittaa lapselle iltapalaa. menin liian pitkälle, huusin miehelle, että laitan sitten saunan päälle ja aukaisin kaljan. mies hermostui esikoisen nähden ja heitti täyden kaljan seinään. sitten lähti ulos tuulettuun ja ei oo vielä tullut kotiin.
en tiedä, miten voisin häntä auttaa. turhaudun ja alan huutaa, sillä olen huolissani hänestä. hänen pitäisi hakea apua, mutta hän ei suostu. korostan nyt, että miehelläni ja minulla on ollut todella raskaita vuosia takana, eikä hän ymmärrä, että asiat voivat vaikuttaa masentavasti. suurin syy on todennäköisesti rahahuolet ja työpaikan pitäminen.
mies saa nukkua pääasiassa kaikki yöt siten, että hänen ei tarvitse kertaakaan herätä vauvan itkuun. hän nukkuu toisessa päässä taloa. kun hän tulee töistä, hän vaikuttaa väsyneeltä ja on haluton tekemään mitään. hän ei harrasta mitään eikä halua huolehtia itsestään. on kyllä avuksi, mutta pääasiassa vain, kun pyydän. luulen, että hän kärsii vakavasta masennuksesta. kun hän ei halua apua ja itse olen väsynyt ja todella vittumainenkin vihaisena, miten voisin auttaa häntä? tarvin kuitenkin tukea ja apua arjessa minäkin. vai luovutanko ja annan hänen olla miten huvittaa kunnes väsyn itse täysin. lapsi valvoo väärällä rytmillä ja esikoinen herää aikaisin aamulla. meillä ei ole sukulaisia apuna. neuvolassa tilannetta ei kuunneltu.
mieheni käytös muuttui samanlaiseksi toisen lapsen synnyttyä, kuin mitä se oli esikoisen kanssa. itse olen masennustestin tehnyt, ja sain hyvät pisteet. olen kärsinyt masennuksesta ja tiedän mitä se on. todennäköisesti masennukseni syy oli myös viimeksi se, että mieheni aggressiivinen käytös ja erolla uhkailut sairastuttivat minut. luulin, että hän olisi jo hieman kasvanut, vaan olenko itse kasvanut ollenkaan. onko minun vain tehtävä kaikki yksin ja odotettava, että jos mies auttaa, niin hyvä jos auttaa. varmaan se menee niin joka perheessä...
huolestuttaa, sillä meillä on ollut pari isoa riitaa esikoisen nähden ja kuullen. eli pikainen apu on heti tarpeen.
onko samantyylisiä kokemuksia kenelläkään?
