Miten vois olla olematta näin herkkä? Nolasin taas tänään itseni...

[Turkilmas]

Mä oon tosi voimakkaasti tunneihminen, enkä oikeesti osaa hillitä eri tunnetiloja lähestulkoon yhtään. Suuttuessa suutun niin että räiskyy, onnellisena olen pelkkää iloa ja auvoa pakahtumiseen asti. Ja sitten se kaikkeist noloin: itken tosi herkästi enkä pysty yhtään pidättelemään itkuani .

Tänään oli juu koulun päättäjäiset. Ei mua se itse juhla itkettänyt, mutta luokassa sitten sitäkin enemmän. Lapset esitti laulun ja olivat niin ihanan tosissaan. Ja meikäläinen pyyhki kyyneleitään. Ei ehkä vielä ihan niin kamalan noloa, vaikka olinkin ainoa joka kyyneleitään pyyhki.

Mutta sitten jaettiin todistukset ja mä itkin sitäkin. Lapset oli niin suloisia kun koittivat muistaa miten kätellään ja kiitetään :heart: .

Sekin itketti että luokkakaverit olivat äänestäneet mun pojan luokan "R-tyypiksi" (rehti, reilu, reipas, rehellinen jne. ).

Sitten vasta itkinkin kun opettaja, joka jättää nyt esikoisen luokan ja alkaa opettamaan ekaluokkalaisia, piti kiitospuheen.

Lopulta vielä oppilaat kättelivät opettajan ja vanhemmat kiittivät jokainen opea vuorollaan. Kun sitten tuli mun vuoro, niin itku oli jo semmoista niiskuttamista, naama oli märkä, enkä pystynyt enää puhumaan. Totesin vaan opettajalle että olen tämmöinen itkupossu ja sitten meni naama väärään ja itkin ihan kunnolla :ashamed: .

Matkalla autoon pillitin ja autossakin vielä oikein kunnolla :ashamed: :ashamed: .

Mahtaa ne muut vanhemmat pitää mua ihan oikeesti jonainen sekopäänä. Mutta kun mä en vaan PYSTY olemaan itkemättä :headwall: . Koitan miettiä muita juttuja jne. , mutta kun se jokin voimakas tunne vie mukanaan, niin olen ihan voimaton sen kanssa.

Olisko jotain vinkkejä minkä avulla voisin tasoittaa tunnereaktioitani ja vaivaako muita tämä tämmöinen?

 

[chef]

Mä paruin myös...siinä kohtaa tosiaan en enää voinut pidätellä, kun opettaja halasi :'(

 

[ev]

Kyllä minäkin itkeä pillitin lapsen vikassa päiväkodin kevätjuhlassa, kun tuleville eskarilaisille jaettiin todistukset ja ruusut. Sen jälkeen vielä päiväkodin tädit lauloivat lapsille laulun "Lasken ilmaan leijan kauneimman." tms.

 

[endie]

ei mua vaivaa.
meillä on pojan päiväkodin yksi hoitaja sellmoinen tunneihminen ja minusta se on jotenkin vaan -oliskohan oikea sanavalinta - suloista

 

[vieras]

hyvä kuvaus. Mutta minusta kuulostat tunteelliselta ja aidolta ihmiseltä. Ei minua haittaisi jonkun poru muuten kuin, että se takuuvarmasti saisi minutkin nyyhkimään.

 

[anmami]

täällä ollaan ihan samanlaisia... ei siihen kyllä mikään auta. Täytyy vaan ajatella, että parempi olla tunteellinen kuin kylmä ja tunteeton :hug:

 

[Lilii lisänimetön]

Olisko jotain vinkkejä minkä avulla voisin tasoittaa tunnereaktioitani ja vaivaako muita tämä tämmöinen?

Ei mitään vinkkejä, olen samanlainen. Tähän asti olen yrittänyt vältellä kaikkia itkutilaisuuksia, mutta aina tulee pakollisiakin menoja. Vinkkjä odotellessa...

 

[Kotilehmä]

:hug: Täällä ainakin kohtalotoveri. Viime vuonna rupesin itkemään kun opettaja itki ja tuli minua halaamaan. Ei ollut varma saako jatkaa enää opettajana, itkettiin sitten molemmat Ja kun syksyllä menin koululle ja näin että tuo opettaja oli siellä niin aloin taas itkemään...ihanaa... :headwall:

 

[Nikittönnä]

Ihana :hug: Älä sie välitä tuosta. On ihanaa, kun on massataki poikkeavia ihmisiä :heart:

 

[sipsi]

Älä häpeä yhtään, tervetuloa joukkoon-minä itken liikuttavissa tilanteissa aina ja kaikkialla. Ja liikutukseen riittää pienikin asia...

 

[Hibbo]

Mä itken kanssa tosi herkästi (etenkin just samantyylisissä tilanteissa, missä sä tänään itkit). Kyllähän se tosiaan itestä saattaa tuntua nololta, mutta en usko, että muut ihmiset sitä sillä tavalla nolona ajattelevat. Ei itkemisessä ole mitään pahaa Se on musta ainakin hienoa, jos ihminen osaa näyttää ilonsa ja surunsa, eikä pihtaile tunteissaan. Älä turhaan mieti tuollaisia itkuhetkiä noloina hetkinä

 

[vieras]

:heart:

 

[vieras]

Mä oon kans tommonen porukolli. Ja myös nolaannun siittä, vaikka tiedän ihan hyvin ettei tarvisi. Mutta no, semmosta se on.

 

[Mystery]

Mä ainakin arvostan avointa tunneilmaisua. Siinä ei ole mitään noloa tai paheksuttavaa (paitsi tietysti, jos sillä satuttaa toisia.) Olen itsekin aikamoinen itkupilli aika ajoin. =)

 

[Nooo]

Minä kans samanlainen, jotain apuja ois hyvä saada.

Pitäskö ottaa rauhoittavia, pahenee vain vanhetessa.

 

[kipinäinensääri]

Mulle tuli kyynel silmään kun luin tän :'(

Se kertonee siitä että mä olen samanlainen. Eskarin kevätjuhlassa ei vaan voinut olla poraamatta

 

[höppänä]

Ihan turhaan häpeilet tota Nykyään liian moni ei itke vaikka itkettäis Ei siinä ole mitään pahaa että näyttää tunteitaan

JOku saatto luulla että oot raskaana, ei mitään sen kummempaa

 

[vieras]

hyvä kuvaus. Mutta minusta kuulostat tunteelliselta ja aidolta ihmiseltä. Ei minua haittaisi jonkun poru muuten kuin, että se takuuvarmasti saisi minutkin nyyhkimään.

Noista vinkeistä tunteiden hallitsemiseen vielä, joskus olen yrittänyt hillitä sitä tunnekuohua, ja alkanut ajatella mielestäni surullisia tai vakavia ajatuksia tyyliin, ukin hautajaiset ukin hautajaiset, anopin takapuoli, hikiset sukat, tuon miehen pälvikalju, mutta sekään ei toimi kun sitten alkaa naurattamaan. Sitten sitä näyttääkin vasta sekopäältä kun itkee, niiskuttaa ja turskahtelee nauruun.

 

[kinuski]

Mä olen kans just tuommonen! Siksi mä en edes mennyt tänään esikoisen todistusten jakoon (kevätjuhlia ei ollut) koska olisin itkenyt koko ajan (itkin jo matkalla kun vein poikaa koululle). Pojan opettaja jäi nyt pois, ja mä en olis voinu olla siellä kattomassa kun se viimeisen kerran lapsia halaa ja itkee. Ja kun mun itku ei ole mitään muutama kyynel silmänurkassa, vaan ihan hirveetä räkä poskella mäyryymistä...

 

[katiia]

yks samanlainen täällä. Lapset ei oo koulussa/päikyssä vielä tosin, mutta tiijän jo nyt että vaikeeta tulee oleen. Kun vanhemman tytön laulelut kotoonki saa joskus kyyneliin.

 

[katiia]

yks samanlainen täällä. Lapset ei oo koulussa/päikyssä vielä tosin, mutta tiijän jo nyt että vaikeeta tulee oleen. Kun vanhemman tytön laulelut kotoonki saa joskus kyyneliin.

 

[yö]

eihän tuossa mitään. Normaalia!!
mä nolasin itseni yo-juhlissa kun jännitän aina kaikkea. on kahvikuppineuroosia yms. ja olin ihan sanaton. hävetti kun en osaa "kahvikeskustella". oon nolo. anteeksi sukulaiset ymmärtäkää etten ole tyly vaan paniikissa!

 

[sipsi]

Mietin tänään kevätjuhlassa tytön kavereiden 6. lk loppumislaulua kuunnellessa vollatessani, että kuinka kestän ensi vuonna, kun tytär vuorostaan on siirtymässä yläkouluun. Repeän totaalisesti varmaan viimeistään, kun opet laulaa sen "Turvallista matkaa..." Pitänee ottaa tyynyliina nenäliinaksi

 

[Turkilmas]

Ihana tietää että on muitakin samanlaisia. Mua kyllä tää hävettää ja mieskin on välillä tuskissaan mun kanssa. Niinkuin vaikka silloin kun itkin melkein silmät päästäni Särkänniemen delfinaariossa. Kun ne delfiinit nyt vaan oli niin suloisia :snotty: .

Ja mun parhaimmat kaverit hihittelee sitä etten oo pystynyt vielä ainuttakkan livekeikkaa kuuntelemaan itkemättä. Itkin Anastaciankin keikalla vaikka en edes tykkää sen musiikista .

Hitsi, olis vaan niin kiva jos sen itkun vois ees säästää siihen ettei olis muita näkemässä :/

 

[ahhhahhahah]

hyvä kuvaus. Mutta minusta kuulostat tunteelliselta ja aidolta ihmiseltä. Ei minua haittaisi jonkun poru muuten kuin, että se takuuvarmasti saisi minutkin nyyhkimään.

Noista vinkeistä tunteiden hallitsemiseen vielä, joskus olen yrittänyt hillitä sitä tunnekuohua, ja alkanut ajatella mielestäni surullisia tai vakavia ajatuksia tyyliin, ukin hautajaiset ukin hautajaiset, anopin takapuoli, hikiset sukat, tuon miehen pälvikalju, mutta sekään ei toimi kun sitten alkaa naurattamaan. Sitten sitä näyttääkin vasta sekopäältä kun itkee, niiskuttaa ja turskahtelee nauruun.

Vakavia ajatuksia : anopin takapuoli, hikiset sukat, miehen pälvikalju...?? Mua nuo lähinnä naurattaa D