Miten voisi oppia ajattelemaan/muistamaan ettei miehen tarvitse olla täydellinen?

["vieras"]

Kun aina etsii sitä prinssiä valkealla ratsulla, niin menee ohi kaikki oikeasti varteenotettavat miehet. Vaikka kiinnostun miehestä, kiinnostus lakkaa aika nopeasti jos/kun huomaan hänessä jonkin "vian". Siksi en ikinä pääse edes tapailuasteelle. Tiedän kyllä ettei täydellistä ihmistä ole olemassakaan, mutta miten saisin sen pysyvästi ajattelumaailmaani, niin että voisin sen oman kullan löytää??

 

["vieras"]

Siinä vaiheessa kun niitä vikoja alkaa toisesta löytymään, kannattaa muistaa ettei itsekään ole täydellinen.

 

[vbn]

Sehän nyt riippuu "viastakin". Juu, kaikissa on huonot puolensa, mutta on myös asioita mitä ei tarvitse sietää.
Vaaditko itseltäsi täydellisyyttä?

 

["vieras ap"]

Sehän nyt riippuu "viastakin". Juu, kaikissa on huonot puolensa, mutta on myös asioita mitä ei tarvitse sietää.
Vaaditko itseltäsi täydellisyyttä?

Jonkin verran. En enää yhtä paljon kuin ennen. Ja nuo mun mainitsemat "viat" ei siis ole mitään isoja juttuja.

 

[äskeinen]

[QUOTE="vieras ap";25718179]Jonkin verran. En enää yhtä paljon kuin ennen. Ja nuo mun mainitsemat "viat" ei siis ole mitään isoja juttuja.[/QUOTE]

No, jospa sulla on sellainen huono puoli, että toisten viat saattaa ärsyttää (?)
En kyllä osaa sanoa, että miten tuosta pääsee eroon. Jotkut ajan kanssa.
Kaikillahan voi olla kausia tai päiviä, kun toisessa pännii about kaikki.

 

["vieras ap"]

No on kyllä huono puoli! Haluaisin tavata miehiä avoimella mielellä, tutustua persoonaan enkä heti olla tunkemassa miestä itsevalamaani muottiin. Eihän sinne kukaan sovi.