U
Uupunut puoliso
Vieras
Kyseessä puoliso, jolla mm. masennus. Lääkäri kirjoitti hänelle lausunnon, jotta voisi hakea lisää Kelan korvaamaa psykoterapiaa (kävi jo vuoden terapiassa). Kolme kuukautta jo mennyt ja puolisolla ei eväkään liikahda: ei saa hakemusta tehtyä, ei saa terapeuttia etsittyä. Ja auttaakaan ei saa.
Olen soitellut sinne tänne (mielenterveystyö, perhetyö, sosiaalityö jne), mutta ainoa vastaus on se, että koska kyseessä aikuinen, niin hänen tulee itse ottaa yhteyttä. Mutta kun tuota puolisoa ei saa lähtemään edes matalan kynnyksen mielenterveyshoitajan luo, ei vaikka kuinka yrittäisi itse olla hänelle avuksi, luvata lähteä mukaan tms.
Olen asiallisesti yrittänyt keskustella tilanteesta hänen kanssaan, ollut keskustelematta ja suunnilleen tehnyt kaiken voitavan asian hyväksi. Mutta puoliso vain antaa tilanteensa olla hoitamatta. Hänellä ei siis tällä hetkellä ole hoitokontaktia mihinkään ja se alkaa jo kolmen kuukauden jälkeen näkymään arjessa - kotona ollessaan puoliso hautautuu kännykkänsä taakse ja kommunikaatio on lähes poikki (=en voi tehdä mitään aloitetta keskusteluun edes lasten asioista, koska hän ärsyyntyy heti tai heittäytyy vältteleväksi). Arvaatte varmaan, ettei muutamaan vuoteen ole juurikaan perhe-elämään normaalilla tavalla osallistunut.
Kannattaisiko tässä tilanteessa jo todeta, että nyt riitti vai olisiko olemassa jokin taho, josta voisi vielä kysyä apua tilanteeseen?
Olen soitellut sinne tänne (mielenterveystyö, perhetyö, sosiaalityö jne), mutta ainoa vastaus on se, että koska kyseessä aikuinen, niin hänen tulee itse ottaa yhteyttä. Mutta kun tuota puolisoa ei saa lähtemään edes matalan kynnyksen mielenterveyshoitajan luo, ei vaikka kuinka yrittäisi itse olla hänelle avuksi, luvata lähteä mukaan tms.
Olen asiallisesti yrittänyt keskustella tilanteesta hänen kanssaan, ollut keskustelematta ja suunnilleen tehnyt kaiken voitavan asian hyväksi. Mutta puoliso vain antaa tilanteensa olla hoitamatta. Hänellä ei siis tällä hetkellä ole hoitokontaktia mihinkään ja se alkaa jo kolmen kuukauden jälkeen näkymään arjessa - kotona ollessaan puoliso hautautuu kännykkänsä taakse ja kommunikaatio on lähes poikki (=en voi tehdä mitään aloitetta keskusteluun edes lasten asioista, koska hän ärsyyntyy heti tai heittäytyy vältteleväksi). Arvaatte varmaan, ettei muutamaan vuoteen ole juurikaan perhe-elämään normaalilla tavalla osallistunut.
Kannattaisiko tässä tilanteessa jo todeta, että nyt riitti vai olisiko olemassa jokin taho, josta voisi vielä kysyä apua tilanteeseen?