Miten voisi saada apua aikuiselle? Masennus ja mt-ongelmat.

[Uupunut puoliso]

Kyseessä puoliso, jolla mm. masennus. Lääkäri kirjoitti hänelle lausunnon, jotta voisi hakea lisää Kelan korvaamaa psykoterapiaa (kävi jo vuoden terapiassa). Kolme kuukautta jo mennyt ja puolisolla ei eväkään liikahda: ei saa hakemusta tehtyä, ei saa terapeuttia etsittyä. Ja auttaakaan ei saa.

Olen soitellut sinne tänne (mielenterveystyö, perhetyö, sosiaalityö jne), mutta ainoa vastaus on se, että koska kyseessä aikuinen, niin hänen tulee itse ottaa yhteyttä. Mutta kun tuota puolisoa ei saa lähtemään edes matalan kynnyksen mielenterveyshoitajan luo, ei vaikka kuinka yrittäisi itse olla hänelle avuksi, luvata lähteä mukaan tms.

Olen asiallisesti yrittänyt keskustella tilanteesta hänen kanssaan, ollut keskustelematta ja suunnilleen tehnyt kaiken voitavan asian hyväksi. Mutta puoliso vain antaa tilanteensa olla hoitamatta. Hänellä ei siis tällä hetkellä ole hoitokontaktia mihinkään ja se alkaa jo kolmen kuukauden jälkeen näkymään arjessa - kotona ollessaan puoliso hautautuu kännykkänsä taakse ja kommunikaatio on lähes poikki (=en voi tehdä mitään aloitetta keskusteluun edes lasten asioista, koska hän ärsyyntyy heti tai heittäytyy vältteleväksi). Arvaatte varmaan, ettei muutamaan vuoteen ole juurikaan perhe-elämään normaalilla tavalla osallistunut.

Kannattaisiko tässä tilanteessa jo todeta, että nyt riitti vai olisiko olemassa jokin taho, josta voisi vielä kysyä apua tilanteeseen?

 

[vierailija]

Onneksi mies ei ole päihteiden suurkuluttaja.
Minulle tuli mieleen Mieli maassa-vertaisryhmä. Kävin kerran istunnossa, kun halusin ottaa asioista selvää.
Jaksamista sinulle ja perheellesi.

 

[vierailija]

Niin kauan kuin mies ei ole vaaraksi itselleen tai muille, niin eipä sitä apua saa ilman miehen suostumusta. Pakkohoitoon on aikamoiset ehdot.

Keskusteluapua voit yrittää löytää itsellesi.

 

[vierailija]

Keskusteluapua olen saanut itselleni työterveyden kautta. Mutta vaikka missä kävisin keskustelemassa, niin eihän se tuon puolison käytöstä muuta eikä keskusteluista sinänsä ole apua arjen vastuiden jakamisesa. Ollaan parisuhdeterapiaakin yritetty 3-4 otteeseen, mutta aina kaatuu siihen, kun mies ei sitoudu koska hänen pitäisi hoitaa ensin omat ongelmansa kuntoon, jotta voisi keskittyä parisuhteen asioihin. Mutta kun puolisolla itsellään ei ole sitä halua ja tarvetta muuttaa omaa toimintaansa, niin ei sille kukaan mitään mahda. Mt-potilaiden puolisot saavat apua hakiessaan vain tsempit ja jaxuhalit, muuta ei voida tässä tilanteessa. Kukaan ei voi puuttua, koska tiedetään mikä aiheuttaa ongelman ja ongelma poistuu, kun kyseinen henkilö hakee itselleen apua. Että sitä odotellessa sitten vaan, toiset kolme vuotta vielä varmaan.
-ap

 

[vierailija]

Kyseessä puoliso, jolla mm. masennus. Lääkäri kirjoitti hänelle lausunnon, jotta voisi hakea lisää Kelan korvaamaa psykoterapiaa (kävi jo vuoden terapiassa). Kolme kuukautta jo mennyt ja puolisolla ei eväkään liikahda: ei saa hakemusta tehtyä, ei saa terapeuttia etsittyä. Ja auttaakaan ei saa.

Olen soitellut sinne tänne (mielenterveystyö, perhetyö, sosiaalityö jne), mutta ainoa vastaus on se, että koska kyseessä aikuinen, niin hänen tulee itse ottaa yhteyttä. Mutta kun tuota puolisoa ei saa lähtemään edes matalan kynnyksen mielenterveyshoitajan luo, ei vaikka kuinka yrittäisi itse olla hänelle avuksi, luvata lähteä mukaan tms.

Olen asiallisesti yrittänyt keskustella tilanteesta hänen kanssaan, ollut keskustelematta ja suunnilleen tehnyt kaiken voitavan asian hyväksi. Mutta puoliso vain antaa tilanteensa olla hoitamatta. Hänellä ei siis tällä hetkellä ole hoitokontaktia mihinkään ja se alkaa jo kolmen kuukauden jälkeen näkymään arjessa - kotona ollessaan puoliso hautautuu kännykkänsä taakse ja kommunikaatio on lähes poikki (=en voi tehdä mitään aloitetta keskusteluun edes lasten asioista, koska hän ärsyyntyy heti tai heittäytyy vältteleväksi). Arvaatte varmaan, ettei muutamaan vuoteen ole juurikaan perhe-elämään normaalilla tavalla osallistunut.

Kannattaisiko tässä tilanteessa jo todeta, että nyt riitti vai olisiko olemassa jokin taho, josta voisi vielä kysyä apua tilanteeseen?

Onko miehesi töissä eli kuuluuko työterveyden piiriin? Oman ex puolisoni suhteen soitin hänen esimiehelleen ja kerroin mikä tilanteemme on. Sovimme niin että hänelle järjestettiin työterveystarkastus ja sitä kautta hänet passitettiin lääkärille sitten psykologille ja hän sai lääkkeet + sairauslomaa.

 

[vierailija]

Kysy mieheltäsi, kuinka monta vuotta aikoo vielä haaskata omaa ja sinun elämääsi ja milloin alkaa hoitamaan itseään. Miehesi etkä sinä saa niitä vuosia enää takaisin.
Olet tukenut häntä, on valmiina jos jonkinlaiset tukitoimet. Syökö mielialalääkitystä ellei käytä, ei ilman niitä ole energiaa hakeakaan terapeuttia.
Sinun pitää huomata, että hän upottaa sinut mukanaan mustaan aukkoon myös.
Muista pitää myös itsestäsi huolta.

 

[vierailija]

[QUOTE="vierailija, post: 33781524"Syökö mielialalääkitystä ellei käytä, ei ilman niitä ole energiaa hakeakaan terapeuttia.
Sinun pitää huomata, että hän upottaa sinut mukanaan mustaan aukkoon myös.
Muista pitää myös itsestäsi huolta.
[/QUOTE]
Kyllä, on syönyt mielialalääkkeitä jo ainakin 3 vuotta. Silloin kun kävi psyk.sairaanhoitajan asiakkaana, lääkitystä seurattiin. Kun aloitti terapian, ei terapeutilla ollut valtuuksia puuttua lääkitykseen eikä mies itse hakeutunut lääkärille. Lääkitystä ehkä pitäisi jo vähän päivittää, koska aloitekyvyttömyys vain lisääntynyt. Ei nykyään esim saa itseään suihkuunkaan kuin max 2 krt/viikko.

Sinne mustaan olin minäkin jo menossa, kun tarpeeksi monta vuotta suostuin hyväksymään miehen käytöksen ja vaateet minua kohtaan. Nyt, kun pyrin toiseen suuntaan ja puolustan oikeuttani asialliseen kohteluun puolisoni taholta, on seurauksena riidan haastaminen ja ilkeily kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Ainoa ratkaisu tilanteeseen lienee avioero, mutta vielä emmin - miten miehen käy yksin ja voivatko lapset viettää sitten enää yhtään aikaa isänsä kanssa.
-ap

 

[vierailija]

Kerro miehellesi, että kun kerran syö lääkitystä pitäisi sen myös auttaa ja annoksia pitäisi tarkistuttaa tai vaihtaa lääkitystä/lisätä jotain muuta.
Ja motivaatiokeinona miehen hoitoon saattamiseksi /lääkärille käytä lapsia, koska eivät todennäköisesti voi hyvin perheen ilmapiirissä ja masentunut mieliala voi "tarttua" lapsiin myös.