Miten voisin hillitä itseni? ( lapsen uhma)

[Vieras]

Lapselle on tullut aivan yhtäkkiä hirvittävä uhma. On päivät hoidossa, minä töissä joten omasta ajasta ei ole puute. Menetän hermoni todella äkkiä ja huudan, sanon ilkeitä asioita. =(
Olen etsinyt tietoa uhmasta, miten pitäisi käyttäytyä ja päivisin päätän etten huuda illalla. Elämme muuten ihan normaalia elämää, en ole yh vaan heikkohermoinen. Eilenkin huusin ja karjuin hetken pää punaisena. Sitten lapsi itkee, minä itken ja kaikki tuntuu olevan riekaleina.
Selvitämme aina asiat. Juttelemme, halaamme, pussaamme, pyydämme anteeksi ja kerromme rakastavamme toisiamme. Ja sitten on taas huono omatunto. Välillä mietin, etten olisi lapsia tehnytkään jos olisin tiennyt kuinka hirveä voin olla. Ja pahinta tässä on se, että meille on toinen, toivottu lapsi tulossa.

 

[kokeileppa]

tehdä niin, että aina kun tuntuu, että räjähdät niin menet pois tilanteesta. Lähdet toiseen huoneeseen tai jotain, että pääset pois siitä tilanteesta

 

[MorbidMama]

Kuulostaa tutulta, olen itsekin äkkipikainen ja leimahdan helposti, etenkin esikoisen kanssa (joka myös hermoherkkis)..ei mulla ainakaan ole auttanut muu kuin se, että mä olen mietttinyt ja käynyt läpi asiaa itseni kanssa eli miltä minusta tuntuisi jos minulle joku karjuisi siten? Ja että aikuisen pitää (yrittää) olla se turvallinen osapuoli riitelyssä, yrittää olla menemättä mukaan ja taantumatta! Vaikeaa...kyllä, tiedän!
Raivo tulisi saada katkaistua heti kun se yrittää pulpahtaa pintaan..muuten se on hankalaa ja suu vaan käy, vaikka samalla tuntee olevansa täysin epäreilu lasta kohtaan... :|

 

[bumbah]

Meillä kans uhmaikäinen ja pinnaa kiristää välillä..toi on hyvä konsti minkä edellinen vastaaja laittoi,että lähdet pois tilanteesta,jos tuntuu ettet voi hillitä raivoa. Jos mulla keittää totaalisesti yli,niin menen yleensä makkariin,hautaan pään tyynyihin ja karjun niin kovaa kuin kurkusta lähtee tyynyt muuten vaimentaa äänen tehokkaasti ja se helpottaa kun paineet on päästetty ulos! Toinen konsti on se,että jos mies on kotona,niin lähden rivakalle juoksulenkille. Mutta hyvä juttu että saatte kumminkin sovittua asiat Lapsikin oppii että riidan jälkeen pyydetään anteeksi ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Usko pois,et ole ainoa äiti joka hermonsa menettää :hug:

 

[Ap]

Kuulostaa tutulta, olen itsekin äkkipikainen ja leimahdan helposti, etenkin esikoisen kanssa (joka myös hermoherkkis)..ei mulla ainakaan ole auttanut muu kuin se, että mä olen mietttinyt ja käynyt läpi asiaa itseni kanssa eli miltä minusta tuntuisi jos minulle joku karjuisi siten? Ja että aikuisen pitää (yrittää) olla se turvallinen osapuoli riitelyssä, yrittää olla menemättä mukaan ja taantumatta! Vaikeaa...kyllä, tiedän!
Raivo tulisi saada katkaistua heti kun se yrittää pulpahtaa pintaan..muuten se on hankalaa ja suu vaan käy, vaikka samalla tuntee olevansa täysin epäreilu lasta kohtaan... :|

Niin tuttua, niin tuttua.
Enkä todellakaan yritä selitellä käytöstäni, mutta tämä raskauskin tuo oman osansa tähän räjähtelyyn. =(

Olenkohan aiheuttanut jo lapselleni hirveät, ikuiset traumat omalla käytökselläni? Olen itse miettinyt usein, että en missään nimessä halua sanoa lapselleni samoja asioita joita oma äitini on sanonut minulle, mutta silti suutuspäissäni sanon juuri ne. =(

 

[Essi81]

Pakko kysyä... että miten tuo lausahdus ap:lla... en ole yh... liittyy tuohon tekstiin/tilanteeseen muuten?

 

[vätyksiä]

Lapsen uhma johtuu siitä kun vanhemmatkin vielä lapsia eivätkä ymmärrä. Viisi tehnyt eikä yhtään uhmaa. Murrosikä sama asia. Jos lapsi otetaan huomioon ja keskustellaan ei mitään uhmaa.

 

[Ap]

Pakko kysyä... että miten tuo lausahdus ap:lla... en ole yh... liittyy tuohon tekstiin/tilanteeseen muuten?

Koska ajattelin, että muuten joku tulee kysymään että olenko yksin lapsen kanssa / olisiko mahdollista että lapsen isä hoitaisi lasta tms.
Ajattelin sitten, että teen heti selväksi että myös lapsen isä asuu täällä eikä kyse ole siitä, ettenkö saisi omaa aikaa.
Ei ollut tarkoitus antaa kuvaa, että vain yh:t on sekopäisiä.

 

[Essi81]

Pakko kysyä... että miten tuo lausahdus ap:lla... en ole yh... liittyy tuohon tekstiin/tilanteeseen muuten?

Koska ajattelin, että muuten joku tulee kysymään että olenko yksin lapsen kanssa / olisiko mahdollista että lapsen isä hoitaisi lasta tms.
Ajattelin sitten, että teen heti selväksi että myös lapsen isä asuu täällä eikä kyse ole siitä, ettenkö saisi omaa aikaa.
Ei ollut tarkoitus antaa kuvaa, että vain yh:t on sekopäisiä.

Entisenä yh:na vain pisti silmään, en mä muuten =) Tuttu tilanne tuo sun tänne meillekkin...

 

[hulluja ootte]

Miksi ihmeessä teet jo toisen kun nyt vaikeaa? Missä aivosi?
Ihan järkyttävää sakkia kun pusketaan pentuja liukuhihnalta eikä niiden kanssa jaksa. Lapsiraukat!

 

[Ap]

Lapsen uhma johtuu siitä kun vanhemmatkin vielä lapsia eivätkä ymmärrä. Viisi tehnyt eikä yhtään uhmaa. Murrosikä sama asia. Jos lapsi otetaan huomioon ja keskustellaan ei mitään uhmaa.

Itse asiassa SAATAT olla väärässä ja kaikesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen, että lapsellani on uhma, joka kuuluu normaaliin kehitykseen.

Luepas tästä:

"Entä, jos lapsi ei tahdokaan? Mikä voi olla syynä siihen, jos lapsi ei lainkaan koettele rajoja tai uhmaa vanhempiaan kiukkuamalla? Joskus syynä voi olla liian jyrkkä kasvatus. Jostain syystä lapsi ei saa olla tarvitseva ja pieni, vaan häneltä ehkä huomaamatta vaaditaan "pikku-aikuisen" käytöstä. Lapsi alkaa suhtautua itseensä samalla tavalla kuin ympäristö eikä pidä omia ajatuksiaan merkityksellisinä: "Sinulla ei ole vaikutusvaltaa. Olet ärsyttävä marisija."

Tällaisessa ilmapiirissä lapsi yrittää aistia vanhemman mielialoja ja pyrkii olemaan hyvin huolehtivainen ja kiltti, jotta saisi vanhemman rakkauden ja hyväksynnän. Lapsi voi vanhemman silmissä olla varsin helppo ja ongelmaton, mutta erityisesti itsetunnon kehittymisen kannalta tilanne on lapselle haitallinen.

Vanhempi voi auttaa lasta harjoittelemaan mielipiteidensä ilmaisemista, jos lapsi ei lainkaan itse ilmaise tähän tarvetta - johtuipa tämä sitten lapsen omasta temperamentista tai kasvatusympäristöstä."

Tämä pätkä on otettu Mll:n sivuilta. Linkkiä en laittanut, koska oli hurjan pitkä pätkä. Jos olisin sinä, miettisin että onko teillä tuollaista? Latistatteko lapsen oman persoonan ja luonteen kasvatuksellanne? Jos kenellekään lapsista ei ole ollut minkäänlaista uhmaa, tulee väistämättä mieleen, että teillä on juuri tuollainen jyrkkä kasvatus joka saattaa vaikuttaa lapseen negatiivisesti.

Eli siis toivoisin vain, että oppisin itse käyttäytymään "oikein" ja olemaan se turvallinen aikuinen, jota en nyt ole.

 

[Ap]

Miksi ihmeessä teet jo toisen kun nyt vaikeaa? Missä aivosi?
Ihan järkyttävää sakkia kun pusketaan pentuja liukuhihnalta eikä niiden kanssa jaksa. Lapsiraukat!

Aivot on päässä. =)

Kuten sanottu, tämä hermoja raastava uhma alkoi aivan yhtäkkiä synttäreiden jälkeen kesällä. Ja tuolloin olin jo raskaana. Nyt viikkoja 23, enkä ole todellakaan aborttia tekemässä. On lapsi koetellut rajoja toki ennenkin, mutta ei tällä tavalla. Ja kuitenkin uskon, että olen ihan hyvä äiti, kunhan ensin löydän "työkalut" hillitsemään itseni ja toimimaan oikein. =)

 

[en muista kuka olin]

Lapsen uhma johtuu siitä kun vanhemmatkin vielä lapsia eivätkä ymmärrä. Viisi tehnyt eikä yhtään uhmaa. Murrosikä sama asia. Jos lapsi otetaan huomioon ja keskustellaan ei mitään uhmaa.

Itse asiassa SAATAT olla väärässä ja kaikesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen, että lapsellani on uhma, joka kuuluu normaaliin kehitykseen.

Luepas tästä:

"Entä, jos lapsi ei tahdokaan? Mikä voi olla syynä siihen, jos lapsi ei lainkaan koettele rajoja tai uhmaa vanhempiaan kiukkuamalla? Joskus syynä voi olla liian jyrkkä kasvatus. Jostain syystä lapsi ei saa olla tarvitseva ja pieni, vaan häneltä ehkä huomaamatta vaaditaan "pikku-aikuisen" käytöstä. Lapsi alkaa suhtautua itseensä samalla tavalla kuin ympäristö eikä pidä omia ajatuksiaan merkityksellisinä: "Sinulla ei ole vaikutusvaltaa. Olet ärsyttävä marisija."

Tällaisessa ilmapiirissä lapsi yrittää aistia vanhemman mielialoja ja pyrkii olemaan hyvin huolehtivainen ja kiltti, jotta saisi vanhemman rakkauden ja hyväksynnän. Lapsi voi vanhemman silmissä olla varsin helppo ja ongelmaton, mutta erityisesti itsetunnon kehittymisen kannalta tilanne on lapselle haitallinen.

Vanhempi voi auttaa lasta harjoittelemaan mielipiteidensä ilmaisemista, jos lapsi ei lainkaan itse ilmaise tähän tarvetta - johtuipa tämä sitten lapsen omasta temperamentista tai kasvatusympäristöstä."

Tämä pätkä on otettu Mll:n sivuilta. Linkkiä en laittanut, koska oli hurjan pitkä pätkä. Jos olisin sinä, miettisin että onko teillä tuollaista? Latistatteko lapsen oman persoonan ja luonteen kasvatuksellanne? Jos kenellekään lapsista ei ole ollut minkäänlaista uhmaa, tulee väistämättä mieleen, että teillä on juuri tuollainen jyrkkä kasvatus joka saattaa vaikuttaa lapseen negatiivisesti.

Eli siis toivoisin vain, että oppisin itse käyttäytymään "oikein" ja olemaan se turvallinen aikuinen, jota en nyt ole.

Tietysti jokainen jollain lailla uhmaa mutta ei ylitsepääsemätöntä. Kyllä tuon olen lukenut kun ihmettelin kuinka meillä niin helppoa, murkkujenkin kanssa.
Täällä vain on kaikki niin vaikeaa, valvomiset, uhmat ja murkut aivan kauheita.
Kannattaisko katsoa peiliin?

 

[bumbah]

Miksi ihmeessä teet jo toisen kun nyt vaikeaa? Missä aivosi?
Ihan järkyttävää sakkia kun pusketaan pentuja liukuhihnalta eikä niiden kanssa jaksa. Lapsiraukat!

Aivot on päässä. =)

Kuten sanottu, tämä hermoja raastava uhma alkoi aivan yhtäkkiä synttäreiden jälkeen kesällä. Ja tuolloin olin jo raskaana. Nyt viikkoja 23, enkä ole todellakaan aborttia tekemässä. On lapsi koetellut rajoja toki ennenkin, mutta ei tällä tavalla. Ja kuitenkin uskon, että olen ihan hyvä äiti, kunhan ensin löydän "työkalut" hillitsemään itseni ja toimimaan oikein. =)

Fiksua puhetta! Ja sitäpaitsi ihmiset on temperamentiltaan erilaisia. Jotkut vaan ovat luonteeltaan täysiä viilipyttyjä joita ei mikään hetkauta ja jotkut reagoivat samoihin tilanteisiin taas voimakkaammin. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin,enkä pidä sitä huonona asiana,kunhan lapsen ei tarvitse siitä kärsiä.

 

[Ap]

Tietysti jokainen jollain lailla uhmaa mutta ei ylitsepääsemätöntä. Kyllä tuon olen lukenut kun ihmettelin kuinka meillä niin helppoa, murkkujenkin kanssa.
Täällä vain on kaikki niin vaikeaa, valvomiset, uhmat ja murkut aivan kauheita.
Kannattaisko katsoa peiliin?

Mutta enhän minä ole sanonut, että LAPSEMME käyttäytyisi ylitsepääsemättömän vaikeasti, vaan MINÄ ITSE. Ja siihen kaipasin apuja, neuvoja, vinkkejä. Ja tottahan toki olen peiliin katsonut, enhän minä muuten täällä kyselisi.

Hienoa, että sinä olet superäiti, mutta edelleen olisin hieman huolissani kuitenkin. Mulla on muutamia kavereita, jotka ovat käyttäytyneet todella kiltisti koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Mutta nyt aikuisena ovat alkaneet oirehtia ja kärsiä siitä, etteivät saaneet uhmata, olla lapsia. Toinen on ollut pitkään masentuneena, työkyvytön. Ja vanhemmat on tavallaan hylänneet hänet nyt, kun "miten meidän lapsesta on tuollainen tullut"
Muistathan, että lapsetkin ovat oikeasti erilaisia. Hienoa, jos teillä on kaikki mennyt loistavan äidin ansioista hienosti, mutta halusin vaan muistuttaa, että joskus tuollainen kiltti elämä kostautuu sitten aikuisena.

 

[tulus]

Olen huomannut, että kun olen itse aikoinani räjähdellyt tytölle, hänestä on tullut aikas samanlainen riitatilanteissa eli inttää vastaan, huutaa, itkee...Meidän riidat on hermoja raastavia sen takia. Tyttö 8v.

Toki meilläkin sovitaan ja halataan ja anteeksi pyydellään.

Uhmat on rasittavia ja jokainen selviää niistä miten osaa. Tietenkin on hyvä mkiettiä eri vaihtoehtoja, mutta kyllä siinä tosipaikassa usein kauniit ajatukset unohtuu. Just niinkuin ap sanoit, päivällä päätät ettet huuda mutta sitten kun ollaan tilanteessa, meneekin huudoksi.

Lapselle ontärkeää saada rajat ja rakkautta. Uhmassa hakee rajoja. Hän kokeilee monia asioita. Vanhempi ottaa uhman vastaan persoonallisella luonteellaan ja lapsi kokee turvan. Jos menee huudoksi, tosi hienoa ja TÄRKEÄÄ että sovitte ja pyytelette anteeksi. Tytölle oli tuo anteeksi pyytäminen järjettömän vaikeaa bielä pari-kolme v sitten, nyt jo alkaa sujua(sukuvika vissiin )

 

[mummon murut]

Tietysti jokainen jollain lailla uhmaa mutta ei ylitsepääsemätöntä. Kyllä tuon olen lukenut kun ihmettelin kuinka meillä niin helppoa, murkkujenkin kanssa.
Täällä vain on kaikki niin vaikeaa, valvomiset, uhmat ja murkut aivan kauheita.
Kannattaisko katsoa peiliin?

Mutta enhän minä ole sanonut, että LAPSEMME käyttäytyisi ylitsepääsemättömän vaikeasti, vaan MINÄ ITSE. Ja siihen kaipasin apuja, neuvoja, vinkkejä. Ja tottahan toki olen peiliin katsonut, enhän minä muuten täällä kyselisi.

Hienoa, että sinä olet superäiti, mutta edelleen olisin hieman huolissani kuitenkin. Mulla on muutamia kavereita, jotka ovat käyttäytyneet todella kiltisti koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Mutta nyt aikuisena ovat alkaneet oirehtia ja kärsiä siitä, etteivät saaneet uhmata, olla lapsia. Toinen on ollut pitkään masentuneena, työkyvytön. Ja vanhemmat on tavallaan hylänneet hänet nyt, kun "miten meidän lapsesta on tuollainen tullut"
Muistathan, että lapsetkin ovat oikeasti erilaisia. Hienoa, jos teillä on kaikki mennyt loistavan äidin ansioista hienosti, mutta halusin vaan muistuttaa, että joskus tuollainen kiltti elämä kostautuu sitten aikuisena.

Voi kuule lapseni pärjäävät hyvin, ovat yksityisyrittäjiä ja porukkaa töissä, osa hoitoalalla. Lapsensa ovat kasvattaneet yhtä hyvin ja samoilla periaatteilla, IHANIA! Mummon söpöläisiä, helppoa ottaa yökylään!

 

[Ap]

Voi kuule lapseni pärjäävät hyvin, ovat yksityisyrittäjiä ja porukkaa töissä, osa hoitoalalla. Lapsensa ovat kasvattaneet yhtä hyvin ja samoilla periaatteilla, IHANIA! Mummon söpöläisiä, helppoa ottaa yökylään!

Hienoa, hienoa. =)
En sanonutkaan, että juuri teillekin tulisi vaikeuksia myöhemmin mutta riski siihen on olemassa, uskoit tai et. Vähän hassua kyllä, että tulet vaan ilkeilemään, vaikkai ihan hyvin olisit voinut neuvoa minua.
Eli kerroppas nyt, että millaisilla periaatteilla ja keinoilla niistä lapsista kasvatetaan ihania, kilttejä ja tottelevaisia.

 

[Blue Rush]

Lapsen uhma johtuu siitä kun vanhemmatkin vielä lapsia eivätkä ymmärrä. Viisi tehnyt eikä yhtään uhmaa. Murrosikä sama asia. Jos lapsi otetaan huomioon ja keskustellaan ei mitään uhmaa.

:headwall: Mites selität lähemmäs 40 ikäisten vanhempien uhmaikäiset lapset?

Ja voi herrajestas nimimerkki "hulluja ootte" :kieh: Argh, tuntuu etten ees saa sanottua mitään!!ihan raivostuttavaa,ääliömäistä tekstiä, tekis mieli, sanoa ihan helvetin pahasti mutta en viitti..alkoipa ärsyttämään.. :/ oon tosi väsy tänään ei ole tarkoitus alkaa kenenkään kanssa tappelemaan silti

Kyllä minäkään en hermojani menettänyt esikoisen kanssa ennen, raskausaikana alkoi hermoja kiristämään ja raskauden loputtuakin ikävä kyllä menetän malttini.

 

[mäktoonaltsi]

minä olen aikuinen, mäkkärin mainoksen mukaan. en ole tuo kolme tai viisi vuotias.

 

[pehmomutsi]

Mietin hiljaa äkkiä mielessäni, voinko jotain antaa periksi tai tehdä toisin. Tai sitten vain puren hammasta ja lasken kymmeneen, joskus pidemmällekin ääneen ja lapsen mieli usein muuttuu, kun jää ihmettelemään äidin höpinää. Kerran luettelin erilaisia kaloja ja saatiin aikaan kiva keskustelu kaloista kuravaatteiden pukemisen lisäksi.