Miten yli erosta?

["väsynyt"]

Erosin poikaystävästäni kahden vuoden seurustelun ja vuoden yhdessä asumisen jälkeen n. kuukausi sitten. Tiedän että hän kohteli minua huonosti, esimerkiksi pahoinpiteli ja petti, mutta silti tuntuu vaikealta. Erosimme koska hänellä ei enää ollut tunteita ja tapasi uuden naisen jonka avulla koki pääsevänsä minusta yli. Yhteisiä lapsia ei ollut. Miten tästä pääsee eteenpäin? En haluaisi mitään psykiatrilla käyntiäkään mutta voisiko se auttaa?
Olen jälkeenpäin ymmärtänyt ettei suhteessa voinut olla järkeä kun minua kohdeltiin niin kuin kohdeltiin mutta silti ikävä on joka päivä. Vai onko se vaan tottumusta? En myöskään halua seksiä kenenkään muun kanssa koska meillä se oli jotain ainutlaatuista. Voiko se olla sitä myös tulevaisuudessa jonkun muun kanssa?

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="väsynyt";24563947]En myöskään halua seksiä kenenkään muun kanssa koska meillä se oli jotain ainutlaatuista. Voiko se olla sitä myös tulevaisuudessa jonkun muun kanssa?[/QUOTE]

Oliko sinulla aiempia kokemuksia ennen häntä?

 

["aloittaja"]

Oli, mutta en ollut nauttinut seksistä koskaan kenenkään muun kanssa. Luulen sen johtuvan siitä että en osaa nauttia jos ei ole tunteita mukana ja meidän välillä oli muutenkin jotain niin ihmeellistä verrattuna aiempiin suhteisiin. Toisaalta haluaisin ajatella että mies on narsisti ja saanut minut vaan uskomaan johonkin mitä ei oikeasti ollut. Petti kahden vuoden aikana neljä tai viisi kertaa eikä koskaan pitänyt lupauksia. Alisti kaikessa.

 

[Jehnny Tightlips]

Joo, sellaisiahan ne on. Niillä on joku "huippukohta", ts asia, joka tuntuu olevan ylimaallisen hyvin, joka saa helposti roikkumaan suhteessa, yhtenä syynä se, että pelkää menettävänsä sen hyvänkin, mitä siinä on. Voi tietysti olla, että se huippukohdan tuntu johtuu vain siitä taukoamattomasta itsekehusta ja itsekorostuksesta, mitä nämä jatkuvasti harrastavat, ja tottakai sellainen syöpyy aivoihin, kun sitä koko ajan hoetaan.

Varmasti löydät vielä jonkun miehen, jota kohtaan sinulla on tunteita, mutta koeta kuitenkin oppia tästä jotain, ts. välttää vastaavat tapaukset jatkossa. Tsemppiä!

 

["aloittaja"]

Niin kai se on. Vedän vaan puoleeni tuollaisia tyyppejä. Tähän yhteen satuin sitten kunnolla rakastumaan. Eihän se hyvä meidän suhteessa kestänyt kuin sen neljä kk ennen kuin petti ensimmäisen kerran. Olis varmaan pitänyt sillon jo lähteä.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="aloittaja";24564009]Niin kai se on. Vedän vaan puoleeni tuollaisia tyyppejä. Tähän yhteen satuin sitten kunnolla rakastumaan. Eihän se hyvä meidän suhteessa kestänyt kuin sen neljä kk ennen kuin petti ensimmäisen kerran. Olis varmaan pitänyt sillon jo lähteä.[/QUOTE]

No nyt kannattaa sitten miettiä miksi, ennenkuin ryntää seuraavaan suhteeseen. Olisiko kenties mahdollista, että koska tällaiset tyypit yleensä hoitavat ne alkuvaiheet todella mallikkaasti, vika löytyy sieltä? Eli jos tapaat jonkun tavallisen hepun, se sortuu heti ensimmäisillä treffeillä johonkin ajattelemattomuuteen, töksäytykseen tai röyhtäisyyn, ja torjut sen sen takia heti. Koska olet tottunut siihen, että alkuvaiheessa kaikki menee täydellisesti, torjut jo alitajuisesti tavismiehen alkuvaiheen virheestä. Mutta paha kyllä, ne, joiden kanssa alku menee aina täydellisesti, ovat niitä sammakoiksi osoittautuvia feikkejä.

 

[xix]

Tuota... Minkäköhänlainen perhetausta ja lapsuus sinulla on ollut? Olitko oikeasti onnellinen poikaystäväsi kanssa vai toivoitko vain, että joku päivä olisit onnellinen? Pystyitkö olemaan rehellisesti ja aidosti oma itsesi hänen kanssaan, vai varoitko tiettyjä aiheita, suojelitko häntä asioilta tms...?

Tavallisen eron jälkeen ei ole mitenkään tarpeellista käydä ammattilaisen juttusilla, mutta sinun tapauksessasi joku lyhytterapia voisi ehkä olla hyväksi. Ei kuulosta kovin terveeltä, että haikailet tuollaisen suhteen perään.

Minä olin itse vajaan vuoden suhteessa ihan aitoon narsistiin. Oli lieviä pahoinpitelyjä, mutta pahinta oli henkinen alistaminen. Ei hän pettänyt, ei hänen tarvinnut pettää. Riidan aikana saattoi puhua existään ja kuinka he olivat parempia kuin minä. Seksi meillä oli aivan ihanaa, en tiedä tulenko koskaan samanlaista kokemaan. Hyvää seksiä saa kuitenkin muiltakin, ja minulle on kuitenkin mielenterveys lopulta seksiä tärkeämpi. Mies eristi minua ystävistäni ja perheestäni. Vietimme suurimman osan ajasta hänen ystäviensä ja perheensä kanssa, omiani näin aina yksin. Ja siitäkin sain ryöpytyksen.

Ensimmäiset kuukaudet (tai jopa puoli vuotta -vuosi) yksin tuntuivat todelta raskailta, mutta kyllä minä tietoisella tasolla tiesin, etten enää ikinä haluaisi seurustella hänen kanssaan.

 

[Mep]

Pidä juhlat itsesi kunniaksi ja että pääsit eroon mokomasta!
Hyvä ettei ollut lapsia kärsimään vielä!

 

["aloittaja"]

Tuota... Minkäköhänlainen perhetausta ja lapsuus sinulla on ollut? Olitko oikeasti onnellinen poikaystäväsi kanssa vai toivoitko vain, että joku päivä olisit onnellinen? Pystyitkö olemaan rehellisesti ja aidosti oma itsesi hänen kanssaan, vai varoitko tiettyjä aiheita, suojelitko häntä asioilta tms...?

Tavallisen eron jälkeen ei ole mitenkään tarpeellista käydä ammattilaisen juttusilla, mutta sinun tapauksessasi joku lyhytterapia voisi ehkä olla hyväksi. Ei kuulosta kovin terveeltä, että haikailet tuollaisen suhteen perään.

Minä olin itse vajaan vuoden suhteessa ihan aitoon narsistiin. Oli lieviä pahoinpitelyjä, mutta pahinta oli henkinen alistaminen. Ei hän pettänyt, ei hänen tarvinnut pettää. Riidan aikana saattoi puhua existään ja kuinka he olivat parempia kuin minä. Seksi meillä oli aivan ihanaa, en tiedä tulenko koskaan samanlaista kokemaan. Hyvää seksiä saa kuitenkin muiltakin, ja minulle on kuitenkin mielenterveys lopulta seksiä tärkeämpi. Mies eristi minua ystävistäni ja perheestäni. Vietimme suurimman osan ajasta hänen ystäviensä ja perheensä kanssa, omiani näin aina yksin. Ja siitäkin sain ryöpytyksen.

Ensimmäiset kuukaudet (tai jopa puoli vuotta -vuosi) yksin tuntuivat todelta raskailta, mutta kyllä minä tietoisella tasolla tiesin, etten enää ikinä haluaisi seurustella hänen kanssaan.

Alussa olin onnellinen. Aika pian kuitenkin aloin muuttua sen mukaan millaiseksi hän minut halusi enkä pystynyt nauttimaan elämästä. En ollut oma itseni enää pitkään aikaan ja siksi nyt tuntuu helpottavalta kun voi taas olla eikä tarvitse miellyttää ketään.
Myös meidän suhteessa henkinen väkivalta oli kuitenkin sitä fyysistä pahempaa. Seksi oli se ainut juttu mikä vielä loppumetreillä toimi. Kerran kokeilin kuitenkin vielä eron jälkeen eikä tuntunut enää samalta. Onneksi.
Ja minäkin menetin ison osan ystävistäni koska jos tapasin heitä sain kuulla että olenkin ollut pettämässä tai tehnyt jotain muuta kiellettyä ja hän taas ei ollut kiinnostunut tapaamaan muita kun omia ystäviään. Lopussa ei kuitenkaan ottanut minua mukaan sinnekään vaan sain sitten istua yksin kotona odottamassa miestä kotiin. Jouduin myös tapaamaan omia kavereitani salaa. Miespuolisia tuttuja minulla ei saanut olla koko suhteen aikana.

En todellakaan haluaisi enää olla siinä suhteessa mutta silti yli pääseminen tuntuu mahdottomalta. Ja niin typerää kuin se onkin niin ainoa asia mitä kaipaan on se seksi. Johtuisiko sitten siitä että se oli ainoa aika jolloin huomioi minut täydellisesti ja sain tuntea itseni tärkeäksi.

 

[Non compos mentis]

Tarpeeksi etäisyyttä, aikaa miettiä asioita ja muuta mietittävää sopivassa suhteessa. Kun et enää viitsi jauhaa erosta kavereidesi kanssa, olet jo hyvällä mallilla.

 

["aloittaja"]

Tarpeeksi etäisyyttä, aikaa miettiä asioita ja muuta mietittävää sopivassa suhteessa. Kun et enää viitsi jauhaa erosta kavereidesi kanssa, olet jo hyvällä mallilla.

En viitsi nytkään. Asiat on käyty niin monta kertaa läpi. Haluaisin vaan päästä eteenpäin ja ettei tämä ikävä yllättäisi taas heti kun luulee että menee jo paremmin.

 

["Vieras"]

Aika parantaa haavat, ja kyllä sinä löydät vielä jonkun paljon paremman, joka välittää sinusta enemmän, ja jonka kanssa seksikin on nautinnollista.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";24564190]Aika parantaa haavat, ja kyllä sinä löydät vielä jonkun paljon paremman, joka välittää sinusta enemmän, ja jonka kanssa seksikin on nautinnollista.[/QUOTE]

Toivon niin. En silti jaksa uskoa siihen vielä.

 

[sdf]

Vaikka miten vaikeeta olis niin älä ainakaan palaa sen luo!